Romeon pennut ovat neljäviikkoisia ja kasvavat kovaa vauhtia. Pentujen painot ovat lähes tasaantuneet ja pennut painavat nyt 2,6 kg ja 2,5 kg.
Pennut pääsivät tänään ensimmäistä kertaa ulkoilemaan...
Rauha
Wellus
Djenna-äiti tukena
Copyright Marijke de Greef
Tänään oltiin hakutreeneissä.
Moore oli superhakukoira, joka sai tänään paljon kehuja hakuporukalta. Kolme maalimiestä, kaksi valmiina piiloissa. Suorat ja hyvät pistot ja ukot löytyivät.
Lumi on sulanut ja sunlanmaan lajit ovat pyörähtäneet todenteolla käyntiin. Jäätkin ovat järvestä jo lähes kokonaan lähteneet ja näky on vaan yhtä hieno joka vuosi. Selät lainehtivat taas. Nämä ovat ehdottomasti näitä saarella asumisen hienouksia.
Viime aikoina ollaan hakuiltu metsässä holskuporukassa Romeon ja Mooren kanssa, sekä tehty esineruutua Romeolle.
Tässä Mooren hakutreenit
Nonon kuulumiset
Viimen viikonloppuna trimmasin Nonon takapihalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja reipas tuuli vei karvat niitä tarvitseville. Karvaa lähti kun samojedista ikään, mutta saavatpahan tintin poikaset tänä vuonna lämpimän pesän. Täytynee ottaa Nonosta kuva, vaikka ei siitä kovin hieno tullut. Karva kuitenkin irtosi hyvin ja Nono pötkötteli trimmipöydällä tyytyväisen näköisenä.
Trimmistä puheen ollen, Moore matkaa kesäkuun alussa Lavinia-skotin kanssa kasvattajansa Wellun luo Helsinkiin trimmattavaksi, joten sieltä on odotettavissa kyllä varsin komia poika takaisin.
Tein Nonon kanssa tänään pienen metsälenkin ja kävely oli jotenkin hyvin huonoa. En tiedä oliko sitten ilma vaan niin kostea sateen jäljiltä, että lihakset olivat kylmät ja kankeat. Jalat tulivat vähän miten sattuu perässä ja kävely oli aika oudon näköistä takapään viskomista. Useita kertoja Nono pysähteli, katsoi minua ja käännyin aina näissä kohdin takaisinpäin...
Kadulla Nono ei selvästi halunnun kävellä ollenkaan, mutta kotiinkaan Nono ei halunnut tulla. Veti lähimetsään, joten menimme sinne. Siellä Nono piristyi ja alkoi pyöriä kanervissa. Vaikka jalat eivät kunnolla toimikaan, niin nenussa ei ole mitään vikaa. Heittelin frolickeja maahan ja Nono sai etsiä niitä kanervien seasta.
Vähän surullinen olo Nonon puolesta... mihin se aika onkaan vierähtänyt? Pienestä koirasta on selvästi tullut vanha ja raihnainen. Toivottavasti sillä ei olisi kipuja. Kipulääkettä Nono saa pitkävaikutteisena, mutta heikkoa on meno, ei voi mitään.
Kotia kävely sujui jo sitten vähän paremmin metsäseikkailun jälkeen ja kävely muistutti jo vähän normaalimpaa menoa. Iho tuntuu alkaneen taas vähän punoittamaan masun alta.
Luonnetesti
Ensi viikonloppuna on Romeolla luonnetesti. Olen luonnetestissä töissä sunnuntain ja Romeo testataan lauantaina. Vähän jännittää miten pojan käy ja tuleeko testissä mitään yllätyksiä. Muuten odotan mielenkiintoista luonnetestiä, kun rotuja on aina silkkiterrieristä whippettiin...
Tänään käytiin tsekkaamassa luonnetestipaikka ja tehtiin Romeolle metsätysmajan pihassa lyhyttreeni kapulalla noutoa ja otettiin muutamia ilmaisuharjoituksia. Leikihän poika samalla tavalla sitten viikonkin päästä.
Videoita videoiden perään...
Jos joku ihmettelee mistä näitä videoita satelee niin johtuu ihan siitä, että videokuvaaminen on nykyään jo lähes ihan liian helppoa. Kaikki viime aikoina otetut videot ovat kuvattu Nokian Lumia-puhelimella, joten sillä niitä riittää. Puhelin kun on yleensä aina käden ulottuvilla.
Kameroita ei ole ollut viime aikoina mukana treeneissä ollenkaan, mutta eiköhän tässä joku päivä innostuta taas kuvaamaankin...
Viime viikonlopun hakutreenejen jälkeen Romeo tapasi ekaa kertaa treenikaverin Tara-pennun. Eka kerta kun Romeo leikki pentukoiran (Tara on 5 kk) kanssa ja ihana oli huomata, että Romeon mielessäkin pentu on pentu, jolla on pennun oikeudet, eli se saa hyppiä päälle ja repiä karvoista.
Tässä video aiheesta
ja kuva
^Taran ilmaveivi...
Erivärisiä holskuja; Pinja, Tara ja Romeo
Pennut
Romeon pennut ovat jo neljäviikkoisia ja ovat muuttaneet pentulaatikosta jo vähän suurempaan häkkiin. Yhä useammin sisarukset leikkivät saamillaan leluilla, tai kiusaavat äitään, joten hauskaa seurattavaa riittää iltaisin webbikamerassa.
Welluksen omistajan kanssa on pidetty yhteyttä fb:ssä ja kuvia Welluksesta on odotettavissa sittenkin kun Wellus-poika lähtee maailmalle ja pääsee omaan laumaansa. Tapaaminenkin jatkossa on ihan mahdollista. Tamar kun on vieraillut aikaisemminkin useasti Suomessa ja mielellään näkisi Romeon "livenä".
Kylläpä aika rientääkin vauhdilla ja kevättä kohti mennään. Pentujen syntymäänkään ei ole enää kauan! Djennasta sen verran, että Djenna syö ja nukkuu ja kasvaa yhä suuremmaksi. Masu alkaa olla jo melkoisen iso. Toivotaan, että kaikki sujuu yhtä hyvin kun tähänkin asti ja saamme kuulla pian hyviä uutisia Hollannista.
Meille ei kuulu sen kummempia. Töitä ja arkista kiirettä, kuten tähänkin asti. Nonolla on jälleen korvatulehdus (sadasmiljoonas varmaan...) ja lääkitys nyt siis siihen.
Mejä
Skotlanninterrierikerho muisti meitä viime lehdessä kunniamaininnalla, vaikka viime kesä ei kummonen mejätulosten puolesta ollutkaan... Kiitos siitä.
Viikonloppuna kokoonnutaan mejäporukan kanssa Jyväskyläläiseen ravintolaan viettämään iltaa ja samalla punomaan kevään uusia kuvioita mejän osalta. Vähän motivaatio mejään hakee yhä nousuaan, mutta ehkä se sitä mukaan kasvaa, kun lumen pinta laskee... Tottahan mejällä on aina suuri paikka sydämessämme, se nyt on selvä sanomattakin. Onhan se myös isännän ja minun yhteinen mukava harrastus ja mejäporukasta on tullut vuosien varrella todella paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa tulee vietettyä paljon aikaa. Jopa ehkä enemmän kuin omien sukulaisten. Vähän on ollut myös mielessä josko uskaltaisi joskus lähteä tuonne naapurimaan puolelle hakemaan uusia mejähaasteita...
Lauantaiksi lupauduin töihin Jatin kisoihin, jotta osa tarvittavasta kisatyövelvoitteesta tulee tehtyä. Jatin jäsenenä pitää olla kaksi kokonaista työpäivää vuoden aikana töissä, jotta kisatyövelvoite tulee suoritettua. Tekemällä työllä saa alennusta jäsenmaksuista ja on etusijalla ensi vuoden treeniryhmiin. Toinen työpäivä tulee tehtyä sitten SM-agilityssa, jonka seuramme järjestää ensi kesänä!
Tulevaa
Agia ja hakua jatketaan kesänkin aikana ja tarkoitus on käydä jokunen koiranäyttely Romeon kanssa kevään ja kesän aikana. Näyttelyt eivät hirveästi jaksa innostaa, mutta toki se yksi serti täytyy yrittää vielä hakea. Jämsään ilmoitin jo meidät. (Kuulin, että ei olisi kannattanut. Tuomari on kuulemma ihan tooo-si tiukka täti.) Katia pyysi laittamaan Romeon tuloksia myös vuoden näyttelyholsku-kisaan. Ei olisi tullut mieleenkään, että Romeon tulokset riittäisivät johonkin tuommoseen kisaan edes osallistumaan... Onhan Romeolla kuitenkin sitten loppujen lopuksi aika paljon hyviä tuloksia huomioiden se, ettei me kovin monessa näyttelyssä olla käyty... 2 x ROP, 2 x SERT, 2 x PU1, 1 x PU2, 3 x SA, Varaserti, 4 x ERi, joista yksi erikoisnäyttelystä ja erikoistuomarilta.
Romeon terveyttä tutkitaan kevään aikana lisää. Tiedossa on kevään kuluessa kilpparitesti ja kuvautan myös Romeon silmät. Luonnetesti on toukokuussa, joten näistä saamieni tietojen pohjalta teen jatkosuunnitelmia Romeon osalta.
Eilen ilmestyi uusin Holsku-lehti ja tutun näköinen rekku siellä kannessa porhalsi...
Lunta on ollut tänäkin talvena ihan kiitettävästi ja saa käyttää jo mielikuvitusta siihen missä käydään lenkillä, ettei aina tarvitsisi samoja tylsiä tien reunoja kulkea. Metsässä ja jäällä kun uppoaa lumeen ja jäällä on paljon vettä!
Romeon kanssa ollaan liikuttu metsässä, jossa se vielä pitkäjalkaisena pääsee liikkumaan, toisin kun nuo tappijalkaterrierit.
Koirauimalassa
Eilen käytiin holskuporukalla Jyväskylän Koirasportissa uittamassa koiria. Tämä oli meidän koirien toinen uintikerta kyseisessä paikassa. Moore ei siis ui, koska uiminen ei sille sovi. Kuinka moni muuten edes tietää, että skotit saattavat hukkua, eivätkä kaikki skotit edes kykene uimaan? Tämä johtuu skotin pään mallista ja siitä, että uidessaan koira joutuu kallistamaan isoa päätään voimakkaasti ylöspäin ja tämä haittaa koiran hengitystä. Moore osaa kuitenkin uida, (putosi laiturilta) mutta uiminen ahdistaa sitä voimakkaasti, joten Moorea ei tulla koskaan uimisella kiusaamaan. Muita koiria kyllä.
Nono ui altaassa aika rennosti neljä kierrosta ja käytti hyvin takajalkojaan uidessa. Viime kertaisen uimisen jälkeen Nono oli kovasti väsynyt, mikä on vaan hyvä juttu, jos koiralla ei tule noin muutoin jumeja tms. Uiminen on Nonolle parasta liikuntaa ja sopii sille hyvin. Heikkoihin takajalkojen lihaksiin saadaan toivottavasti vähän voimia uimaharjoittelun myötä.
Romeolle ensimmäinen kierros altaassa oli aikamoista räpeltämistä. Altaaseen meno ja kastautuminen jännitti kovasti. Romeo pärski alkuun kovasti vettä ja takajalatkin laahasivat käyttökelvottomina perässä... Onneksi oli kuitenkin liivit, ettei poika ihan uponnut. Lelun kanssa uidessa rentoutui selvästi ja uskaltautui jopa rampilta itse uimaan vain pienellä houkuttelulla.
Tässä pienet pätkät koirien uinnista. Ensin Nono.
ja sitten urhea Romeo.
Viikonloppuisin harrastetaan
Viikonloput ovat menneet holskuporukan kanssa treenatessa hakua ja tottista. Viime viikonloppuna Moorekin oli mukana hakuilemassa runsaasta lumesta huolimatta.
Vähän olivat Mooren taidot ruosteessa pitkän tauon jälkeen, mutta kun videolla näkyvät alkupyörähdykset oli suoritettu, maalimies löytyi hienosti. Moore sai taas osakseen paljon ihailua hakuporukalta ja tarkoitus on ottaa se hakuilemaan jatkossakin, kunhan lumet vähän sulavat.
Mooren menoa
Tänään alkoi sitten koko meidän porukalla viikon loma, joten ihan mukavilla fiiliksillä mennään!
Eka lomaviikko on sujunut leppoisasti ja vauhdilla. Heti pyhien jälkeen lähdimme Roosan kanssa joulun jälkeisiin alennusmyynteihin ja täytyy sanoa, että kokenut mejäilijäkin oli tuolla ihmishulinassa aivan pää pyörällä ja suunnat hukassa. Ginatricot, Stadium, Henkka & Maukka, Vera Mode ja "kadonnut" Anttila... Huh, raskasta hommaa tuo shoppailu... mutta kyllä kannatti.
Iskälle käytiin sanomassa puolen viikon maissa "heipat", hänen lähdettyään matkalle kohti KapVerdeä ja siellä odottavaa laivaa, jolla kyseinen suomalaismiehistö lähtee ensimmäistä kertaa ylittämään Atlantin valtamerta. Toivomme iskälle suotuisia tuulia ja onnea matkaan! Matkapäiväkirjaa seurataan täällä ahkerasti. Kivaa lukea kuulumisia laivalta. >> http://www.kristinacruises.com/?a=ajankohtaista&s=ajankohtaista&i=724
Viikolla otettiin Mooren kanssa hakua. Maalimies tarjosi kepin Mooren suuhun ja keppi suussa Moore lähti juoksemaan keskilinjaa kohti, mutta ilman keppiä tuli sitten kuitenkin perille. Alamme pikku hiljaa miettimään tuota rullailmaisua Romeolle, niin täytyy se siinä sivussa yrittää opettaa sitä Moorellekin. Tuntuu kuitenkin vaivatta oppivan samat asiat kun Romeokin.
Eihän tuosta hakuilusta lajina voi Mooren kanssa koskaan mitään ihmeempää tulla. Sen verran noita ihmisten laatimia sääntöjä on tiellä. Kokeisiin Moore ei koskaan voisi mennä (siltä puuttuu tarvittavat pk-oikeudet) ja toisekseen se ei selviäisi BH-kokeen pitkistä seuraamiskaavioista, koska sitä ei huvita noin pitkään kulkea ihmisen rinnalla. Sen verran utelias olen kuitenkin sen oppimisen suhteen, että rullailmaisun yritän sille opettaa. Jääköön sitten tämä yhteiskunta vaille yhtä todellista hakukoiraa.
Eilen käytiin isännän kanssa reippailemassa taas Muuramen harjulla kymmenen kilometrin lenkki. Hyvä me! Lenkin puoliväliin mahdutettiin Romeolle vielä vähän riehumista frisbeen kanssa.
Huomenna on sitten vuoden vaihde ja monelle koiralle kauhujen yö. Meillä koirat kuuntelevat rockradiota koko yön, eikä ulkona enää illasta käydä. Moorea ja Romeota uusi vuosi ei ole koskaan sen kummemmin hetkauttanut, Nonoa sen sijaan jännittää aika paljon. Täytyy pitää pikku koira kainalossa, jos kovin rupeaa pelottamaan.
Huomenna lähden tapaamaan vanhoja kavereitani, joihin olen törmännyt nyt uudemman kerran FB:ssä. Ihana nähdä heitä monien vuosien jälkeen!
Hyvää vuoden vaihdetta kaikille, palataan ensi vuonna asiaan!
Vuosi 2011 lähenee loppuaan ja on aika tehdä siitä lyhyt yhteenveto. Kaikki ns. hyvät koirauutiset koskevat oikeastaan Romeota, johtuen osittain ehkä siitä, että Mooren mejävuosi 2011 ei ole ollut yhtä hohdokas tänä vuonna, mitä se on ollut aikaisempina vuosina. Kolme koetta ja kolme nollatulosta. Riista on viennyt pikku mustaa, mutta toivoa muutoksestakin saattaa olla näkyvissä, joten katsellaan ensi vuonna tilannetta uudelleen. Viimeiset treenit antoivat kyllä reilusti toivoa siitä, että homma voi hyvänä päivänä sujua jälleen erinomaisesti. Vanha ketku kun ei ole taitojaan minnekkään kadottanut...
Moorelle on vuoden 2011 aikana tullut uusia harrastuksia; agility ja pk-haku, joten kovasti on Moorella ollut muutakin toimintaa elämässään kun mejä. Muuten Moore on erittäin jaksava ja kaikin tavoin hyvinvoiva koira, eikä eläinlääkäriä ole tarvittu rokotuksia lukuunottamatta tänäkään vuonna.
Nonon vuosi 2011 on ollut valitettavan huono, johtuen sairasteluista ja kivuista, eikä ainakaan laumassa tapahtuneet konfliktit Romeon ja Nonon välillä, tätä asiaa ole miltään tavoin ainakaan helpottaneet. Nono on myös kuuluisasta pohjattomasta ruokahalustaan huolimatta laihtunut viime aikoina, joka on meille aika mysteeri ja Nonon vointia seuraillaan päivittäin. Selkä ja vasen lonkka tuntuvat vaivaavan tällä hetkellä eniten ja kesä kului hankalien iho-oireiden kanssa. Olen henkisesti alkanut valmistautua siihen, että jossain vaiheessa se raskain päätös täytyy tehdä...
TÄSSÄ LINKKI KOIRIEMME KOTISIVULLE VUODEN 2011 UUTISIIN
Mitäpä meille... hiljaiseloa lähinnä ja tavallista arkea. Mietin tässä yksi päivä, että vaikka sairastankin ns.ikuista pentukuumetta, jotenkin tuntuu tosi hyvältä kun talossa on nyt kolme aikuista koiraa, eikä yhtään keskenkasvuista naperoa. Seuraavat vuodet mennään tällä kokoonpanolla ja nautitaan näistä. Turha häslääminen ja riekkuminen kun on kummasti vähentynyt kaikilta koirilta ja holskustakin on tullut selvästi aikuinen. Tosin viimeksi tänään sanoin isännälle, että Moorella se vauhti vaan kiihtyy mitä enemmän sille tulee ikää. Tänään treeneissä Moore taisteli kuten ainakin isot koirat patukasta, kovan murinan säestyksellä ja vauhtia oli koko treenien ajan melkoisesti...
Koirafanitus
Ensi viikolla ilmestyy uusi Koirafanitus-lehti, (jota myyvät hyvin varustetut lehtipisteet. mm. Keljon Citymarket), ja siinä on meidän koirista pitkä juttu. Moore jälleen päätähtenä, kuinkas muuten. Joten hakeekaahan omanne pois.
Muurameen!
Tänään aamulla ajeltiin Muurameen kolmen ihmisen ja kolmen koiran voimin. Ensin käytiin Muuramen Harjulla lenkkeilemässä ja sitten mentiin tottistelemaan ja temppuilemaan Hiekkarinteelle. Kaikille koirille otettiin vähän hakuiluharjoituksia ja varsinkin terrierit loistivat niissä. Nono juoksi niin lujaa, että pelotti sen jalan puolesta... mutta voi, että miten olikin onnellinen pikku koira kaiken tekemisen jälkeen! Kaikkien koirien päivään kuului hakuilua, tottista, tokoa ja pujottelua ym. temppuja.
Pikku pojat olivat varsin innokkaina...
Nono seuraa
Kieli keskellä suuta...
Moore etsi ukkoja ja haki vauhdikkaasti frisbeetä
Patukkaleikki sytytti kovasti
Romeon kanssa treenattiin myös. Seuraamista.
Lisää tämän päivän treenikuvia täällä (linkki alla)
Eilen tehtiin lähes kolmen tunnin ulkoilu koiruleiden kanssa. Romeolle tehtiin metsässä esineruutua ja Moore sai hakea ukkoja.
Sen jälkeen koirat pääsivät vielä pellolle touhuamaan. Romeo sai juosta frisbeen perässä....
Ja Moore kaivaa myyriä.
Vesikuppi näytti Mooren juomisen jälkeen tältä... mutta parta puhdistui hyvin.
Sunnuntaina käytiin hakuilemassa holskuporukan kanssa. Moore oli myös mukana holskuporukan treeneissä. Eikä tarvinnut yhtään ainakaan skottia hävetä. Hienosti vieras maalimies löytyi, vaikka keskivaiheilla oli Mooren mielestä erittäin hyviä tuoksuja, joita piti ohimennen vähän nuuhkaista. Olihan se treenien viimeinen koira ja monta koiraa oli samalla alueella ennen sitä liikkunut. Hyvin malttoi kuitenkin hajut jättää ja pysyä tärkeässä tehtävässään. Aivan huippu Hyvä Moore!
Skottilenkki
Hakuilujen jälkeen ehdittiin kuin ehdittiinkin Jyväskylän skotti- ja westielenkille. Nono ja Moore olivat oikeita onnenpoikia. Ainoita uroksia narttulaumassa. Nono sai olla koko lenkin irti ja voi, että miten se nauttikaan mukavasta tyttöseurasta. Skotteja edustivat taas mallikkaasti Lavinia ja Moore.
Loppuun vielä muutama kuva rottasista. Gimma-rotalla on ollut vähän rohinaa hengitysteissä, mutta onneksi tuo näyttää alkaneen helpottamaan pikku hiljaa. Kivoja ja hurjan hauskoja veijareita rotat ovat. Moore ja Nono tykkäävät kovasti katsella rottien puuhia ja käyvät säännöllisesti niiden puuhia seuraamassa häkin vierellä. Varsinkin Moore istuu tosi kauniisti rottia katsomassa. Aivan kuten teatterissa ainakin.
Kolme maalimiestä, kaksi valmiina piiloissa. Suorat ja hyvät pistot ja ukot löytyivät. 
Karva kuitenkin irtosi hyvin ja Nono pötkötteli trimmipöydällä tyytyväisen näköisenä. 
Onneksi oli kuitenkin liivit, ettei poika ihan uponnut. Lelun kanssa uidessa rentoutui selvästi ja uskaltautui jopa rampilta itse uimaan vain pienellä houkuttelulla. 
mutta parta puhdistui hyvin. 
