Mejää...
Alkuviikon olin sairaana, joten piti ottaa vähän iisimmin ja jättää treenejä väliin... Romeolla on mejäkoe 30.5 ja tuli sellainen olo, että Oho...tarttisko tässä tehdäkin jotain? Haimme Tuulan "veripankista" muutaman litran verta (sorkka on virunut viime syksystä pakkasessa) ja teimme Moorelle ja Romeolle verijäljet. Kevään ensimmäiset vieläpä. Näin myöhässä ei olla kyllä koskaan aiemmin oltu treenejen suhteen. 
Ei kyllä ollut ihan penalin terävin kynä tuo Moore noissa harjoituksissa... Selvää ainakin on, että ulkomaan mejäsuunnitelmat Mooren osalta saa kyllä kuopata. En viitsi lähteä rajan taakse sen pelleilyjä katsomaan, kun omalla saarellakin voi sen temppuja seurata... eikä edes maksa mitään.
Eli ei tässä siitä nyt enempää, jotta verenpaineeni ei ala nousemaan. Sanottakkoon nyt kuitenkin se, että metsässä oli + 21 ja Mooresta oli varsin hauskaa juoksuttaa minua...
Hieno uutinen eiliseltä oli se, että mejäkokeessa tuloksen teki skotti, nimeltä Bono, (Serein Matlow) ja tämä jos mikä tuntui jopa paremmalta kuin eilinen jääkiekkopelin USA:n voitto.... Lisää skotteja mejään! Hienoa! Onnea vielä tätäkin kautta Pipsalle ja erinomaisen taitavalle Bonolle. Olen teistä kyllä hurjan ylpeä.
Laitetaan tähän nyt kuitenkin videota Mooresta ja pätkiä sen eilisestä treenistä. Pirun taitava se mokoma on, mutta on se myös melkoinen epeli...
Romeolla harjoitus meni kohtuu hienosti ja sen suhteen on kyllä ihan toiveikas olo. Tästä lisää sen omassa blogissa >> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2012/05/kevaan-ensimmainen-verijalki.html
Romeo oli varsin pollea kantaessaan painavaa hirven jalkaa metsästä autolle...
Nono oli muuten vaan harjoituksissa hengailemassa ja se mokoma lähti hetkeksi riistan jäljille! Olin tästä niin ihmeissäni, etten tajunnut edes heti huutaa sitä takaisin. Eihän Nono koskaan kovin kauas irtoa, eikä lähde jaloista pyörimästä?!
Hetken jo näytti jopa siltä, että sinne meni, kunnes valkoinen pieni koira tuli hurjaa vauhtia metsästä takaisin... Mennäkseen suoraan uimaan vesilätäkköön.
Nonolle on nyt aloitettu Atopica-lääkitys. Masu punoittaa taas melkoisen pahasti ja kutinaa on. Toivotaan, että atopica-lääke alkaisi viimeinkin purra ja helpottaisi tuota kutinaa.
Huomenna mennään Jämsään koiranäyttelyyn Romeon kanssa. Sertiä tietenkin kovasti toivottaisiin, mutta enpä todellakaan usko, että sitä vielä huomenna tulee. Kyseinen naistuomari on antanut kuulemma yhdelle hollanninpaimenkoiralle sertin, joten hyvin tiukka täti on kyseessä...
Eilen illalla, mennessämme nukkumaan, sängystämme löytyi tämmöinen...
Meillä siis koirat eivät ole koskaan sängyssä....
Ei kyllä ollut ihan penalin terävin kynä tuo Moore noissa harjoituksissa... Selvää ainakin on, että ulkomaan mejäsuunnitelmat Mooren osalta saa kyllä kuopata. En viitsi lähteä rajan taakse sen pelleilyjä katsomaan, kun omalla saarellakin voi sen temppuja seurata... eikä edes maksa mitään.
Eli ei tässä siitä nyt enempää, jotta verenpaineeni ei ala nousemaan. Sanottakkoon nyt kuitenkin se, että metsässä oli + 21 ja Mooresta oli varsin hauskaa juoksuttaa minua... Hieno uutinen eiliseltä oli se, että mejäkokeessa tuloksen teki skotti, nimeltä Bono, (Serein Matlow) ja tämä jos mikä tuntui jopa paremmalta kuin eilinen jääkiekkopelin USA:n voitto.... Lisää skotteja mejään! Hienoa! Onnea vielä tätäkin kautta Pipsalle ja erinomaisen taitavalle Bonolle. Olen teistä kyllä hurjan ylpeä.
Laitetaan tähän nyt kuitenkin videota Mooresta ja pätkiä sen eilisestä treenistä. Pirun taitava se mokoma on, mutta on se myös melkoinen epeli...
Romeolla harjoitus meni kohtuu hienosti ja sen suhteen on kyllä ihan toiveikas olo.
Tästä lisää sen omassa blogissa >> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2012/05/kevaan-ensimmainen-verijalki.htmlRomeo oli varsin pollea kantaessaan painavaa hirven jalkaa metsästä autolle...
Nono oli muuten vaan harjoituksissa hengailemassa ja se mokoma lähti hetkeksi riistan jäljille! Olin tästä niin ihmeissäni, etten tajunnut edes heti huutaa sitä takaisin. Eihän Nono koskaan kovin kauas irtoa, eikä lähde jaloista pyörimästä?!
Hetken jo näytti jopa siltä, että sinne meni, kunnes valkoinen pieni koira tuli hurjaa vauhtia metsästä takaisin... Mennäkseen suoraan uimaan vesilätäkköön.
Nonolle on nyt aloitettu Atopica-lääkitys. Masu punoittaa taas melkoisen pahasti ja kutinaa on.
Toivotaan, että atopica-lääke alkaisi viimeinkin purra ja helpottaisi tuota kutinaa. Huomenna mennään Jämsään koiranäyttelyyn Romeon kanssa. Sertiä tietenkin kovasti toivottaisiin, mutta enpä todellakaan usko, että sitä vielä huomenna tulee. Kyseinen naistuomari on antanut kuulemma yhdelle hollanninpaimenkoiralle sertin, joten hyvin tiukka täti on kyseessä...
Eilen illalla, mennessämme nukkumaan, sängystämme löytyi tämmöinen...
Meillä siis koirat eivät ole koskaan sängyssä....
Onneksi se kesä kuitenkin sieltä tulee. Ihan varmasti. 
Suututtaa se, että ilman lupaa jotkut mejäharrastajat tekevät jälkiä metsään ja vieläpä jättävät ne purkamatta! 
Mejä on laji, jossa luontoa ja metsää tulee kunnioittaa ja kaikki luontoon kuulumaton tulee korjata pois. Punaiset kreppinauhat eivät kuulu Suomen luontoon. Korjatkaa merkit aina huolella pois, jotta tälle hienolle lajille saadaan harjoittelumaastoja jatkossakin ja lajin maine säilyy jatkossakin hyvänä. 
