Alkuviikon olin sairaana, joten piti ottaa vähän iisimmin ja jättää treenejä väliin... Romeolla on mejäkoe 30.5 ja tuli sellainen olo, että Oho...tarttisko tässä tehdäkin jotain? Haimme Tuulan "veripankista" muutaman litran verta (sorkka on virunut viime syksystä pakkasessa) ja teimme Moorelle ja Romeolle verijäljet. Kevään ensimmäiset vieläpä. Näin myöhässä ei olla kyllä koskaan aiemmin oltu treenejen suhteen.
Ei kyllä ollut ihan penalin terävin kynä tuo Moore noissa harjoituksissa... Selvää ainakin on, että ulkomaan mejäsuunnitelmat Mooren osalta saa kyllä kuopata. En viitsi lähteä rajan taakse sen pelleilyjä katsomaan, kun omalla saarellakin voi sen temppuja seurata... eikä edes maksa mitään. Eli ei tässä siitä nyt enempää, jotta verenpaineeni ei ala nousemaan. Sanottakkoon nyt kuitenkin se, että metsässä oli + 21 ja Mooresta oli varsin hauskaa juoksuttaa minua...
Hieno uutinen eiliseltä oli se, että mejäkokeessa tuloksen teki skotti, nimeltä Bono, (Serein Matlow) ja tämä jos mikä tuntui jopa paremmalta kuin eilinen jääkiekkopelin USA:n voitto.... Lisää skotteja mejään! Hienoa! Onnea vielä tätäkin kautta Pipsalle ja erinomaisen taitavalle Bonolle. Olen teistä kyllä hurjan ylpeä.
Laitetaan tähän nyt kuitenkin videota Mooresta ja pätkiä sen eilisestä treenistä. Pirun taitava se mokoma on, mutta on se myös melkoinen epeli...
Romeo oli varsin pollea kantaessaan painavaa hirven jalkaa metsästä autolle...
Nono oli muuten vaan harjoituksissa hengailemassa ja se mokoma lähti hetkeksi riistan jäljille! Olin tästä niin ihmeissäni, etten tajunnut edes heti huutaa sitä takaisin. Eihän Nono koskaan kovin kauas irtoa, eikä lähde jaloista pyörimästä?!
Hetken jo näytti jopa siltä, että sinne meni, kunnes valkoinen pieni koira tuli hurjaa vauhtia metsästä takaisin... Mennäkseen suoraan uimaan vesilätäkköön.
Nonolle on nyt aloitettu Atopica-lääkitys. Masu punoittaa taas melkoisen pahasti ja kutinaa on. Toivotaan, että atopica-lääke alkaisi viimeinkin purra ja helpottaisi tuota kutinaa.
Huomenna mennään Jämsään koiranäyttelyyn Romeon kanssa. Sertiä tietenkin kovasti toivottaisiin, mutta enpä todellakaan usko, että sitä vielä huomenna tulee. Kyseinen naistuomari on antanut kuulemma yhdelle hollanninpaimenkoiralle sertin, joten hyvin tiukka täti on kyseessä...
Eilen illalla, mennessämme nukkumaan, sängystämme löytyi tämmöinen... Meillä siis koirat eivät ole koskaan sängyssä....
Tänään oli Romeolla luonnetesti. Sanoin Romeolle "Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt..."Jukka Poikaa lainatakseni...ja hienostihan Romeo testin selvitti.
Kovin ovat Romeon näköiset pisteet, eikä oikeastaan mitään yllätyksiä tullut. Seinällä tuomari laittoi Romeon yllättävän lujille, mutta hyvin Romeo tästä selvisi. Vesisateessa Romeo ei parasta leikkiä osoittanut, eikä pimeässä huoneessakaan kiirettä pitänyt, joten toimintakyky jäi odotettua alhaisemmaksi. Kaikki osa-alueet plussalla, joten oikein tyytyväinen olen saatuihin pisteisiin.
Luonnetesti hyväksytty +144
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys + 2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Romeon pennut ovat neljäviikkoisia ja kasvavat kovaa vauhtia. Pentujen painot ovat lähes tasaantuneet ja pennut painavat nyt 2,6 kg ja 2,5 kg.
Pennut pääsivät tänään ensimmäistä kertaa ulkoilemaan...
Rauha
Wellus
Djenna-äiti tukena
Copyright Marijke de Greef
Tänään oltiin hakutreeneissä.
Moore oli superhakukoira, joka sai tänään paljon kehuja hakuporukalta. Kolme maalimiestä, kaksi valmiina piiloissa. Suorat ja hyvät pistot ja ukot löytyivät.
Lumi on sulanut ja sunlanmaan lajit ovat pyörähtäneet todenteolla käyntiin. Jäätkin ovat järvestä jo lähes kokonaan lähteneet ja näky on vaan yhtä hieno joka vuosi. Selät lainehtivat taas. Nämä ovat ehdottomasti näitä saarella asumisen hienouksia.
Viime aikoina ollaan hakuiltu metsässä holskuporukassa Romeon ja Mooren kanssa, sekä tehty esineruutua Romeolle.
Tässä Mooren hakutreenit
Nonon kuulumiset
Viimen viikonloppuna trimmasin Nonon takapihalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja reipas tuuli vei karvat niitä tarvitseville. Karvaa lähti kun samojedista ikään, mutta saavatpahan tintin poikaset tänä vuonna lämpimän pesän. Täytynee ottaa Nonosta kuva, vaikka ei siitä kovin hieno tullut. Karva kuitenkin irtosi hyvin ja Nono pötkötteli trimmipöydällä tyytyväisen näköisenä.
Trimmistä puheen ollen, Moore matkaa kesäkuun alussa Lavinia-skotin kanssa kasvattajansa Wellun luo Helsinkiin trimmattavaksi, joten sieltä on odotettavissa kyllä varsin komia poika takaisin.
Tein Nonon kanssa tänään pienen metsälenkin ja kävely oli jotenkin hyvin huonoa. En tiedä oliko sitten ilma vaan niin kostea sateen jäljiltä, että lihakset olivat kylmät ja kankeat. Jalat tulivat vähän miten sattuu perässä ja kävely oli aika oudon näköistä takapään viskomista. Useita kertoja Nono pysähteli, katsoi minua ja käännyin aina näissä kohdin takaisinpäin...
Kadulla Nono ei selvästi halunnun kävellä ollenkaan, mutta kotiinkaan Nono ei halunnut tulla. Veti lähimetsään, joten menimme sinne. Siellä Nono piristyi ja alkoi pyöriä kanervissa. Vaikka jalat eivät kunnolla toimikaan, niin nenussa ei ole mitään vikaa. Heittelin frolickeja maahan ja Nono sai etsiä niitä kanervien seasta.
Vähän surullinen olo Nonon puolesta... mihin se aika onkaan vierähtänyt? Pienestä koirasta on selvästi tullut vanha ja raihnainen. Toivottavasti sillä ei olisi kipuja. Kipulääkettä Nono saa pitkävaikutteisena, mutta heikkoa on meno, ei voi mitään.
Kotia kävely sujui jo sitten vähän paremmin metsäseikkailun jälkeen ja kävely muistutti jo vähän normaalimpaa menoa. Iho tuntuu alkaneen taas vähän punoittamaan masun alta.
Luonnetesti
Ensi viikonloppuna on Romeolla luonnetesti. Olen luonnetestissä töissä sunnuntain ja Romeo testataan lauantaina. Vähän jännittää miten pojan käy ja tuleeko testissä mitään yllätyksiä. Muuten odotan mielenkiintoista luonnetestiä, kun rotuja on aina silkkiterrieristä whippettiin...
Tänään käytiin tsekkaamassa luonnetestipaikka ja tehtiin Romeolle metsätysmajan pihassa lyhyttreeni kapulalla noutoa ja otettiin muutamia ilmaisuharjoituksia. Leikihän poika samalla tavalla sitten viikonkin päästä.
Videoita videoiden perään...
Jos joku ihmettelee mistä näitä videoita satelee niin johtuu ihan siitä, että videokuvaaminen on nykyään jo lähes ihan liian helppoa. Kaikki viime aikoina otetut videot ovat kuvattu Nokian Lumia-puhelimella, joten sillä niitä riittää. Puhelin kun on yleensä aina käden ulottuvilla.
Kameroita ei ole ollut viime aikoina mukana treeneissä ollenkaan, mutta eiköhän tässä joku päivä innostuta taas kuvaamaankin...
Viime viikonlopun hakutreenejen jälkeen Romeo tapasi ekaa kertaa treenikaverin Tara-pennun. Eka kerta kun Romeo leikki pentukoiran (Tara on 5 kk) kanssa ja ihana oli huomata, että Romeon mielessäkin pentu on pentu, jolla on pennun oikeudet, eli se saa hyppiä päälle ja repiä karvoista.
Tässä video aiheesta
ja kuva
^Taran ilmaveivi...
Erivärisiä holskuja; Pinja, Tara ja Romeo
Pennut
Romeon pennut ovat jo neljäviikkoisia ja ovat muuttaneet pentulaatikosta jo vähän suurempaan häkkiin. Yhä useammin sisarukset leikkivät saamillaan leluilla, tai kiusaavat äitään, joten hauskaa seurattavaa riittää iltaisin webbikamerassa.
Welluksen omistajan kanssa on pidetty yhteyttä fb:ssä ja kuvia Welluksesta on odotettavissa sittenkin kun Wellus-poika lähtee maailmalle ja pääsee omaan laumaansa. Tapaaminenkin jatkossa on ihan mahdollista. Tamar kun on vieraillut aikaisemminkin useasti Suomessa ja mielellään näkisi Romeon "livenä".
Ihana Djenna.. toivottavasti seuraavassa kuvassa jo pentujen kanssa!
Sairastelut ovat jo takanapäin ja ollaan palattu taas lähes normaaliin arkeen. Toissapäivänä tehtiin parin kilsan lenkki kaikkien koirien kanssa täysin Nonon ehdoilla. Pakko sanoa, että aika papparainen Nonosta on jo tullut liikkumisen suhteen. Hyvin, hyvin hitaasti mentiin koko lenkki, Nonon nuuskutellessa piiitkään ja hartaasti. Kymmenen kertaa vähintään pysähdyttiin odottelemaan, kun pappa pyörii hangessa useita minuutteja... Romeo ja Moore olivat jo vähän "hoh-hoijaa-voitaskos jo mennä"- ilmein varustettuja, mutta Nono selvästi nautti.
Lauma
Pientä murrailua oli taas nähtävillä Romeon ja Nonon välillä lenkilläkin, joten tuskin noista kahdesta enää kavereita tulisi. Koirathan ovat nykyisellään olleet erotettuina toisistaan koko ajan. Ratkaisu on tietysti vähän työläämpi kuin ennen, mutta ollut noin muutoin yllättävän toimiva. Nonon ei tarvitse pelätä isoa koiraa ja Romeon ei tarvitse vahtia Nonon liikkeitä. Varmasti tiukan valvonnan alla, koirat pystyisivät edelleenkin olemaan vapaasti samoissa tiloissa, mutta se on ratkaisuna sen verran stressaavaa kaikille osapuolille, joten se ei ole meillä edes vaihtoehto.
Djennan ja Romeon pennut
Nyt on enää päiviä Djennan pentujen syntymään! Jännittävää on myös se, että onko pentueessa vähintään se kaksi tyttöä, jotta saataisiin tänne Suomeenkin se yksi tyttönen.
Allekirjoituksia ym. tarvittavia papereita on lähetelty maiden välillä. Kaikki paperit koskien Djennaa ja Romeota pitäisi olla kunnossa ja asianmukaisesti hoidettu. Myös DNA-testi on otettu Romeosta ja lähetetty Hollantiin. Toisin kuin meillä Suomessa, Hollannissa kaikilta koirilta vaaditaan DNA-testi ja se koskee myös ulkomaan koiria, joiden pennut reskisteröidään Hollantiin.
Koirafanitus
Sitten muihin juttuihin. Kukkasen Liisa tarvitsi Koirafanitus-lehden Temppunurkkaan kuvaa koirasta, joka pyyhkäisee korvallistaan ja Romeo-koira sai olla mallina. Tarralappu päähän ja sitten odoteltiin. Pikku tarra päässä ei Romeota hetkauttanut millään tavalla, eikä aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä... Laitettiin sitten isompi tarralappu Romeon päähän, joka vielä tuulessa alkoi iloisesti lepattaa ja niin saatiin tarvittava kuva...
Eilen päästiin Romeon kanssa jo treenaamaan agiakin Muuramen kennelkerholaisten kanssa Jatin halliin. Tässä pikku pätkä videota Romeon eilisistä treeneistä.
Lunta on ollut tänäkin talvena ihan kiitettävästi ja saa käyttää jo mielikuvitusta siihen missä käydään lenkillä, ettei aina tarvitsisi samoja tylsiä tien reunoja kulkea. Metsässä ja jäällä kun uppoaa lumeen ja jäällä on paljon vettä!
Romeon kanssa ollaan liikuttu metsässä, jossa se vielä pitkäjalkaisena pääsee liikkumaan, toisin kun nuo tappijalkaterrierit.
Koirauimalassa
Eilen käytiin holskuporukalla Jyväskylän Koirasportissa uittamassa koiria. Tämä oli meidän koirien toinen uintikerta kyseisessä paikassa. Moore ei siis ui, koska uiminen ei sille sovi. Kuinka moni muuten edes tietää, että skotit saattavat hukkua, eivätkä kaikki skotit edes kykene uimaan? Tämä johtuu skotin pään mallista ja siitä, että uidessaan koira joutuu kallistamaan isoa päätään voimakkaasti ylöspäin ja tämä haittaa koiran hengitystä. Moore osaa kuitenkin uida, (putosi laiturilta) mutta uiminen ahdistaa sitä voimakkaasti, joten Moorea ei tulla koskaan uimisella kiusaamaan. Muita koiria kyllä.
Nono ui altaassa aika rennosti neljä kierrosta ja käytti hyvin takajalkojaan uidessa. Viime kertaisen uimisen jälkeen Nono oli kovasti väsynyt, mikä on vaan hyvä juttu, jos koiralla ei tule noin muutoin jumeja tms. Uiminen on Nonolle parasta liikuntaa ja sopii sille hyvin. Heikkoihin takajalkojen lihaksiin saadaan toivottavasti vähän voimia uimaharjoittelun myötä.
Romeolle ensimmäinen kierros altaassa oli aikamoista räpeltämistä. Altaaseen meno ja kastautuminen jännitti kovasti. Romeo pärski alkuun kovasti vettä ja takajalatkin laahasivat käyttökelvottomina perässä... Onneksi oli kuitenkin liivit, ettei poika ihan uponnut. Lelun kanssa uidessa rentoutui selvästi ja uskaltautui jopa rampilta itse uimaan vain pienellä houkuttelulla.
Tässä pienet pätkät koirien uinnista. Ensin Nono.
ja sitten urhea Romeo.
Viikonloppuisin harrastetaan
Viikonloput ovat menneet holskuporukan kanssa treenatessa hakua ja tottista. Viime viikonloppuna Moorekin oli mukana hakuilemassa runsaasta lumesta huolimatta.
Vähän olivat Mooren taidot ruosteessa pitkän tauon jälkeen, mutta kun videolla näkyvät alkupyörähdykset oli suoritettu, maalimies löytyi hienosti. Moore sai taas osakseen paljon ihailua hakuporukalta ja tarkoitus on ottaa se hakuilemaan jatkossakin, kunhan lumet vähän sulavat.
Mooren menoa
Tänään alkoi sitten koko meidän porukalla viikon loma, joten ihan mukavilla fiiliksillä mennään!
Eilen kävimme Nonon ja Romeon kanssa hollanninpaimenkoiraporukan kanssa Jyväskylän Koirasportissa uimassa. Uintikerta oli meidän koirille ensimmäinen ja eka kierros altaassa ja altaaseen meno oli varsin jännittävää molemmille. Ekan kierroksen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua ja koirat näyttivät jopa hieman pitävän altaassa polskuttelusta.
Romeo odottamassa altaaseen menoa. KIVAA!
Onneksi paikalla oli kuitenkin mukavia tyttöjä, joista tässä Sieni-holsku.