Auringon noustessa aamulla kello 4.07 palasimme kotiin...

Kaikkiaan matkaa tuli 2320 km.  

Täällä kuvia matkalta http://nonomooreromeo.kuvat.fi/kuvat/Lappi+Ivalo-Saariselk%E4+/ 

 Ajatukset kotiin päin

Ivalossa + 22 ja lämmin päivä tulossa.

Tämä on matkamme viimeinen päivä. Tulevana yönä on tarkoitus ajaa kotiin Jyväskylään.

Ohjelmassa on lepäilyä, auton pakkailua, viime hetken pientä shoppailua Ivalon kylällä ja mökin siivousta.

Kun koko Suomi tuntuu kärsivän helteistä, paluumatkan ajankohtaan piti tehdä muutos. Ilmastoimaton matkailuauto lähes + 28 helteessä, kun ajoaika kotiin on kuitenkin 13 tuntia, on liian raskas niin ihmisille kuin koirillekin päivällä ajettavaksi. 

Huomenna olisi ollut tarkoitus luovuttaa mökki, mutta kotimatka aloitetaan jo tänään myöhään illalla. Jos kello 21 lähtee Ivalosta, kotona ollaan n. kello 10 seuraavana aamuna... Voi itku mikä istunto taas edessä...   

Tunturiturinat vaikenee... 

- LOMA ON  IHANAA!! 

Tankavaaran Kultakylässä 

Ivaloa vaivaa lähes helle,  eli lämpöä täällä on tänään + 22 ja aurinko paistaa. Kuumuus harmittavasti vaikeuttaa liikkumista koirien kanssa. + 7 lämpötila kun oli niin täydellinen vaellukseen. 

Aamulla ajoimme Tankavaaran Kultakylään, jossa sijaitsi Koilliskairan Luontokeskus.

Tarkoitus oli käydä kiertämässä koko porukalla läheinen luontopolku, joka olisi vain 7 kilometriä, mutta metsässä tuli vastaan valtaisa sääskiarmeija, syöden meitä ihmisiä ja Moorea. Nonoa ja Romeota sääsket eivät jostakin syystä syöneet.

Moorea kuppasi päästä ja korvista iso parvi sääskiä, kun taas vieressä kulkeva Nono sai liikkua ilman yhtään kiusankappaletta... 

Lenkki kutistuikin sitten pikaiseen kolmen kilometrin pyrähdykseen ja kiireen vilkkaa pois kurjalta ötökkäalueelta. 

Pitkoksilla

Hyttysiä karkuun

Tuntureille sääskiä pakoon...

Kuumuus ja sääsket uuvuttivat meidät ja päätimme suunnata Kaunispäälle, jossa niitä ei ole. Mutta ensin syömään... 

Huipun leike

Sitten oli pakko mennä sulattelemaan lounasta hetkeksi autoon, josta olikin ihan kivat näköalat tunturiin... 

Tunturilla puhalsi ihanan viilentävä tuuli, joten pojat pääsivät vielä nauttimaan tuntureista! Joten tässäpä näitä kuvia tältä päivältä, olkaatte hyvä! 

Tunturisusi... 

Moore

ja pikkuinen Nono

Ei hassumpi paikka kuseksia...

Tuulia haistelemassa

Viilentymässä

Nonon hymyn myötä terkut sinne kotiin päin!

Lapin tuliaisia on tulossa...  

Automatkailua

Ivaloon tuli myös kesä ja kuumuus...  Päivä vietettiinkin vaeltamisen sijaan lähiseutuun tutustuen ja tehtiin retki Nellimin kylään ja käytiin Inarissa. 

Matkalla Nellimiin ihasteltiin uskomattoman kaunista vanhaa ikimetsää ja oikeaa alkuperäistä erämaaluontoa. Riistahavaintoja tehtiin paljon mm. hirviemo pienen vasansa kanssa ylitti tien ihan meidän edestä. 

Vasa piiloutui puskaan emon mennessä kauemmaksi. Noilla korvilla kun on vaan vaikea piiloutua.

Poroja oli paljon. Tässä kaksi, niistä monista.

.

Nellimissä käytiin katsomassa  Ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden ja Trifon Petsamolaisen kirkko.

Nellimin pieni kylä oli hiljainen, syrjäinen ja sijaitsee lähellä Venäjän rajaa, 42 kilometrin päästä Ivalosta koilliseen.

Nellimin jälkeen ajettiin Inariin. Tie kulki aivan Inarijärven tuntumassa ja oli jylhine rantoineen erittäin kaunista mutta karua erämaata. 

Pojat jaloittelutauolla ja uimassa... 

Seuraavaksi menimme Siidaan, saamelaismuseoon ja luontokeskukseen. Paikka oli hieno ja antoi hyvän käsityksen ja paljon tietoa saamelaisuudesta ja sen historiasta. Itseäni viehätti kovasti Rumpujen äiti -näyttely.  Taiteilija on Elli Maaret Helander.  

Saamelaisasu

Poron vasa

Poro muotiin - hankkeen tarkoituksena on lisätä poromateriaalin käyttöä ja tunnettavuutta. (Itse tykkään kyllä enemmän noista metsässä vaeltavista poroista... ) 

Poronnahasta valmistettuja tuotteita

Seuraavaksi Inarin Juutuanjoen rannalle, Hotelli Kultahoviin syömään... 

Hotellin sisääntulon aulassa Elämää suuremmat kullankaivajat. Kullankaivajalegendojen kuvia...

Puhuva karhu

Matkalla Inarista Ivaloon, tavattiin tämä puhuva ja lapinlauluja laulava karhu. Karhu esiintyi Karhunpesäkivellä, joka sijaitsi Myössäjärven aarnialueella.

Karhunpesäkivi on iso hiidenkirnu, jossa on ontto luola sisällä. Tarinan mukaan karhunmetsästäjä löysi hiidenkirnun toukokuussa 1930 ja kaivautui sen sisään sadetta pitämään. Metsästäjä heräsi viereisestä "huoneesta" kuuluvaan karhun karjaisuun ja ampui karhun.

Luola sisältä

Alueella nykyäänkin olevan runsaan karhukannan ja hiidenkirnun löytämisen vuoksi paikkaa kutsutaan Karhunpesäkiveksi. Alueella oli isoja siirtomalohkareita, jotka eivät oikein meidän silmiin kovin eksoottisia ole, sillä omasta pihastakin niitä löytyy kotoa kaksi...

Matkalla mökille poimittiin  mukaan tupasvillaa...

...ja väisteltiin poroja.

Koirista päivän kohokohta oli tulla takaisin mökille, "omaan pihaan".

Savusaunan rappusilla

Lapin kaunis ja valoisa yötön yö on jälleen alkamassa... 

Nonon uimapaikka mökin takana Akujoessa.

Loma jatkuu, nyt saunan lämmitykseen! 

Patikointia

Tänään lähdettiin patikoimaan Saariselän Luttojoelle.

Reitti kiersi jokivartta pitkin ja kävimme evästauolla Luttojoen päivätuvalla. Kiersimme vielä lenkin Vellinsärpimäojalle ja sieltä takaisin jokivartta pitkin Saariselän retkeilykeskukseen, josta kipusimme takaisin Kaunispään huipulle, josta olimme lähteneet. 

Helteet eivät edelleenkään meitä kiusaa, kuten muuta osaa Suomea kuuluu tekevän.  Ilma oli lähes syksyisen viileä, + 7 ja sää pilvinen suurimman osan matkasta, joten matkanteko oli oikein mukavaa. Tunturilla kävi myös erittäin hyytävä tuuli, joten rukkaset ja välihousut olivat hyvät lisävarusteet. 

Sääskitilanne tänään; havaittuja sääskiä 0 kpl!!  

Matkaa tuli kaikkiaan reilu 17 kilometriä, joten terrierit saivat jäädä ihailemaaan maisemia Kaunispään huipulle. Mukana oli siis tällä kertaa vain Romeo, joka jaksoi oikein hienosti taivaltaa koko matkan. Mahtava vaelluskaveri. 

Sää lämpeni iltapäivästä huikeaan +12 asteeseen ja aurinkokin alkoi paistaa, joten päivä on ollut tänään kerrassaan upea vaellukseen!

Ruoka ei tänään valitettavasti ole ihan kuvattavaa laatua... joten ette saa kuolata.   Tästä heikko aasinsilta seuraavaan... Ivalon keskustan pizzerian edessä bongattiin vehnänvärinen skotti. Varsin hurmaava tapaus.

Pitkospuilla

Luttotuvalla tauolla ja makkaranpaistossa

Romeo osasi hienosti rauhoittua nuotiolle 

Luttojokea

Lunta, kivaa! 

Takaisin Kaunispäälle,  lähes 17 kilometriä takana.

Kaunispäältä

Sitten lenkkivuorossa Nono ja Moore 

Pojat painelevat innolla tunturiin

Ilma on syksyisen viileä ja koirillakin on kivaa

Tunturilla

Poseerausta...

Tunturin tuulia haistelemassa, ei hassumpi lenkkiympäristö...

Pojat tarkkana

Mökissä uni maittaa. 

Sumua, viileää ja vesisadetta

Kun Etelä- ja Keski-Suomi kärsivät parhaillaan helteistä, meillä ei täällä Ivalossa sitä ongelmaa ole. Tänään lämmintä on ollut vesisateessa + 7, joten koirillakaan ei ole ollut liian kuuma.  

Päivän sana on ollut vesisade ja erittäin sankka sumu. Taivas on näemmä pudonnut meidän niskaan ja harmittaa tietysti meitä valokuvauksen harrastajia aika tavalla. Näkyvyys joka suuntaan on surkea.  

Tarkoitus oli olla kaikesta huolimatta hyvin reipas ja lähteä Kaunispään Luttojoelle vaeltamaan. Kaunispään huipulla karu totuus iski vastaan. Vettä satoi kaatamalla ja sumu oli niin sakea, että hyvä kun oman auton perän erotti.  Hyvästä yrityksestä, sadevaatteista ja -varusteista huolimatta, tuntureille lähtö tuntui sillä hetkellä liian ylivoimaiselta...

Ajettiin Kaunispäältä Kiilopäälle. Sade heikkeni hieman ja päätettiin tehdä uusi yritys tuntureille. Suuntana tällä kertaa Rumakurun vaellusreitti, joka on pituudeltaan 12 kilometriä.

Sade taukosikin tuntureilla melkein heti sinne päästyämme, joten intoa puhkuen vaelsimme sumuisilla  tuntureilla.   Taianomainen ja jännittävä tunnelma. 

Ilma oli sopivan viileää ja tuuli piti mukavasti hyttyset loitolla, joten oikein onnistunut vaellus meille sitten lopulta tulikin. Nono ei ollut mukana tänään mutta pääsi Kiilopäällä omalle lenkille myöhemmin. 

Sumua oli tuntureilla paljon, joten valitettavasti huikeat maisemat jäävät vain muistojemme varaan...

 Sumuisten vuorten gorilla 

Lunta kurussa

Tunturipuro

Rumakurun päivätuvalla

 Pojat evästauolla. Eväät juuri syöty ja masut täynnä. Eväinä pojilla oli makkaraa ja Lapin rieskaa.  

Sisukas tappijalka

Reissun reippain menijä oli ehdottomasti Moore. Koko ajan Moore meni hihna tiukalla hajujen perässä ja nauttien suunnattomasti tunturin tuoksuista syöksähdellen sinne tänne. Ei ikinä uskoisi ellei itse näkisi, kuinka väsymätön ja siskukas kulkija skotti voikin olla. Upea vaelluskaveri tappijaloistaan huolimatta, kuten tietenkin myös holsku. 

12 kilometrin vaelluksen jälkeen oli jälleen kova nälkä... 

Lenkin jälkeen oli jälleen ansaittu kunnon ruoka. Sitten vielä pullo viiniä Ivalosta ja kämpille lämmittämään sauna. Kyllä loma on mukavaa, satoi tai paistoi! 

 Tunturin tuulia haistelemassa

Yö on nukuttu hyvin ja tänään ei sitten enää autossa istuskelua, vaan reippaina suunta kohti Saariselän tuntureita!

Kaunispää oli kohteena tänään ja upea paikka olikin. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja koirien kanssa siellä kulkeminen erittäin mieluisaa. Tuntee itsensä aika pieneksi näillä laajoilla tuntureilla vaeltaessa. Ihanaa!

Koirat ovat hurjan innoissaan saadessaan haistella porojen ja muiden kulkijoiden hajuja. Poroja kulkee tuntureissa paljon ja niiden jätöksiä ja karvatuppoja koirat haistelivat tarkkaan...

Hyvin, hyvin väsyneitä koiria tuli tunturilta tänään mökille nukkumaan.  

Ja jotta jaksaa vaeltaa niin, syötäväkin on...

Mökin pihassa koirat saavat olla myös vapaana, pihapiirikin kun on ihan valtavan suuri. Poroja ei ole pihassa näkynyt mutta tarkkana ollaan, ettei niiden kanssa tule mitään ongelmia. Ensin katsotaan ikkunasta, näkyykö poroja pihalla ja sitten mennään ulkoilemaan. 

Pientä shoppailua on tullut myös tehtyä. Kakkoskameraksi tarttui jo eilen matkaan Canon PowerShot G11 ja hyväksi havaittuja, lämpöisiä huskypeittoja on jälleen tulossa kotiin päin.

Meidän "mökki"

Pihassa on tilaa temmeltää.

Mökin pihassa on myös savusaunan lisäksi koiratarha. Koirat kävivät kyllä siellä pyörähtämässä, kuseksimassa ja kurkkimassa koppeihin, mutta muuten eivät tarhasta paljon perusta... 

 Valtatie on nelostie... 

Huh-heijaa ja Terveisiä Ivalosta, täältä Saariselän kupeesta, keskiyön auringosta!

Takamus on puutunut ihan liiasta istumisesta, mutta muuten olo on oikein mainio saunan jälkeen ja maisemat täällä ovat mahtavia! 

Jyväskylä jätettiin aamuvarhaisella taakse ja matkattiin Ouluun, Kemiin, Rovaniemelle ja Sodankylän kautta tänne Ivaloon. Matkaa tuli yhteensä 880,7 kilometriä eli aikas paljon yhdelle päivälle... 

Matka tänne sujui kuitenkin hienosti ja koirat jaksoivat hyvin. Porot kiinnostivat kovasti ja Romeon mielestä PORO on tosi kova juttu, jolle pitää kovasti mölistä...

Kaksi kertaa koirat kävivät  uimassa ja muutenkin jaloittelutaukoja pidettiin koirille kohtuullisen usein. Ihmiset kävivät välillä syömässä ja kahvilla, mutta muuten autossa istuttiin lähes 13 tuntia. Aika urakka takana, mutta keskiyön aurinko korvaa kyllä ehdottomasti kaiken! Aurinko paistaa ja kello on jo 00.15! Ihanaa olla taas Lapissa! 

Mökki on kaikin puolin oikein hyvin varusteltu ja naapureistakaan ei ole haittaa, kun niitä ei onneksi ole. 

Huomenna levätään rauhassa pitkään ja lähdetään sitten tutustumaan Saariselkään ja sen ympäristöön paremmin. Joo, pakko myöntää, että olen ihan Lapin hullu. Täällä on mun sydän! 

Niitä pelättyjä sääskiä ei ainakaan ensimmäisenä iltana ole ollut sen enempää kuin meidän omassakaan pihassa, joten ihan toiveikkain mielin niidenkin suhteen. Hyvältä vaikuttaa siis tuleva loma!   

Matkamittariin kertyi tänään huikeat 880,7 kilometriä! 

Häkitetty matkalainen

Ja se "pakollinen" kuva, reissun ensimmäinen poro...