Ajatukset siintää jo pikku hiljaa kohti kesää ja mejää

Turkki vai turkiton?

Mejä ja koiranäyttelyt Mooren kohdalla ovat hieman vaikea yhdistelmä. Skotin näyttelyturkilla risukkoisessa mejämetsässä on aika hankala liikkua. Erään mejätuomarin sanoja suoraan lainatakseni; "Moore tuo koko metsän mukanaan jäljeltä..". Joten toistaiseksi on valittava lajeista vaan toinen. Näyttelyt tai mejä. Turkiton vai turkillinen turre? Valinta on itselleni helppo vaikka kovasti Moorea tekisi vielä näytillekin viedä. Varsinkin kun Moore tuntuu hieman vankistuneen viime aikoina. Mooren turkki tulee kuitenkin olemaan lyhyt niin kauan kun tarpeen on. "Tarve" on niin kauan kun saadaan kaksi ykköstulosta voittajaluokassa. Mahdollisesti vain ensi kesän tai sitten koko koiran loppuelämän.  Jos Moore vaikka jotenkin kummasti saisi nuo puuttuvat ykköset kasaan, sitten aikomus on kasvattaa Moorelle kunnon skottiturkki takaisin ja käydä jokunen näyttely. Nythän se on kuitenkin ihan oikeaoppisesti trimmattu, mutta turkki on vaan keskivertoskotin turkkia lyhyempi mejän tähden. Nopeasti turkki on taas kasvanut ja Moore on nytkin aika turjake.

Mejää Moore saa halutessaan harrastaa aina, joten sitä ei ole turkillisenakaan tarkoitus lopettaa vaan jatkaa yhä harrastuksena. Mahdollisesti käydään myös kokeissa mutta sitten taas enemmän turkin ehdoilla. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin viritellä Moorelle jotakin hiuslenkkejä turkkiin tai laittaa turkkia suojaavaa asua päälle, mutta Mooren tuntien en voisi sille mitään niin suurta loukkausta tehdä. Mooren katu-uskottavuus kärsisi pahoin kun laukaisutestiin astelisi koira pampulat päässä tai pampulat sidottuna mahan alla... Ei, siihen me ei ruveta. Minä lupaan Moore, jos olet kiltisti... et bongaa hirviä tms.

Muistin virkistykseksi tässä vielä kuva metsästysasuisesta Mooresta viime vuonna ennen mejäkauden alkua. Ei jää risut turkkiin roikkumaan.

Ja turkilla

Romeo ja mejäkokeet

Romeon on tarkoitus tehdä myös mejädebyytti kesällä ja sen mukaan tulo kokeeseen kysyy kovaa kuntoa sekä isännältä että minulta. Kahden koiran kokeeseen vienti vastaa koetta kohti yli kymmenen kilometrin kävelyä hankalassa maastossa korvaavia jälkiä tehdessä. Ensin jäljen teko x 4 (avomerkkaus ja suunnistus ekalla lenkillä -> veretys ja piilomerkkaus tokalla lenkillä x 2), koiran-ohjaus x 2, jäljen opastus x 2 ja jäljen purku x 2. Huh, ja siihen vielä hellesää niin a vot!

Kysymys kuuluu siis käytämmekö mahdollisesti kahta koiraa samoissa kokeissa vai koiria vuorotellen? Taidamme kallistua siihen, että koirat käyvät eri kokeissa, tosin oman kerhon kokeeseen voisivat ehkä osallistua molemmat. Myös se, miten Romeolta homma lähtee sujumaan vaikuttanee tietenkin paljon jatkoon...

Romeon näytelmä tulossa ensi viikonloppuna!

Romeon koiranäyttely Tampereella lähestyy. Ensi viikonloppuna tanskalainen naistuomari Charlotte Höjer arvostelee Romeon. Toivottavasti tuo pallientarkastus sujuisi paremmin kuin viimeksi miestuomarilta Lahdessa. Muutenhan ensimmäinen näyttely meni ihan kivasti arvostelua myöten.

Romeo tänään jäällä kuvattuna. Aikamoinen turjake siitä on tullut.

Koita nyt saada sitä namia sieltä tulemaan...

Olisikohan lumikengät hyvät?

Seitsemän ja puoli kilometriä peikkometsässä ja lähes koko matka umpihankeen... Hyvää jumppaa meille kaikille.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Eilen näin nyt vihdoin sen mitä olin jo niin kauan odottanut. Urheilukanavalta tuli joulukuun Voittaja-näyttelystä ohjelma, jossa venäläisen Valentina Popovan skotlanninterrieri Filisite Brash Celebration hurmasi Pohjoismaiden Voittaja-näyttelyssä olemalla näyttelyn kaunein koira. Koiriahan oli kaikkiaan mukana 17 000 ja kumpanakin päivänä arvosteltiin 8000 koiraa. Huikean hieno saavutus skotilta.

Nuori skotti esiintyi hyvin itsevarmasti häntä pystyssä ja tomerasti tepsutellen Pohjoismaiden kauneimmaksi. Juontaja kuvaili skottia rotuna hyvin itsenäiseksi ja itsepäiseksi. Kertoi skotin tuossakin tilanteessa olevan hyvin itsevarma ja katsovan koko touhua vähän nenänvarttaan pitkin. Skotti oli ollut myös yleisön suosikki.

Ja joo. Kuten aina maailmassa, kun joku saa suosiota tai menestyy jossakin, niin niitä "melkein sukulaisia" alkaa ilmaantua. Mooren äiti Kulti on virallisesti Filisite Brash Amberly Cap-A-Pie Perhaps, joten samasta kennelistä on Kultikin alkujaan lähtöisin.

Skotti näyttää rotuna jotenkin minun silmiin aina niin arvokkaalta ja fiksulta. Huom! Siis näyttää. Tietenkin voi olla, että se johtuukin vaan siitä, että esim. nyt kun kirjoitan tätä niin vieressä makaa tuo alakuvissa näkyvä hollantilainen...

Viikonloppu on mennyt kotona remonttia tehdessä. Hollanninpaimenkoira on työkoira. Ei ole epäilystäkään.

Työnjohto valvoo

Levitetäänkö jo liisteriä?

Pidän muuten varmasti tän tapetin paikoillaan...

Onko se suorassa?

Hei Moore, älä nyt sitä syö!

Raskasta puuhaa tämä remontoiminen

Vihdoinkin valmista. Kyllä nyt väsyttää.

Kissalle koti.

Jää petti

Pakkanen lauhtui viimeinkin ja lähdin tuttuun tapaan koirakolmikon kanssa jäälle. Käännyttiin tieltä jäälle tarkoituksena jatkaa moottorikelkan jälkeä niin kuin aina ennenkin. Kunnes... Romeon alta murtui yllättäin jää. Noin vain. Rannassa ei onneksi ollut syvää. Nopeana elukkana Romeo loikkasi pitävämmälle alustalle ja sitten vasta aloin katsoa tarkemmin ympärille. Kaikkialla jäällä oli vettä ja sitä tulvi jostakin maan alta suoraan jään alle ja jäälle. Selvää oli, että joku putki jossakin maan alla oli hajonnut ja jää oli alkanut sortumaan rannasta. Hui. Iltapäivällä koko ranta tulvi ja miehiä oli kerääntynyt ihmettelemään tilannetta...

Olkkaritokoa Nonon kanssa

Pakkasilla ollaan treenattu vähän Nonon kanssa sisätokoa. Voi vitsi miten hienosti se osaa tuon paikkamakuun, seuraamiset ym. Mihin sen kärsimättömyys on oikein kadonnut? Aivan ihanaa vastapainoa Nonon kanssa tokon treenaminen väliin, kun on touhunnut nykyisin Romeon kanssa. Olen ehdottanut Roosalle, että otetaan myös Nonolle tavoitteeksi tokon alokasluokan liikkeet. Muut liikkeet tuo osaakin hyppyä lukuunottamatta, joten se olisi noin periaatteessa ihan valmis vaikka alokasluokkaan, (sinnehän me ei siis tähdätä ) jos vaan reenailisi tuota varmuutta vielä tuohon tekemiseen.

Lenkkiä, lenkkiä...

Illalla vielä Romeon kanssa hikinen juoksulenkki tunnin verran ja samalla tokottelua ja kivaa reenamista. Sitten terrierilenkki jäähdyttelyksi n. tunnin verran. Moore menee kyllä kun höyryjuna, (olen miettinyt josko ottaisin sitäkin väliin juoksulenkeille mukaan) mutta Nono toimii jarrumiehenä ja vauhdin säätelijänä. Se kun tykkää nuuskuttaa. Lenkin päätteeksi saunaan. Ihanaa.

Pakko sanoa, että helpompaa on lenkkeily, jos koiria on vaan kaksi. Kolmisin on vähän hankala tienvarsia talsia, varsinkaan silloin kuin kaikki koirankusettajat ovat liikkeellä. Käsiä kun on vaan kaksi. Toisaalta tuleepahan mammalle ainakin liikuntaa kun kahdessa erässä lenkittää. Metsässä ja jäällä tai jos isäntä on matkassa, mennään aina koko porukalla. Tienvarsia jos kuljetaan, niin silloin riittää oikein hyvin tuo holsku pöllöpää ihan yksinkin. Se saa aikaan melkoisen shown, jos vastaantulevan naamavärkki on vääränlainen.  No tuo "käytös" on koko ajan työnalla, jospa se joskus helpottaa. Nimimerkillä... " Toivossa on hyvä elää."

Oranssikoira kerällä

Eläinfysioterapeutilla

Nono kävi tänään tutkittavana täällä http://www.hannelenelainfysioterapia.net/. Jumeja ja työmaata löytyi ihan riittävästi ja kaiken takana on mitä luultavammin heikko polvi. Suurin ongelma lienee varvasastunta takajaloissa, eli kun koira ei käytä koko tassua, jalan lihakset eivät voimistu riittävästi jalan etupuolelta. Nonolla on hyvät lihakset jaloissa mutta vaan ja ainoastaan jalan takapuolella, kun taas edessä luun lisäksi ei ole lihasta oikeastaan ollenkaan. Lantio on myös hyvin jäykkä, johtuen todenäköisesti juuri tästä väärästä tavasta liikkua ja sitä hoidettiin laserilla, jotta koiran olo alkaisi helpottua.

Nonon jalat väsyvät helposti johtuen heikosta lihaksesta takajalkojen etupuolella, jolloin Nono helpottaa liikkumistaan viskomalla jalkojaan miten parhaaksi milloinkin kokee. Koira on ns. täysin etuvetoinen. Fyssari tutki myös Nonon liikkumisen hitaassa ja nopeassa kävelyssä. Kovasti viskoi jalkoja "näytöksessäkin"...

Kuntoutukseksi Nonolle aloitetaan tassun painaminen maahan niin, että koko käpälä on maassa, eikä vaan varpaat. Koira alkaisi vähitellen tuntemaan myös koko käpälänsä. Asento myös venyttää ja vahvistaa lihaksia jalan etupuolella. Toista jalkaa nostetaan samaan aikaan vähän, jolloin liike tehostuu. Myöhemmin otetaan mukaan steppilaudan tyyppinen matto, jolle nostetaan leikattua jalkaa. Tämä liike myös vahvistaa takajalan etuosaa. Tavoitteena olisi saada vähitellen lihasta myös jalan etupuolelle.

Fyssari venytteli lihaksia ja tutki selkää muutenkin ja jonkin verran kipeitä kohtia löytyi myös selkärangasta. Todenäköisin syy selänkin vaivohin löytyy tuosta polven heikkoudesta. Jalan käsittelyssä huomasi selvästi miten raskasta Nonolle on seisoa kuten koirat yleensä seisovat eli koko tassu maassa. Raukan jalat vapisivat kovasti kuntoutuksen päätteeksi ja näki selvästi, että voimia ei jaloissa ole ollenkaan ja ne väsyvät helposti. Nono sai myös laserhoitoa, jonka tarkoitus on akupisteiden kautta rentouttaa koiraa. Nonohan joka ei yleensä helposti rentoudu, ei rentoutunut nytkään käsittelyssä, vaan oli kovasti lähdössä pois... Nono ei vaan oikein osaa rentoutua jännässä paikassa. Samoissa tiloissa on myös tehty Nonolle polvileikkaus, joten vaikea tietää mitä muistoja sillä tuohon paikkaan liittyykään kaikkinensa.

Lopuksi Nono kuitenkin näytti aika rennolta ja tyytyväiseltä ja antoi muutamia pusujakin fyssarille. Ehkä seuraava kerta onkin jo sitten vähemmän jännempi. Nyt ei tehty mitään sellaista mikä tuntuisi Nonosta kovin kurjalta, vaan tarkoitus oli luoda hyvää suhde fyssariin ja helpottaa rentouttamalla Nonon oloa. Tapansa mukaan Nono käyttäytyi taas todella hienosti.

Katsotaan miten homma alkaa edistymään. Nyt jumpataan näillä ohjein.

Tämä talvi tulee varmasti jäämään valokuvausta harrastavien ihmisten mieleen kaikkien aikojen yhtenä kauneimmista talvista postikorttimaisemineen, joita riittää aina vaan. Juoksulenkeille pitää varustautua aina kameran kanssa. Tosin järkkäri painavuutensa ja kovien pakkasten takia saa jäädä kotiin, mutta muistoja saa tallennetuksi myös pikku kaveri Olympuksella.

Lisää kuvia täällä...

http://nonomooreromeo.kuvat.fi/kuvat/Juoksemassa+Romeon+kanssa+/ 

Kuvaajan paras kaveri

Viikonloppu hujahti taas nopeasti mittarin näyttäessä yli -22. Reippaita pakkaslenkkejä koirien kanssa jäällä molempina päivinä ja sitten muuta pakkaspäivien viihdykettä. Käväistiin isännän kanssa viikinkiravintola Haraldissa syömässä ylisuuri annos hyvää ruokaa (taas kerran, jääty näköjään ihan koukkuun tuohon ruokapaikkaan...) sekä katsomassa Kari Väänäsen ohjaama Havukka-ahon ajattelija-elokuva. Parissa kohdassa elokuva hieman naurattikin. Ihan hyvä.

Off Topic...

Paljastettakoon nyt myös näin julkisesti se, että vietämme isännän kanssa Tipatonta Tammikuuta ja kaiken maailman limsaviritykset, pillimehu-tyyppiset juomat, jääteet ym. pursuilevat kohta korvista ulos...

Kyllä lasi viiniä maistuisi jotenkin armottoman hyvältä.  Pakko sanoa näin, vaikka harvemmin mitään alkoholia tuleekaan käytettyä. (Tähän ei ole lupa ystävien kommentoida...vitsi. )

Joo. Mutta palatakseni takaisin asiaan, niin Romeota vaivaa selvästi jonkin sortin dementia. Se haluaa ulos ja samantien takaisin sisälle, kun huomaa kuinka kylmä ulkona onkaan. Sisällä sille taas juolahtaa mieleen miten mukavaa olisikaan mennä ulos...

Marssijärjestys on selvä...

Juoksut

Romeon kanssa ollaan pakkasellakin juostu saaremme sisäosissa olevilla metsäpoluilla. Lenkit ovat n. 40 minuuttia, joka tuntuu aikana näillä pakkasilla olevan aika maksimi. Mukavaa on ja hyvin tulee hiki. Pikku kamerakin keikkuu mukana (Olympus) ja tässä kuvia lenkin varrelta. Kaunista on.

Tässä tällaisia nassukuvia...

Lisää täällä...

 http://nonomooreromeo.kuvat.fi/kuvat/KOIRAT+Omat+suosikkikuvat+/ 

Tyyneys

Katse

Lempeä

Hyvä olo

Sängystä yllätetty

Jääkausi uhkaa jäädä lyhyeksi...

Voihan Vinde tätä talvea.  Pakkanen kiristyi taas yli kahteenkymmeneen. Jäällä on kuitenkin vettä ja jäät ovat toisin paikoin aika arvaamattomia. Jokunen pilkkijä on lumpsahtanut veteen ja yhden saarelaisen kelkka vajosi jäihin. Erikoinen talvi siis. Paljon pakkasta ja heikot jäät...

Kuva on viime talvelta. Näitä aurattuja jääteitä jatkui Päijänteellä loputtomiin. Tänä talvena niitä ei ole. Voi vitsi miten niitä nyt kaipaa. Alakuvassa Nonon iloa jäällä.

Romeo tänään 10 kuukautta.

Ikää Romeolla on tänään 10 kuukautta. Säkäkorkeus on 61 cm ja painoa 25 kg. Karva kasvaa nyt ihan silmissä ja mikäpä sen parempaa näillä pakkasilla. Hieno eläin siitä kaikkinensa on kasvanut.

Lumi on hyvää ja sitä riittää...

Lauma

Voi olla, että on vain tyyntä myrskyn edellä mutta jotenkin tuntuu, että Romeon pahin murkkukausi on vähän taittumassa tai ainakin ihan pahin kärki ohitettu. Siitä on tullut esiin täysin uudenlainen piirre. Rauhallisuus. Kirjoitan tämän sanan vielä toiseen kertaan. Ette lukeneet siis väärin, RAUHALLISUUS. Voisiko se olla jo vähän aikuistumassa? Vai onko tämä vain minun hiukan epätoivonen alitajuntainen toivomus ja kuvitelma. Tiedä sitä sitten...  Vai pitäiskö se viedä sittenkin lääkäriin...?

Romeo on siis rauhoittunut paljon ja antaa toisten koirien olla enemmän rauhassa kuin aiemmin. Se ns. uskoo helpommin muita kuin ennen, jos Moore sanoo sille esim. "Kiitos, ei huvita nyt", se lähtee pois. Aiemmin kun se vaan lähinnä innostui "kielloista" lisää. 

Romeo on luovuttanut toiveen saada Nonosta itselleen leikkikaveria ja on selvästi hyväksynyt Nonon sellaisena kuin Nono on. Koirat kunnioittavat toisiaan ja pitävät toisiinsa hajurakoa. Nonosta on kuoriutunut varsin kunnioitusta herättävä Pirttihirmu toisinaan, joka ei pelkää Romeota yhtään sen suuresta koosta huolimatta.

Moore ja Romeo pitävät yhä kovasti  toisistaan. Ne nuolevat toistensa naamoja aika usein. Moore kissamaisella pikku kielellään lipoo Romeon nenää ja suupieliä kun taas Romeo nuolee isoilla lehmän nuolaisuilla vastaavasti Mooren suupieliä ja partaa.  Hauskan näköinen pari tuo skotti ja holsku. Toinen on vähän totinen tosikko ja toinen on touhukas, iloinen pelle. Mooresta näkee selvästi, että Romeo on sille hyvin mieluinen ystävä vaikka se ei sitä miellellään ulospäin näytä. Hyvin on holsku onnistunut löytämään tien skotin sydämeen...

Jotenkin en jaksa enää uskoa, että tämä lauma ei joskus toimisi. Romeo taitaa löytää oman paikkansa laumassa ja on ihana nähdä kaikki kolme koiraa pötköttelemässä täysin rentoina toistensa läheisyydessä. Pari kertaa olen oikein raisuihin leikkeihin jotunut puuttumaan "Nyt loppu"- komennolla. Tuota komentoa pojat kunnioittavat kuitenkin hyvin ja tuijottavat minua hännät heiluen "Hei mamma, mehän vaan leikitään"-tyyliin.

Kolmen uroksen lauma tuntuu siis toimivan varsin hyvin tällä hetkellä ainakin. Varmasti koirien väliset kemiat ja niiden kohtaaminen on ratkaisevinta ja toki myös se, että laumalla tulee olla vahva johtaja joka on selkeästi niiden yläpuolella. Mukava tunne, että kaikki toimii edelleen näin hyvin. Kolmatta uroskoiraa ottaessa, pakostakin kun piti miettiä alkuun sitä, että entä jos koirat eivät tule toistensa kanssa ollenkaan toimeen? Mikä on sitten ratkaisu ym. Tästä tilanteesta on hyvä porskuttaa eteenpäin...

Tässä vielä kaksi kuvaa Mr. Moore Monituisesta...