Kevät on jo pitkällä ja rapa roiskuu lenkkeillessä... tämä on sitä aikaa vuodesta, että 12 kuratassua tuntuu aika paljolta. Lattioilla on aina enemmän tai vähemmän hiekkaa, varsinkin koirien makuupaikkojen ympärillä, vaikka likaisimmat otukset pääsevätkin (lue joutuvat) suihkuun aina lenkin jälkeen... Risuja ja kaiken kokoisia oksia kantautuu varsinkin Mooren mukana metsästä aina kotiin asti. Imuri laulaa monta kertaa viikossa ja siltikin vieraille täytyy nolona selitellä, että tämä kevät nyt vaan on aina tämmöistä koiraperheessä... 

Koirat (Nono ja Moore) ovat myös hävyttömän epäsiistin näköisiä pitkissä turkeissaan, joten kuviakaan ei ole luvassa ennen kun tuohon tulee muutos. Mielessä on ollut, että josko tuon Mooren mahanalusen vetäisi koneella ihan lyhyeksi, niin loppuisi noiden kirottujen takkujen jatkuva setviminen. Sitä ennen Moorea odottaa fairy-pesu...

Mutta mitäpä meille muuta? Arki rullaa töitä tehden, perheen kanssa puuhastellessa ja lähinnä isomman koiran harrastuksissa juosten. Nonolle ja Moorelle ei kuulu mitään sen kummempaa. Kummatkin voivat hyvin, eikä Nononkaan terveys tunnu entisestään huonontuneen. Pitkävaikuitteisella kipulääkkeellä mennään.

Nonolla on ollut kevättä rinnassa kun naapurin äksyllä ikäloppu Donnalla (cottoni-mix) on ollut juoksut. (Oiskohan nuo jo viimeiset jo noin iäkkäällä koiralla!?) Nono ja Donna kun ovat aina olleet hyvä ystäviä. Muutamana päivänä ruoka on jäänyt Nonolta kuppiin ja luutkin syömättä, kun on pitänyt vöyhöttää... kyllä vanha poika tietää.   

Moore on ollut Roosan reippaana juoksukaverina iltaisin ja yhdessä ovat tehneet useamman kilometrin juoksulenkkejä. Hyvin kuulemma Moore jaksaa juosta koko lenkin. Muuten Moore lenkkeilee ison koiran kanssa samat lenkit, eli melkoinen sisupussi tuo skotti. 

Romeon pennut ovat kasvaneet kovasti ja niitä on katsottu joka ilta pentulaatikkoon sijoitetun webbikameran kautta. Wellus-poika on ottanut Rauha-tytön kasvussa jo lähes kiinni ja näyttää jo vankalta pojalta. Kummallakin pennulla on siis jo koti tiedossa. Isä ja tytär tapaavat kesällä toisensa Katian luona. Ihanaa päästä tapaamaan Rauhaa livenä.  

Menoja

Harmittavaa kyllä, kaikki kevään mejäkokeet sattuvat samoille päiville muiden sovittujen menojen kanssa, joten mejäkoetilanne näyttää jopa pikkuisen huolestuttavalta. Täytyy toivoa, että loppukesästä olisi enemmän aikaa mejäillä ja toivottavasti päästäisiin myös kokeisiin... No onneksi yksi oma mejäkoe on loppukesästä, jotta ainakin sinne päästään, jos ei muuten tärppää. Kokeita on tänä vuonna viime vuotista vähemmän ja kokeet ovat pienempiä, joten niihin pääsy on varmasti viime vuotta vaikeampaa. Taitaa olla ensimmäinen kevät moneen vuoteen kun yhtään ilmoa ei ole kokeisiin vetämässä. 

Mejärinkulaisten treenitkin piti perua lumitilanteen vuoksi, koska metsässä olisi päässyt eteenpäin paremmin suksilla kuin kävellen.  Onneksi se kesä kuitenkin sieltä tulee. Ihan varmasti. 

Tarkoitus on katsoa nyt kuitenkin ensin Romeon tilanne "loppuun", eli toivottavasti saadaan jostakin kesän näyttelyistä se viimeinen muotovalion arvoon vaadittava serti ja saadaan luonnetesti kunnialla läpi toukokuussa. Näiden etappien jälkeen palataan taas vahvasti takaisin harrastusrintamalle. 

Sm-agilityssa ollaan molemmat isännän kanssa duunissa kesän aikana, joten mielenkiinnolla odotamme tätä tapahtumaa. Info-tilaisuus tähän suureen tapahtumaan on käyty ja tarkoitus on vielä käydä koulutusilta tähän ja sitten hommat pitäisi olla hanskassa. Itse tapahtumassa ei enää töitä harjoitella. 

Sain Romeon myös loppukesän MH-luonnekuvaukseen mukaan, joten paljon mielenkiintoisia juttuja tiedossa. 

Pojat

Ihana Djenna.. toivottavasti seuraavassa kuvassa jo pentujen kanssa!

Sairastelut ovat jo takanapäin ja ollaan palattu taas lähes normaaliin arkeen. Toissapäivänä tehtiin parin kilsan lenkki kaikkien koirien kanssa täysin Nonon ehdoilla. Pakko sanoa, että aika papparainen Nonosta on jo tullut liikkumisen suhteen. Hyvin, hyvin hitaasti mentiin koko lenkki, Nonon nuuskutellessa piiitkään ja hartaasti. Kymmenen kertaa vähintään pysähdyttiin odottelemaan, kun pappa pyörii hangessa useita minuutteja... Romeo ja Moore olivat jo vähän "hoh-hoijaa-voitaskos jo mennä"- ilmein varustettuja, mutta Nono selvästi nautti.  

Lauma

Pientä murrailua oli taas nähtävillä Romeon ja Nonon välillä lenkilläkin, joten tuskin noista kahdesta enää kavereita tulisi. Koirathan ovat nykyisellään olleet erotettuina toisistaan koko ajan. Ratkaisu on tietysti vähän työläämpi kuin ennen, mutta ollut noin muutoin yllättävän toimiva. Nonon ei tarvitse pelätä isoa koiraa ja Romeon ei tarvitse vahtia Nonon liikkeitä. Varmasti tiukan valvonnan alla, koirat pystyisivät edelleenkin olemaan vapaasti samoissa tiloissa, mutta se on ratkaisuna sen verran stressaavaa kaikille osapuolille, joten se ei ole meillä edes vaihtoehto. 

Djennan ja Romeon pennut

Nyt on enää päiviä Djennan pentujen syntymään! Jännittävää on myös se, että onko pentueessa vähintään se kaksi tyttöä, jotta saataisiin tänne Suomeenkin se yksi tyttönen.

Allekirjoituksia ym. tarvittavia papereita on lähetelty maiden välillä. Kaikki paperit koskien Djennaa ja Romeota pitäisi olla kunnossa ja asianmukaisesti hoidettu. Myös DNA-testi on otettu Romeosta ja lähetetty Hollantiin. Toisin kuin meillä Suomessa, Hollannissa kaikilta koirilta vaaditaan DNA-testi ja se koskee myös ulkomaan koiria, joiden pennut reskisteröidään Hollantiin. 

Koirafanitus

Sitten muihin juttuihin. Kukkasen Liisa tarvitsi Koirafanitus-lehden Temppunurkkaan kuvaa koirasta, joka pyyhkäisee korvallistaan ja Romeo-koira sai olla mallina. Tarralappu päähän ja sitten odoteltiin. Pikku tarra päässä ei Romeota hetkauttanut millään tavalla, eikä aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä... Laitettiin sitten isompi tarralappu Romeon päähän, joka vielä tuulessa alkoi iloisesti lepattaa ja niin saatiin tarvittava kuva...  

Eilen päästiin Romeon kanssa jo treenaamaan agiakin Muuramen kennelkerholaisten kanssa Jatin halliin. Tässä pikku pätkä videota Romeon eilisistä treeneistä. 

Voi mokoma. Nyt se sitten tuli. Nimittäin se yskä ja vieläpä kuumeen kera. Perjantaista lähtien olen yskinyt enemmän tai vähemmän ja tietysti sitten se kuumekin nousi. Kennelyskää olen siis pelännyt koirien puolesta, mutta ei tämä omakaan sairastelu hääviä ole. Joten älkää ihmetelkö, jos sivustojen ulkoasut ovat muuttuneet. On vaan niin helvetin tylsää kun ei voi tehdä mitään ja tulee roikuttua tällä koneella ihan luvattoman paljon... huoh ja aurinkokin paistaa. Väliin jäi siis perjantaille aiotut "mejärinkulaisten keväthimpulat", sunnuntain tottikset ja tämän illan agit...

Lauantaina käytiin kaikesta huolimatta tekemässä Jatin kisatyövelvoite, vaikka vointi ei kovin kaksinen ollutkaan. Koko päivän nukuttua, olin illan töissä kisojen puffetissa. Eipä siinä juuri mitään ihmeempää ollut, kunhan jaksoi seisoskella koko illan ja myydä siinä samalla. Hannu oli myös mukana ratahenkilönä, joten sain yhden kisapäivän tehtyä puolikkaalla päivällä. Toinen päivä olisi tarkoitus tehdä sitten SM-agissa.

Puffetista sain aitiopaikalta seurata radalta tulevia ja sinne meneviä taitavia kolmosluokkien koirakoita. Tämä olikin melkoisen opettavaa ja mielenkiintoista. Meinaan se, että kuinka ohjaajat koiriaan palkitsivat radan jälkeen! Oli surullista katsoa koiren ohjaajia, jotka vaikkapa yhden harmittavan ratavirheen vuoksi puistelivat päätään, polkivat jalkaa ja unohtivat palkita koiransa, joka innolla haki kontaktia omistajaansa "teinhän mä hienosti!"-ilmeellä saamatta kuitenkaan omistajansa huomiota. Varmasti adrenaali on tuossa kohtaa korkealla kun kentältä tullaan, mutta siltikin vannon, etten syyllisty koskaan moiseen oman koirani kanssa. Meni rata miten meni, koira on silti palkittava iloisin kehuin ja muistettava, että suurin osa virheistä on kuitenkin aina ohjaajan virheitä. Onneksi valtaosa riemuitsi koiransa kanssa riippumatta siitä kuinka oma suoritus meni ja hyvä mieli tuli myös heistä, jotka suuntasivat suorituksen jälkeen puffettiin ostamaan koirilleen palkaksi makkaraa tai lihapasteijaa... ja joo. Sanoin Hannulle illan jälkeen, että mun seuraava harrastuskoira tulee olemaan tervu.  Ovat ne niin hienoja ja toimivia otuksia. 

Kylläpä aika rientääkin vauhdilla ja kevättä kohti mennään. Pentujen syntymäänkään ei ole enää kauan! Djennasta sen verran, että Djenna syö ja nukkuu ja kasvaa yhä suuremmaksi. Masu alkaa olla jo melkoisen iso. Toivotaan, että kaikki sujuu yhtä hyvin kun tähänkin asti ja saamme kuulla pian hyviä uutisia Hollannista. 

Meille ei kuulu sen kummempia. Töitä ja arkista kiirettä, kuten tähänkin asti. Nonolla on jälleen korvatulehdus (sadasmiljoonas varmaan...) ja lääkitys nyt siis siihen.

Mejä

Skotlanninterrierikerho muisti meitä viime lehdessä kunniamaininnalla, vaikka viime kesä ei kummonen mejätulosten puolesta ollutkaan... Kiitos siitä. 

Viikonloppuna kokoonnutaan mejäporukan kanssa Jyväskyläläiseen ravintolaan viettämään iltaa ja samalla punomaan kevään uusia kuvioita mejän osalta. Vähän motivaatio mejään hakee yhä nousuaan, mutta ehkä se sitä mukaan kasvaa, kun lumen pinta laskee...  Tottahan mejällä on aina suuri paikka sydämessämme, se nyt on selvä sanomattakin. Onhan se myös isännän ja minun yhteinen mukava harrastus ja mejäporukasta on tullut vuosien varrella todella paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa tulee vietettyä paljon aikaa. Jopa ehkä enemmän kuin omien sukulaisten. Vähän on ollut myös mielessä josko uskaltaisi joskus lähteä tuonne naapurimaan puolelle hakemaan uusia mejähaasteita...   

Lauantaiksi lupauduin töihin Jatin kisoihin, jotta osa tarvittavasta kisatyövelvoitteesta tulee tehtyä. Jatin jäsenenä pitää olla kaksi kokonaista työpäivää vuoden aikana töissä, jotta kisatyövelvoite tulee suoritettua. Tekemällä työllä saa alennusta jäsenmaksuista ja on etusijalla ensi vuoden treeniryhmiin. Toinen työpäivä tulee tehtyä sitten SM-agilityssa, jonka seuramme järjestää ensi kesänä! 

Tulevaa

Agia ja hakua jatketaan kesänkin aikana ja tarkoitus on käydä jokunen koiranäyttely Romeon kanssa kevään ja kesän aikana. Näyttelyt eivät hirveästi jaksa innostaa, mutta toki se yksi serti täytyy yrittää vielä hakea. Jämsään ilmoitin jo meidät. (Kuulin, että ei olisi kannattanut. Tuomari on kuulemma ihan tooo-si tiukka täti.) Katia pyysi laittamaan Romeon tuloksia myös vuoden näyttelyholsku-kisaan. Ei olisi tullut mieleenkään, että Romeon tulokset riittäisivät johonkin tuommoseen kisaan edes osallistumaan... Onhan Romeolla kuitenkin sitten loppujen lopuksi aika paljon hyviä tuloksia huomioiden se, ettei me kovin monessa näyttelyssä olla käyty... 2 x ROP, 2 x SERT, 2 x PU1, 1 x PU2, 3 x SA, Varaserti, 4 x ERi, joista yksi erikoisnäyttelystä ja erikoistuomarilta. 

Romeon terveyttä tutkitaan kevään aikana lisää. Tiedossa on kevään kuluessa kilpparitesti ja kuvautan myös Romeon silmät. Luonnetesti on toukokuussa, joten näistä saamieni tietojen pohjalta teen jatkosuunnitelmia Romeon osalta. 

Eilen ilmestyi uusin Holsku-lehti ja tutun näköinen rekku siellä kannessa porhalsi... 

Vuosi 2011 lähenee loppuaan ja on aika tehdä siitä lyhyt yhteenveto. Kaikki ns. hyvät koirauutiset koskevat oikeastaan Romeota, johtuen osittain ehkä siitä, että Mooren mejävuosi  2011 ei ole ollut yhtä hohdokas tänä vuonna, mitä se on ollut aikaisempina vuosina. Kolme koetta ja kolme nollatulosta. Riista on viennyt pikku mustaa, mutta toivoa muutoksestakin saattaa olla näkyvissä, joten katsellaan ensi vuonna tilannetta uudelleen. Viimeiset treenit antoivat kyllä reilusti toivoa siitä, että homma voi hyvänä päivänä sujua jälleen erinomaisesti. Vanha ketku kun ei ole taitojaan minnekkään kadottanut... 

Moorelle on vuoden 2011 aikana tullut uusia harrastuksia; agility ja pk-haku, joten kovasti on Moorella ollut muutakin toimintaa elämässään kun mejä. Muuten Moore on erittäin jaksava ja kaikin tavoin hyvinvoiva koira, eikä eläinlääkäriä ole tarvittu rokotuksia lukuunottamatta tänäkään vuonna.

Nonon vuosi 2011 on ollut valitettavan huono, johtuen sairasteluista ja kivuista, eikä ainakaan laumassa tapahtuneet konfliktit Romeon ja Nonon välillä, tätä asiaa ole miltään tavoin ainakaan helpottaneet. Nono on myös kuuluisasta pohjattomasta ruokahalustaan huolimatta laihtunut viime aikoina, joka on meille aika mysteeri ja Nonon vointia seuraillaan päivittäin. Selkä ja vasen lonkka tuntuvat vaivaavan tällä hetkellä eniten ja kesä kului hankalien iho-oireiden kanssa. Olen henkisesti alkanut valmistautua siihen, että jossain vaiheessa se raskain päätös täytyy tehdä... 

TÄSSÄ LINKKI KOIRIEMME KOTISIVULLE VUODEN 2011 UUTISIIN

>> http://www.freewebs.com/nonojamoore/uutiset.htm 

Tässä tarkemmin analysointia Romeon kohdalta vuoden 2011 tapahtumista

>> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2011/11/tavoitteet-saavutukset-vuodelle-2011.html

Vuodelle 2012 toiveet ja haaveet

Moore

terveyttä

ehkä kansainvälinen jäljestämisvalion arvo?! 

mejäkokeita

Nono

TERVEYTTÄ ja kivutonta elämää ja eniten toivon niin kovasti pitkää ikää rakkaalle pikku koiralle.

Romeo ( tavoitteet löytyvät Romeon treeniblogista, linkki alla) 

>> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2011/12/tavoitteet-vuodelle-2012.html

Nono sairastaa

Nono on viime päivät ollut selvästi kipeän oloinen.  Eilen Nono vinkaisi kovin kivuliaan oloisesti lattialla ollessaan, vaikka mitään ei tapahtunut. Aamulla oli tehnyt kuulema samoin. Tunnustellessa aristelee vasenta lonkkaa ja jalkaa. Nonon oikea polvi on siis se polvi, joka on leikattu. Nivelrikkoa on Nonolla ollut jo pitkään ja varmaan Nonon nuo jatkuvat jumit asentovirheen vuoksi, ovat taas syynä huonoon vointiin. Rimadylillä mennään. Toivotaan, että vointi paranisi, eikä eläinlääkärireissua tarvita. 

FI JVA-palkinto 

Tänään oltiin Muuramen seudun kennelkerhon jouluisessa palkitsemistilaisuudessa, jossa palkittiin tämän vuoden mejävaliot ja julkistettiin kerhon mejämestari. Romeo palkittiin valioitumisen johdosta ja se sai nyt siis myös oman palkintohirven. Tarjolla oli jouluherkkuja, glögiä ja joulupukkikin oli käynyt eteisessä kera useiden pakettejen... koiriakaan ei joulupukki ollut unohtanut.

Kiitos järjestäjille mukavasta tilaisuudesta ja ONNEA Kutin omistajille, Leilalle ja Timolle kerhon vuoden 2011 mejämestaruudesta! Komia oli kiertopalkinto.  Onnea muillekin palkituille! 

Ja loppukevennyksenä vielä...Hippu hamsterin agilitytreenit!

Töissä on pitänyt kiirettä ja koirien kanssa touhuaminen on jäänyt vähemmälle. Kahtena peräkkäisenä lauantaina olin mm. päivttämässä tärkeitä ensiaputaitoja. '

Tänään sää oli kerrassaan upean aurinkoinen. Pienestä flunssasta huolimatta, oli lähes pakko lähteä Jyväskylän Ladun Majan maisemiin skottilenkille yhdessä westielenkkiläisten kanssa.  Mukavaa oli porkkanahäntien matkassa. 

Skotit Moore ja Lavinia 

Mooren charmi oli jälleen pettämätön... Lavinia-neito hurmattu.  

Huomenna mennään Romeon kanssa agiliitelemään pitkästä aikaa, sekä viedään samalla reissulla Nono trimmiin. Nonoa tänään kammatessa, Nono arasteli ihoa. Kipuja on taas ja iho kutisee. Voi olla, että Nonoa ei voi nyppiä, joten mahdollista on, että koneella ajelu tulee mukaan kuvioon Nonon kohdalla...  

Nonon ja Romeon välit ovat ainakin hetkellisesti menneet parempaan suuntaan, ja ilman mitään murinoita ovat poitsut pärjänneet samoissa tiloissa... (koputtaa puuta). Toivotaan, että tämä jatkuu. 

Töiden jälkeet käytin Mooren ja Romeon reilun tunnin lämmittelylenkillä metsässä ennen agitreenejä. Mooren ja Romeon kanssa oltiin tänään henga-agissa. Romeokin pääsi tänään mukaan vaikka alkuun tarkoitus olikin ottaa se mukaan vain autoilemaan. Romeolle oli aika kova paikka jäädä odottelemaan kun menin Mooren kanssa suorittamaan esteitä. Yleensä se odottelee hiljaa, mutta nyt oli pakko vähän vonkua meidän perään...  

Moorea oli valtavan hauska ohjata ja sen touhua oli kiva katsoa. Toinen oli niin kovasti täpinöissään ja tuntuu olevan kerta kerralta yhä innostuneempi lajista. Otettiin yksittäisinä esteinä: kepit, putki ja pituus ja sitten tehtiin ensimmäistä kertaa myös pieni "rata". Moorella oli radalla välipalkkaus, koska tämä oli ensimmäinen kerta koskaan, jolloin mennään useampia esteitä peräkkäin. Videolla näkyy hyvin, miten Moore olisi kuitenkin jo ollut valmis menemään suoraan putkeen ilman välipalkkaa...  

Ihan huippu kivaa oli Mooren kanssa.  Jotenkin tuli vahva tunne siitä, että tämä voisi olla jopa ihan oikeasti Mooren laji. Ensi kesällä mietinnässä voisi olla Moorelle kanssa agilityn alkeiskurssi...   

Vettä satoi kaatamalla kun oli Romeon vuoro suorittaa rata. Paikalla istuminen inhotti lähes vesilätäkössä, joten otin seisaalta lähdön. Kerran varasti lähdössä, mitä ei ole enää aikoihin tehnyt.  Otin tietty takaisin. Romeota vähän häiritsi vieraat koirat ja kentän levoton tunnelma. Ei kuitenkaan vaikuttanut muutoin millään tavalla suoritukseen, mutta näki, että se oli vähän ahdistuneen oloinen. Käskyn alla Romeolla on kuitenkin turvallinen olo ja se tekee mitä siltä silloin pyydän. Romeo meni tuttuun tyyliinsä ja sitä oli mukava ohjata. Eka rata meni ihan tyylipuhtaasti, toisella kerralla väisti putken, joka oli siirtynyt paikoiltaan, joka on koiralta kuulemma tässä tapauksessa ihan järkevä teko.

Huomenna sitten onkin Romeolla omat treenit. 

PM-mejä

Mejän PM-kokeeseen ollaan nyt sitten toisella varasijalla, joten ensi vuodelle jää sitten ainakin tavoitetta.  Ellei sitten peruutuksia tule. Tavoitteena meidän kaudelle oli kuitenkin FI JVA-titteli ja se saavutettiin. Kaikki muu sen jälkeen onkin ollut pelkkää plussaa. Pienestä jäi kiinni PM-paikka, mutta hienoa oli päästä näinkin pitkälle. Hyvä Romeo!