No just kun manailin sitä, ettei mejäkokeita ei tälle kesälle taida olla, kävin mejäkalenterin 2012 läpi ja merkkasin muutaman tärkeän päivän ylös. Noihin tapahtumiin ainakin yritämme päästä... ja hups! Tulihan tuota menoa tällekin kesälle...  (kalenteri näkyy oikealla sivulaatikossa->) 

Kevät on jo pitkällä ja rapa roiskuu lenkkeillessä... tämä on sitä aikaa vuodesta, että 12 kuratassua tuntuu aika paljolta. Lattioilla on aina enemmän tai vähemmän hiekkaa, varsinkin koirien makuupaikkojen ympärillä, vaikka likaisimmat otukset pääsevätkin (lue joutuvat) suihkuun aina lenkin jälkeen... Risuja ja kaiken kokoisia oksia kantautuu varsinkin Mooren mukana metsästä aina kotiin asti. Imuri laulaa monta kertaa viikossa ja siltikin vieraille täytyy nolona selitellä, että tämä kevät nyt vaan on aina tämmöistä koiraperheessä... 

Koirat (Nono ja Moore) ovat myös hävyttömän epäsiistin näköisiä pitkissä turkeissaan, joten kuviakaan ei ole luvassa ennen kun tuohon tulee muutos. Mielessä on ollut, että josko tuon Mooren mahanalusen vetäisi koneella ihan lyhyeksi, niin loppuisi noiden kirottujen takkujen jatkuva setviminen. Sitä ennen Moorea odottaa fairy-pesu...

Mutta mitäpä meille muuta? Arki rullaa töitä tehden, perheen kanssa puuhastellessa ja lähinnä isomman koiran harrastuksissa juosten. Nonolle ja Moorelle ei kuulu mitään sen kummempaa. Kummatkin voivat hyvin, eikä Nononkaan terveys tunnu entisestään huonontuneen. Pitkävaikuitteisella kipulääkkeellä mennään.

Nonolla on ollut kevättä rinnassa kun naapurin äksyllä ikäloppu Donnalla (cottoni-mix) on ollut juoksut. (Oiskohan nuo jo viimeiset jo noin iäkkäällä koiralla!?) Nono ja Donna kun ovat aina olleet hyvä ystäviä. Muutamana päivänä ruoka on jäänyt Nonolta kuppiin ja luutkin syömättä, kun on pitänyt vöyhöttää... kyllä vanha poika tietää.   

Moore on ollut Roosan reippaana juoksukaverina iltaisin ja yhdessä ovat tehneet useamman kilometrin juoksulenkkejä. Hyvin kuulemma Moore jaksaa juosta koko lenkin. Muuten Moore lenkkeilee ison koiran kanssa samat lenkit, eli melkoinen sisupussi tuo skotti. 

Romeon pennut ovat kasvaneet kovasti ja niitä on katsottu joka ilta pentulaatikkoon sijoitetun webbikameran kautta. Wellus-poika on ottanut Rauha-tytön kasvussa jo lähes kiinni ja näyttää jo vankalta pojalta. Kummallakin pennulla on siis jo koti tiedossa. Isä ja tytär tapaavat kesällä toisensa Katian luona. Ihanaa päästä tapaamaan Rauhaa livenä.  

Menoja

Harmittavaa kyllä, kaikki kevään mejäkokeet sattuvat samoille päiville muiden sovittujen menojen kanssa, joten mejäkoetilanne näyttää jopa pikkuisen huolestuttavalta. Täytyy toivoa, että loppukesästä olisi enemmän aikaa mejäillä ja toivottavasti päästäisiin myös kokeisiin... No onneksi yksi oma mejäkoe on loppukesästä, jotta ainakin sinne päästään, jos ei muuten tärppää. Kokeita on tänä vuonna viime vuotista vähemmän ja kokeet ovat pienempiä, joten niihin pääsy on varmasti viime vuotta vaikeampaa. Taitaa olla ensimmäinen kevät moneen vuoteen kun yhtään ilmoa ei ole kokeisiin vetämässä. 

Mejärinkulaisten treenitkin piti perua lumitilanteen vuoksi, koska metsässä olisi päässyt eteenpäin paremmin suksilla kuin kävellen.  Onneksi se kesä kuitenkin sieltä tulee. Ihan varmasti. 

Tarkoitus on katsoa nyt kuitenkin ensin Romeon tilanne "loppuun", eli toivottavasti saadaan jostakin kesän näyttelyistä se viimeinen muotovalion arvoon vaadittava serti ja saadaan luonnetesti kunnialla läpi toukokuussa. Näiden etappien jälkeen palataan taas vahvasti takaisin harrastusrintamalle. 

Sm-agilityssa ollaan molemmat isännän kanssa duunissa kesän aikana, joten mielenkiinnolla odotamme tätä tapahtumaa. Info-tilaisuus tähän suureen tapahtumaan on käyty ja tarkoitus on vielä käydä koulutusilta tähän ja sitten hommat pitäisi olla hanskassa. Itse tapahtumassa ei enää töitä harjoitella. 

Sain Romeon myös loppukesän MH-luonnekuvaukseen mukaan, joten paljon mielenkiintoisia juttuja tiedossa. 

Pojat

Vuosi 2011 lähenee loppuaan ja on aika tehdä siitä lyhyt yhteenveto. Kaikki ns. hyvät koirauutiset koskevat oikeastaan Romeota, johtuen osittain ehkä siitä, että Mooren mejävuosi  2011 ei ole ollut yhtä hohdokas tänä vuonna, mitä se on ollut aikaisempina vuosina. Kolme koetta ja kolme nollatulosta. Riista on viennyt pikku mustaa, mutta toivoa muutoksestakin saattaa olla näkyvissä, joten katsellaan ensi vuonna tilannetta uudelleen. Viimeiset treenit antoivat kyllä reilusti toivoa siitä, että homma voi hyvänä päivänä sujua jälleen erinomaisesti. Vanha ketku kun ei ole taitojaan minnekkään kadottanut... 

Moorelle on vuoden 2011 aikana tullut uusia harrastuksia; agility ja pk-haku, joten kovasti on Moorella ollut muutakin toimintaa elämässään kun mejä. Muuten Moore on erittäin jaksava ja kaikin tavoin hyvinvoiva koira, eikä eläinlääkäriä ole tarvittu rokotuksia lukuunottamatta tänäkään vuonna.

Nonon vuosi 2011 on ollut valitettavan huono, johtuen sairasteluista ja kivuista, eikä ainakaan laumassa tapahtuneet konfliktit Romeon ja Nonon välillä, tätä asiaa ole miltään tavoin ainakaan helpottaneet. Nono on myös kuuluisasta pohjattomasta ruokahalustaan huolimatta laihtunut viime aikoina, joka on meille aika mysteeri ja Nonon vointia seuraillaan päivittäin. Selkä ja vasen lonkka tuntuvat vaivaavan tällä hetkellä eniten ja kesä kului hankalien iho-oireiden kanssa. Olen henkisesti alkanut valmistautua siihen, että jossain vaiheessa se raskain päätös täytyy tehdä... 

TÄSSÄ LINKKI KOIRIEMME KOTISIVULLE VUODEN 2011 UUTISIIN

>> http://www.freewebs.com/nonojamoore/uutiset.htm 

Tässä tarkemmin analysointia Romeon kohdalta vuoden 2011 tapahtumista

>> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2011/11/tavoitteet-saavutukset-vuodelle-2011.html

Vuodelle 2012 toiveet ja haaveet

Moore

terveyttä

ehkä kansainvälinen jäljestämisvalion arvo?! 

mejäkokeita

Nono

TERVEYTTÄ ja kivutonta elämää ja eniten toivon niin kovasti pitkää ikää rakkaalle pikku koiralle.

Romeo ( tavoitteet löytyvät Romeon treeniblogista, linkki alla) 

>> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2011/12/tavoitteet-vuodelle-2012.html

Joulua odotellaan ja pian alkavaa pitkää joululomaa!

Lumi tuli ja suli. Maa on taas musta ja se houkuttelee kovasti harrastamaan sulanmaan lajeja. Kuka sitä lunta nyt kaipaisikaan!  Tänään oli tarkoitus tehdä verijälki Moorelle ja Romeolle, mutta harmiksemme veri oli päässyt pakkasesta loppumaan... ja uuden hankkiminen ja sulattaminen veisi aikaa. Lähdimme kuitenkin metsään ja teimme siellä esineruutua Romeolle ja Moore sai harjoitella hakua. 

Moore - iso vai pieni? 

Missähän vaiheessa olen unohtanut sen, että Moore on kuitenkin pieni koira?  Nykyään pitää ihan muistutella itseä siitä. Huomaan yhä enemmän pitäväni Moorea täysin Romeon veroisena harrastuskoirana, eikä tätä lausetta tule tulkita niin, että Romeo olisi millään tavalla huono harrastuskoira. Tuntuu, että Moore jaksaa koirista kaikkein parhaiten. Aina ja aina. Mooren kanssa on mukava juosta ja ottaa se mukaan monen tunnin metsäreissuille. Jossain vaiheessa pidempää lenkkiä Romeo alkaa kävellä selän takana, kun taas Moore kulkee aina porukan keulilla... koskaan, ei koskaan, se ole osoittanut väsymystään millään tavoin silloin kun ollaan liikenteessä. Tosin, olen päätellyt, että Moore on erittäin voimakastahtoinen ja sisukas koira, joten se ei näyttäisi väsymystään muutenkaan ja minun tehtävä on päättää mikä on sille liikaa... Olen antanut sen kuitenkin "roikkua" mukana lähes kaikissa meidän jutuissa ja kovin onnellisen oloinen skottipoika on, kun saa osallistua monenlaisiin eri tapahtumiin ja illalla sitten väsyneenä sänkyynsä ryömiä. Illalla Moore puskee mattoja ja kellii ketarat taivasta kohti ja lopulta menee omaan punkkaansa nukkumaan, jossa nukkuu levollista untaan. Jotenkin ajattelen, että sellaista se koiranelämän tuleekin parhaimmillaan olla. Onnellinen koira on väsynyt koira. 

Hakua

Moore pääsi hakuilemaan taas tänään. Moorelle otettiin kaksi maalimiestä, molemmat näköpaon avulla. Pistojen pituudet olivat peräti 70 metriä, jotta Moore oppii irtoamaan riittävän kauaksi. Eipä skotilla taaskaan ongelmia ollut. Toisella maalimiehellä puolivälissä nuuskutteli hetken ilmaa ja sai hienosti ilmasta vainun ja syöksyi suoraan piilolle. Maalimiehet löytyivät vaivatta ja skotti sai polleana syödä palkaksi lihapullansa. Romeo sai kasvattaa samalla omaa intoaan, kun raukka seurasi Mooren työskentelyä. Koko metsä raikui, kun Romeo huusi pettymystään ilmoille, Mooren hoidellessa tärkeää tehtävää... Romeo sai lopuksi hakea ukot ja intoa oli kertynyt niin paljon, että oli hyvin lähellä, ettei sattunut suurempaa vahinkoa, puun tullessa eteen... 

Pitkän metsässä rymyämisen jälkeen käytiin vielä mummolan pellolla ja saatiin kotiin viemisinä kaksi vallan likaista, mutta onnellista rakkia. 

Nono - pikku potilas

Mooren ja Romeon asiat ovat hyvin - samaa ei voi kuitenkaan valitettavasti sanoa Nonosta.  Iho punoittaa taas pahemmin kuin ennen, ja punoitus on lisääntymään päin. Toivotaan, että talvi toisi edes jonkinlaisen helpotuksen iho-ongelmiin. Viime talvena Nonon iho oli hyvä ja luulen, että kun ilmat tästä kuivuvat, tilanne voisi mennä parempaankin suuntaan. Syksy on ollut niin kovin kostea Nonon iho-ongelmia ajatellen. Korvat lotisevat lääkityksestä huolimatta (-> tulehdus) ja koko koira on aika nuivean ja surullisen oloinen. Jatkuva kutina on koiralle suuri stressi ja tuntuu tosi pahalta jo pelkästään katsoakin, kun aina joku paikka raukalla kutisee.

Alla kuva siitä mikä tilanne tällä hetkellä on ja sanottakoon, että kesästä on menty kovasti eteenpäin ihon suhteen ja punoittava ja kutiava iho on alkanut kuivumaan. Musta iho on jo ns. hyvällä mallilla olevaa ihoa, eli jo lähes parantunutta, pigmentoitunutta ihoa. Alue oli kesällä kauttaaltaan kirkkaan punainen ja lähes märkivä. Tätä kirkkaan punaista aluetta on tullut nyt sitten tuonne pallien taakse hännän tyveen (ei näy tuossa kuvassa) ja siellä näyttää kehkeytyvän nyt uusi tulehdus... Kortisonikuuri auttoi hyvin tulehduksen ollessa pahimmillaan, mutta myös lääkkeen sivuvaikutukset olivat voimakkaat ja mm. jatkuva levottomuus ja loputon nälkä olivat ne näkyvimmät. 

Kipulääkettä annan arvioni mukaan, jos siltä näyttää jumeihin ja särkyihin. Ollaan porukalla mietitty onko Nonon elämä jatkuvine kutinoineen ja kipuiluineen enää oikein elämisen arvoista? Toivotaan kuitenkin edes jonkinlaista pientä ihmettä ja mennään päivä kerrallaan. Lyhyitä lenkkejä Nono tekee päivittäin ja Roosa järjestää Nonolle parhaansa mukaan erilaisia aktiviteettejä ja pieni koira on hetkittäin kovin iloinenkin... Luiden syönti on poistanut Nonolta paljon hammaskiveä ja luiden säännöllinen syöminen on saanut Nonon oppimaan myös syömään luita paremmin, eikä se hotki luita samoin kuin ennen. Annan Nonolle pelkästään hirven luita, joista ei irtoa mitään, joten vaaraa ei sen suhteen edes ole. Nonon illan suurin kohokohta on aina saadakin oma luu, jota se saa rauhassa syödä. 

Kovin on vaikeaa päättää miten tämän asian kanssa loppujen lopuksi etenisi. Varmaan käydään eläinlääkärissä jossain vaiheessa miettimässä asiaa kokonaisuutena... 

Tänään oli tarkoitus lähteä vielä illalla viettämään mejärinkiläisten kanssa pientä pikkujoulua paikalliseen ravintolaan, mutta valitettavasti flunssainen olo muutti siltä osin suunnitelmia...  Toivotaan, ettei flunssa pahenisi ja huomenna jaksaa lähteä Romeon hakutreeneihin.  Mukavaa joulun odotusta kaikille! 

Nono sairastaa

Nono on viime päivät ollut selvästi kipeän oloinen.  Eilen Nono vinkaisi kovin kivuliaan oloisesti lattialla ollessaan, vaikka mitään ei tapahtunut. Aamulla oli tehnyt kuulema samoin. Tunnustellessa aristelee vasenta lonkkaa ja jalkaa. Nonon oikea polvi on siis se polvi, joka on leikattu. Nivelrikkoa on Nonolla ollut jo pitkään ja varmaan Nonon nuo jatkuvat jumit asentovirheen vuoksi, ovat taas syynä huonoon vointiin. Rimadylillä mennään. Toivotaan, että vointi paranisi, eikä eläinlääkärireissua tarvita. 

FI JVA-palkinto 

Tänään oltiin Muuramen seudun kennelkerhon jouluisessa palkitsemistilaisuudessa, jossa palkittiin tämän vuoden mejävaliot ja julkistettiin kerhon mejämestari. Romeo palkittiin valioitumisen johdosta ja se sai nyt siis myös oman palkintohirven. Tarjolla oli jouluherkkuja, glögiä ja joulupukkikin oli käynyt eteisessä kera useiden pakettejen... koiriakaan ei joulupukki ollut unohtanut.

Kiitos järjestäjille mukavasta tilaisuudesta ja ONNEA Kutin omistajille, Leilalle ja Timolle kerhon vuoden 2011 mejämestaruudesta! Komia oli kiertopalkinto.  Onnea muillekin palkituille! 

Ja loppukevennyksenä vielä...Hippu hamsterin agilitytreenit!

Uusimmassa Koirafanitus-lehdessä oli rotuesittelyssä westie ja skotti. Nono ja Moore esiintyivät kuvissa...

Sen lisäksi kirjoitin mejästä lehteen artikkelin... Tässä osa siitä. 

Ja tottahan mejän "päätähtenä" esiintyi kukapa muukaan... kuin itse Moore. 

http://www.freewebs.com/nonojamoore/lehdess.htm

Lehteä myyvät hyvin varustellut lehtipisteet (mm. Keljon Citymarket) ja sen voi tilata täältä.

http://www.koirafanitus.net/tilaa.php

Romeonkin FI JVA:n kunniakirja sai viimeinkin ympärilleen kehykset ja pääsi seinälle... Mooren samanmoisen taulun viereen.