Ihana Djenna.. toivottavasti seuraavassa kuvassa jo pentujen kanssa!

Sairastelut ovat jo takanapäin ja ollaan palattu taas lähes normaaliin arkeen. Toissapäivänä tehtiin parin kilsan lenkki kaikkien koirien kanssa täysin Nonon ehdoilla. Pakko sanoa, että aika papparainen Nonosta on jo tullut liikkumisen suhteen. Hyvin, hyvin hitaasti mentiin koko lenkki, Nonon nuuskutellessa piiitkään ja hartaasti. Kymmenen kertaa vähintään pysähdyttiin odottelemaan, kun pappa pyörii hangessa useita minuutteja... Romeo ja Moore olivat jo vähän "hoh-hoijaa-voitaskos jo mennä"- ilmein varustettuja, mutta Nono selvästi nautti.  

Lauma

Pientä murrailua oli taas nähtävillä Romeon ja Nonon välillä lenkilläkin, joten tuskin noista kahdesta enää kavereita tulisi. Koirathan ovat nykyisellään olleet erotettuina toisistaan koko ajan. Ratkaisu on tietysti vähän työläämpi kuin ennen, mutta ollut noin muutoin yllättävän toimiva. Nonon ei tarvitse pelätä isoa koiraa ja Romeon ei tarvitse vahtia Nonon liikkeitä. Varmasti tiukan valvonnan alla, koirat pystyisivät edelleenkin olemaan vapaasti samoissa tiloissa, mutta se on ratkaisuna sen verran stressaavaa kaikille osapuolille, joten se ei ole meillä edes vaihtoehto. 

Djennan ja Romeon pennut

Nyt on enää päiviä Djennan pentujen syntymään! Jännittävää on myös se, että onko pentueessa vähintään se kaksi tyttöä, jotta saataisiin tänne Suomeenkin se yksi tyttönen.

Allekirjoituksia ym. tarvittavia papereita on lähetelty maiden välillä. Kaikki paperit koskien Djennaa ja Romeota pitäisi olla kunnossa ja asianmukaisesti hoidettu. Myös DNA-testi on otettu Romeosta ja lähetetty Hollantiin. Toisin kuin meillä Suomessa, Hollannissa kaikilta koirilta vaaditaan DNA-testi ja se koskee myös ulkomaan koiria, joiden pennut reskisteröidään Hollantiin. 

Koirafanitus

Sitten muihin juttuihin. Kukkasen Liisa tarvitsi Koirafanitus-lehden Temppunurkkaan kuvaa koirasta, joka pyyhkäisee korvallistaan ja Romeo-koira sai olla mallina. Tarralappu päähän ja sitten odoteltiin. Pikku tarra päässä ei Romeota hetkauttanut millään tavalla, eikä aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä... Laitettiin sitten isompi tarralappu Romeon päähän, joka vielä tuulessa alkoi iloisesti lepattaa ja niin saatiin tarvittava kuva...  

Eilen päästiin Romeon kanssa jo treenaamaan agiakin Muuramen kennelkerholaisten kanssa Jatin halliin. Tässä pikku pätkä videota Romeon eilisistä treeneistä. 

Vasta lomaviikon jälkeen tuli sitten ne hyvät jääkelit ja hanki kanto. Työpäivän jälkeen on aurinko ollut jo laskemassa, mutta sehän ei ole estänyt meitä lenkkeilemästä koirien kanssa joka ilta jäällä. Kolmena peräkkäisenä iltana ollaan tehty tämmöinen lenkki. (kuva alla) Ollaan oltu siis varsin reippaita.  

Koirat ovat nauttineet jäällä olosta jokainen eri tavoin. 

Jäällä voi leikkiä pallon kanssa...

Sidostesukka kestää... - Kuka kaipaa tämän jälkeen enää punttisalille? 

Toiset tykkäävät  juosta juoksemisen ilosta 

Roosa oli meidän mukana hiihtämässä kahtena iltana. Paluumatkalla Roosa valjasti Romeon vauhdittamaan matkaa. Kyyti oli aika railakkaan näköistä kun hollantilainen innostui vetämään... 

Usein iltaisin kotiin palatessa saimme ihailla taivaalla loistavaa kuuta. Mukava kuntoiluntäyteinen viikko takana. 

Täällä lisää kuvia http://nonomooreromeo.kuvat.fi/kuvat/Maaliskuu+2012/

Vuosi 2011 lähenee loppuaan ja on aika tehdä siitä lyhyt yhteenveto. Kaikki ns. hyvät koirauutiset koskevat oikeastaan Romeota, johtuen osittain ehkä siitä, että Mooren mejävuosi  2011 ei ole ollut yhtä hohdokas tänä vuonna, mitä se on ollut aikaisempina vuosina. Kolme koetta ja kolme nollatulosta. Riista on viennyt pikku mustaa, mutta toivoa muutoksestakin saattaa olla näkyvissä, joten katsellaan ensi vuonna tilannetta uudelleen. Viimeiset treenit antoivat kyllä reilusti toivoa siitä, että homma voi hyvänä päivänä sujua jälleen erinomaisesti. Vanha ketku kun ei ole taitojaan minnekkään kadottanut... 

Moorelle on vuoden 2011 aikana tullut uusia harrastuksia; agility ja pk-haku, joten kovasti on Moorella ollut muutakin toimintaa elämässään kun mejä. Muuten Moore on erittäin jaksava ja kaikin tavoin hyvinvoiva koira, eikä eläinlääkäriä ole tarvittu rokotuksia lukuunottamatta tänäkään vuonna.

Nonon vuosi 2011 on ollut valitettavan huono, johtuen sairasteluista ja kivuista, eikä ainakaan laumassa tapahtuneet konfliktit Romeon ja Nonon välillä, tätä asiaa ole miltään tavoin ainakaan helpottaneet. Nono on myös kuuluisasta pohjattomasta ruokahalustaan huolimatta laihtunut viime aikoina, joka on meille aika mysteeri ja Nonon vointia seuraillaan päivittäin. Selkä ja vasen lonkka tuntuvat vaivaavan tällä hetkellä eniten ja kesä kului hankalien iho-oireiden kanssa. Olen henkisesti alkanut valmistautua siihen, että jossain vaiheessa se raskain päätös täytyy tehdä... 

TÄSSÄ LINKKI KOIRIEMME KOTISIVULLE VUODEN 2011 UUTISIIN

>> http://www.freewebs.com/nonojamoore/uutiset.htm 

Tässä tarkemmin analysointia Romeon kohdalta vuoden 2011 tapahtumista

>> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2011/11/tavoitteet-saavutukset-vuodelle-2011.html

Vuodelle 2012 toiveet ja haaveet

Moore

terveyttä

ehkä kansainvälinen jäljestämisvalion arvo?! 

mejäkokeita

Nono

TERVEYTTÄ ja kivutonta elämää ja eniten toivon niin kovasti pitkää ikää rakkaalle pikku koiralle.

Romeo ( tavoitteet löytyvät Romeon treeniblogista, linkki alla) 

>> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2011/12/tavoitteet-vuodelle-2012.html

Viikko on mennyt taas vauhdilla ja mikä parasta, ilman minkäänlaista kähinää koirien välillä.  Portit ovat nyt purettu ja yhdessä ollaan taas. Nono väistää Romeota ja Romeo ei ole siihen juurikaan huomiota kiinnittänyt. Toivotaan, että tämä jatkuu. Elämä olisi niin paljon helpompaa.

Päätös on tehty. Nono ei tästä talosta lähde, vaan tarvittaessa koirat pidetään täysin toisista erillään ja ulkoilutetaan eri aikaan. Kyllähän sekin mahdollista on. Onhan se vähän työläämpää, mutta en voi Nonoa poiskaan antaa kun  tarkemmin asiaa miettii... 

Sunnuntaina on Jyväskylän skotti- ja westielenkki. Joten tulkaahan kaikki skotti- ja westieimmeiset ja muutkin roduista kiinnostuneet mukaan! Paikkana Ladun Maja ja aloitus kello 13. Itsellä tekee hiukan tiukkaa ehtiä lenkille hakutreeneistä, mutta eiköhän aikataulut saada soviteltua niin, että mekin ehditään.   

Moore kävi tänään eläinlääkärissä rokotuksilla ja "viisivuotishuollossa".  Kaikki oli kuten olla pitääkin, terve koira.  Painoa oli 9,3 kiloa.

Romeo kävi samalla reissulla eläinlääkärin puntarissa. Painoa oli vain reilu 26 kiloa, kun vielä kesällä hätyyteltiin 30 kg rajaa. Pitkät lenkit ja reilusti lisääntynyt liikunta nyt syksyllä on tehnyt tehtävänsä. Pelkkää lihasta koko koira.  Hyvä noin, eipähän joudu nivelet koville metsässä työskennellessä. Säkä Romeolla on siis 62-63 cm. 

Lauma

Nono ja Romeo ovat nyt täysin eristetty toisistaan.  Ulkoilut tehdään eri aikaan ja sisälläkin ovat eri tiloissa, tai sitten Nono on vieressäni sohvalla esim. tv:tä katsoessa, jotta voin samalla taata sen turvallisuuden ja se saa kaipaamansa huomiota ja hellyyttä.

En uskalla ottaa enää sitä riskiä, että Nono pääsee hengestään väärään paikkaan steppaamalla. Hyökkäys oli viimeksi niin raju. Tämäkin ratkaisu on huono. Ensimmäistä kertaa kaduttaa se, että on tullut hankittua tämmöinen kolmen uroskoiran lauma. Kaikki on mennyt tähän asti kuitenkin niin hyvin. 

Nono ei ymmärrä rajattuja tiloja ja pyrkii niistä aina jatkuvalla raapimisella pois, vaikkakin se näkee portin takaa toiset ja saa olla samassa huoneessa missä ihmisetkin ovat. "Eläkeläiskotia" olen sille miettinyt, niin pahalta kuin se tuntuukin. Ei ole Nonoa kohtaan kuitenkaan oikein sekään, että se joutuu elämään toisista eristettynä ja jatkuvan pelon vallassa... Toki ne Mooren kanssa "hengaavat" yhä mielellään yhdessä joka päivä, joten ei Nono ihan yksin ole jäänyt.  

Ei ole helppoa tämä. Päivä kerrallaan mennään... 

Viime päivät ollaan laitettu pihaa kuntoon ja tehty paljon kotihommia. Haravoitavaa on riittänyt, kiitos isojen ja vanhojen piha puiden.

Eilen haravoidessa kävi todella harmittava juttu, josta voin syyttää vain itseäni, kun en ollut ollut riittävän tarkkana, enkä osannut ennakoida tilannetta.  Takaovi oli ulos auki, jotta koirat saivat olla mukana ulkona haravointihommissa tai halutessaan sisällä. Koskaan koirilla ei ole ollut ulkona riitaa keskenään.

Romeo löysi vanhoja lelujaan lehtien alta; keppi ja jalkapallo ja oli näistä tietysti kovasti innoissaan. Varsinkin metrin mittainen keppi oli sille ihan ykkösjuttu ja sitä piti heitellä ja viskoa ympäri pihaa. Lopulta se päätti haudata kepin nurmikolle.

Olin keskittynyt lähinnä vaan pihan harvavointiin, enkä juurikaan kiinnittänyt huomiota koirien touhuihin. Ainoastaan holskua ja keppiä ei voinut olla näkemättä ja kuulematta. Romeo alkoi hetken päästä leikkiä vanhalla pallolla ja toi sitä minulle välillä heiteltäväksi pihan toiseen reunaan, pois kepin luota. Sitten ihan yhtä äkkiä näin Romeon jäykistyvän ja muuttuvan todella pelottavan näköiseksi ja käännyin katsomaan mitä se oikein tuijottaa. Kauhukseni näin, että Nonohan se siellä haistelee Romeon puoliksi hautaamaa keppiä. En ehtinyt reagoimaan mitenkään, Romeo syöksyi sekuntiakaan epäröimättä suoraan Nonon päälle. Alisti sen ja alkoi hullun lailla repiä ja kieputtaa Nonoa. Ehdin paikalle ja sain koirat erilleen toisistaan. Vein Nonon sisälle ja tutkin sitä. Koira oli märkä ja näytti siltä, ettei missään ollut onneksi reikiä tai puremajälkiä. Hetken päästä huomasin, että selästä tuli vähän verta, mutta mitään reikää tai mitään suurempaa haavaa siinä ei ollut. Hammas oli siihen kyllä osunnut.

Nyt koirat ovat erillään toisistaan lähes koko ajan. Romeo kyttää Nonoa nyt taas ihan eri tavalla ja pystyn pitämään niitä enää vain tiukan käskyn alla yhdessä. Luulen, että Romeo olisi tappanut Nonon ilman minuun väliinmenoa, sen verran hurjalta tilanne näytti. Nono pelkää nyt Romeota ja sen pelokkuus lisää Romeon aggressiota. Ei kai se auta kohta muu, kun alkaa etsimään Nonolle uutta kotia...  

Muuten ollaan tehty pitkiä lenkkejä ja treenattu paljon mm. hakua. Moore sai hakea tänään kaksi ukkoa ja oli se vaan niin täpinöissään. Hienosti se osasi hyödyntää tuulta ja ukot löytyivät hyvin. Oikeesti... kunpa siitä saisikin rullakoiran. Juoksevasta Mooresta on metsässä lähes mahdoton saada kuvia, kun se katoaa niin hyvin aluskasvillisuuteen ja muutenkin metsään, joten kuvia on Romeosta. 

Tässä kuvia tämän päivän haku- ja esineruututreeneistä. 

Odottamassa lähtölupaa. 

Maastossa mennään, eikä meinata.

Loppupalkkana maailman ihanin wubba. 

Loput hakukuvat lisäsin tänne Romeon kuviin: 

>> http://nonomooreromeo.kuvat.fi/kuvat/Taritas+Gingerbread+Guy+Romeo/

Arki rullaa vauhdikkaasti. Aamulenkki, kahdeksan tunnin työpäivä, toinen lenkki ja väliin ruoan laittoa ja kaupassa käyntiä. Tavallinen arkipäivä sujuu näin. Onneksi välillä on työajan lyhennyksiä, ylitöiden purkua ym. ja työpäivät ovat tällöin lähes juhlavan lyhyitä. Huomenna on sellainen päivä ja se tietää puolilta päivin mukavaa lenkkiä koirien kanssa. Illalla lähdetäänkin sitten isännän kanssa Hectorin Aikamatka-konserttiin Jyväskylään...  

Päivän kiire ja väsymys katoavat kyllä hyvin koirien kanssa metsässä. On ne kyllä sellaisia hyvän mielen tuojia tähän pimeään arkeen. Juoksu sujuu yhä paremmin ja varsinkin aamulla pyrin juoksemaan vähintään osan lenkistä. Moore on juoksukaverina ihan ykkönen. Sen kanssa on kiva juosta, kun se ei pyri paimentamaan kuten Romeo välillä ärsyttävästi tekee, juosten lähes jalkoihin. Joskus tuntuu myös, että tuo iso väsyy ennen skottia...  

Lauma

Lauma toimii taas, tai ainakin siltä nyt tuntuu.  Lomaviikko sujui ongelmitta. Koirat viettivät suurimman osan ajasta ihan sopuisasti porukassa, yhdessä lattialla makoillen ja ruokaa yhdessä kytäten. Ainoastaan silloin kun ei olla kotona, tai kun käydään nukkumaan, koirat erotetaan. Väsyneenä riitaa tulee herkemmin. Aletaan toimia helposti "liikennepoliisina" ja parhaimmat nukkumapaikat aiheuttavat eripuraa helposti ja muutenkin edestakainen paikan vaihto. Nono nukkuu yöt omassa huoneessa yhdessä Laurin kanssa ja Moore ja Romeo meidän kanssa samassa huoneessa. Kaikki osapuolet vaikuttavat ratkaisuun tyytyväisiltä ja nukkumarauha on kaikille osapuolille taattu. 

Muuten mennään ihan samalla tavalla kuin Mooren ja Nonon kanssa aikoinaan. Säännöt ovat varsin selvät ja niiden noudattamista valvotaan tarkasti. Toista ei provosoida millään tavalla; toisen perässä kulkeminen, toisen tuijottelu, pään laskeminen alas, murinat ym. ovat totaalisesti kielletty ja niihin puutun heti. Alkuun piti pitää kunnon puhutteluja koirille, enää ei. Yleensä se (lue Romeo) joka alkaa murista katsoo jo valmiiksi minua nolon näköisenä; "äippä, täältä tulee nyt tätä kiellettyä...", jolloin riittää ihan ystävällinen huomautus, "lopetapa tuo" ja koira hiljenee, eikä näytä millään tavalla haluavankaan käyttäytyä tämän jälkeen agressiivisesti. Viesti on kuitenkin se, ettei se halua Nonoa lähemmäksi, eikä Nono myöskään sinne mene.

Ihan tyytyäväinen olen siihen, että uskalsin yhdessä kohtaa myös antaa Romeon vähän "körmyttää" hyvin röyhkeätä Nonoa, vaikka tiedostinkin riskin mikä siihen liittyy, kun kyseessä on iso ja pieni koira ja jos uhkailun ja murinan sijaan Romeo olisikin käyttänyt hampaita. Niin ei kuitenkaan käynyt ja tällä tavoin Nono lopetti ison koiran kiusaamisen. Nyt Nono kunnioittaa ihan eri tavalla isoa koiraa kun on pari kertaa saanut siltä ns. turpaansa. Ohimennen näykkimiset ja hyökkäilyt ovat jääneet pois. Jos Nono yhtään yrittää käyttäytyä millään tavalla röyhkeästi, puutun tähän välittömästi samalla tavalla kun isommankin koiran kohdalla. Tärkeää on nähdä kaikki kolme samanarvoisina, tässä laumassa ei ole isoja ja pieniä koiria. Eikä intoa myöskään alkaa "karsinoita" virittelemään. Joku voisi sanoa, että aika työllästä hommaa tuommonen vahtiminen, mutta historiahan on meillä se, että Moore toimi täysin samoin Nonon kanssa aikoinaan. Tällä samalla tavalla tuo agressiivinen käytös kitkettiin Moorelta pois. Tänä päivänä Nono ja Moore todella pitävät toisistaan ja usein heiluttavat toisilleen häntää. Koskaan ei tarvitse kantaa huolta siitä, että koirat viettävät aina meidän työpäivät keskenään tms. Ja niin paljon kun Moore jossain vaiheessa Nonoa inhosi. Toisesta ei tarvitse pitää, mutta sietää tarvitsee. 

Moore on yhä laumassa se, jota toiset eivät koskaan haasta ja jota ne niin selvästi kunnioittavat. Moore on reilu ja itsevarma koira, jonka ei tarvitse päteä laumassa millään tavoin, eikä alistaa toisia. Sen arvostus on muutenkin niin vankka. Se on aina ollut hyvin vahvan ja tasapainoisen oloinen koira. Sillä kun on juuri ne kaikki ominaisuudet, joita hyvältä lauman johtajalta vaaditaankin. Siitä on ihmisen helppo ottaa mallia. 

Mielenkiintoista tämä koiralauman kanssa eläminen... . vaikkakaan ei aina kaikilta osin ihan yksinkertaista.