Nonolla oli eilen retkipäivä. Nono lähti Roosan kanssa naapurisaarelle eväiden ja viltin kanssa. Jotta Nonon jalat eivät rasitu liikaa, meno- ja paluumatkan köröttelivät linja-autolla. Nono onkin nykyisin jo tuttu näky paikallisbussissa joka ajelee saarelta toiselle. Kovasti on tämä matkustaja herättänyt ihastusta muissa matkaajissa...
Ensin etsivät sopivan rannan, jonne sai kivan leiripaikan...
Viltillä söivät eväitä ja nauttivat alkavasta kesästä
Lumi on sulanut ja sunlanmaan lajit ovat pyörähtäneet todenteolla käyntiin. Jäätkin ovat järvestä jo lähes kokonaan lähteneet ja näky on vaan yhtä hieno joka vuosi. Selät lainehtivat taas. Nämä ovat ehdottomasti näitä saarella asumisen hienouksia.
Viime aikoina ollaan hakuiltu metsässä holskuporukassa Romeon ja Mooren kanssa, sekä tehty esineruutua Romeolle.
Tässä Mooren hakutreenit
Nonon kuulumiset
Viimen viikonloppuna trimmasin Nonon takapihalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja reipas tuuli vei karvat niitä tarvitseville. Karvaa lähti kun samojedista ikään, mutta saavatpahan tintin poikaset tänä vuonna lämpimän pesän. Täytynee ottaa Nonosta kuva, vaikka ei siitä kovin hieno tullut. Karva kuitenkin irtosi hyvin ja Nono pötkötteli trimmipöydällä tyytyväisen näköisenä.
Trimmistä puheen ollen, Moore matkaa kesäkuun alussa Lavinia-skotin kanssa kasvattajansa Wellun luo Helsinkiin trimmattavaksi, joten sieltä on odotettavissa kyllä varsin komia poika takaisin.
Tein Nonon kanssa tänään pienen metsälenkin ja kävely oli jotenkin hyvin huonoa. En tiedä oliko sitten ilma vaan niin kostea sateen jäljiltä, että lihakset olivat kylmät ja kankeat. Jalat tulivat vähän miten sattuu perässä ja kävely oli aika oudon näköistä takapään viskomista. Useita kertoja Nono pysähteli, katsoi minua ja käännyin aina näissä kohdin takaisinpäin...
Kadulla Nono ei selvästi halunnun kävellä ollenkaan, mutta kotiinkaan Nono ei halunnut tulla. Veti lähimetsään, joten menimme sinne. Siellä Nono piristyi ja alkoi pyöriä kanervissa. Vaikka jalat eivät kunnolla toimikaan, niin nenussa ei ole mitään vikaa. Heittelin frolickeja maahan ja Nono sai etsiä niitä kanervien seasta.
Vähän surullinen olo Nonon puolesta... mihin se aika onkaan vierähtänyt? Pienestä koirasta on selvästi tullut vanha ja raihnainen. Toivottavasti sillä ei olisi kipuja. Kipulääkettä Nono saa pitkävaikutteisena, mutta heikkoa on meno, ei voi mitään.
Kotia kävely sujui jo sitten vähän paremmin metsäseikkailun jälkeen ja kävely muistutti jo vähän normaalimpaa menoa. Iho tuntuu alkaneen taas vähän punoittamaan masun alta.
Luonnetesti
Ensi viikonloppuna on Romeolla luonnetesti. Olen luonnetestissä töissä sunnuntain ja Romeo testataan lauantaina. Vähän jännittää miten pojan käy ja tuleeko testissä mitään yllätyksiä. Muuten odotan mielenkiintoista luonnetestiä, kun rotuja on aina silkkiterrieristä whippettiin...
Tänään käytiin tsekkaamassa luonnetestipaikka ja tehtiin Romeolle metsätysmajan pihassa lyhyttreeni kapulalla noutoa ja otettiin muutamia ilmaisuharjoituksia. Leikihän poika samalla tavalla sitten viikonkin päästä.
Videoita videoiden perään...
Jos joku ihmettelee mistä näitä videoita satelee niin johtuu ihan siitä, että videokuvaaminen on nykyään jo lähes ihan liian helppoa. Kaikki viime aikoina otetut videot ovat kuvattu Nokian Lumia-puhelimella, joten sillä niitä riittää. Puhelin kun on yleensä aina käden ulottuvilla.
Kameroita ei ole ollut viime aikoina mukana treeneissä ollenkaan, mutta eiköhän tässä joku päivä innostuta taas kuvaamaankin...
Viime viikonlopun hakutreenejen jälkeen Romeo tapasi ekaa kertaa treenikaverin Tara-pennun. Eka kerta kun Romeo leikki pentukoiran (Tara on 5 kk) kanssa ja ihana oli huomata, että Romeon mielessäkin pentu on pentu, jolla on pennun oikeudet, eli se saa hyppiä päälle ja repiä karvoista.
Tässä video aiheesta
ja kuva
^Taran ilmaveivi...
Erivärisiä holskuja; Pinja, Tara ja Romeo
Pennut
Romeon pennut ovat jo neljäviikkoisia ja ovat muuttaneet pentulaatikosta jo vähän suurempaan häkkiin. Yhä useammin sisarukset leikkivät saamillaan leluilla, tai kiusaavat äitään, joten hauskaa seurattavaa riittää iltaisin webbikamerassa.
Welluksen omistajan kanssa on pidetty yhteyttä fb:ssä ja kuvia Welluksesta on odotettavissa sittenkin kun Wellus-poika lähtee maailmalle ja pääsee omaan laumaansa. Tapaaminenkin jatkossa on ihan mahdollista. Tamar kun on vieraillut aikaisemminkin useasti Suomessa ja mielellään näkisi Romeon "livenä".
Kevät on jo pitkällä ja rapa roiskuu lenkkeillessä... tämä on sitä aikaa vuodesta, että 12 kuratassua tuntuu aika paljolta. Lattioilla on aina enemmän tai vähemmän hiekkaa, varsinkin koirien makuupaikkojen ympärillä, vaikka likaisimmat otukset pääsevätkin (lue joutuvat) suihkuun aina lenkin jälkeen... Risuja ja kaiken kokoisia oksia kantautuu varsinkin Mooren mukana metsästä aina kotiin asti. Imuri laulaa monta kertaa viikossa ja siltikin vieraille täytyy nolona selitellä, että tämä kevät nyt vaan on aina tämmöistä koiraperheessä...
Koirat (Nono ja Moore) ovat myös hävyttömän epäsiistin näköisiä pitkissä turkeissaan, joten kuviakaan ei ole luvassa ennen kun tuohon tulee muutos. Mielessä on ollut, että josko tuon Mooren mahanalusen vetäisi koneella ihan lyhyeksi, niin loppuisi noiden kirottujen takkujen jatkuva setviminen. Sitä ennen Moorea odottaa fairy-pesu...
Mutta mitäpä meille muuta? Arki rullaa töitä tehden, perheen kanssa puuhastellessa ja lähinnä isomman koiran harrastuksissa juosten. Nonolle ja Moorelle ei kuulu mitään sen kummempaa. Kummatkin voivat hyvin, eikä Nononkaan terveys tunnu entisestään huonontuneen. Pitkävaikuitteisella kipulääkkeellä mennään.
Nonolla on ollut kevättä rinnassa kun naapurin äksyllä ikäloppu Donnalla (cottoni-mix) on ollut juoksut. (Oiskohan nuo jo viimeiset jo noin iäkkäällä koiralla!?) Nono ja Donna kun ovat aina olleet hyvä ystäviä. Muutamana päivänä ruoka on jäänyt Nonolta kuppiin ja luutkin syömättä, kun on pitänyt vöyhöttää... kyllä vanha poika tietää.
Moore on ollut Roosan reippaana juoksukaverina iltaisin ja yhdessä ovat tehneet useamman kilometrin juoksulenkkejä. Hyvin kuulemma Moore jaksaa juosta koko lenkin. Muuten Moore lenkkeilee ison koiran kanssa samat lenkit, eli melkoinen sisupussi tuo skotti.
Romeon pennut ovat kasvaneet kovasti ja niitä on katsottu joka ilta pentulaatikkoon sijoitetun webbikameran kautta. Wellus-poika on ottanut Rauha-tytön kasvussa jo lähes kiinni ja näyttää jo vankalta pojalta. Kummallakin pennulla on siis jo koti tiedossa. Isä ja tytär tapaavat kesällä toisensa Katian luona. Ihanaa päästä tapaamaan Rauhaa livenä.
Menoja
Harmittavaa kyllä, kaikki kevään mejäkokeet sattuvat samoille päiville muiden sovittujen menojen kanssa, joten mejäkoetilanne näyttää jopa pikkuisen huolestuttavalta. Täytyy toivoa, että loppukesästä olisi enemmän aikaa mejäillä ja toivottavasti päästäisiin myös kokeisiin... No onneksi yksi oma mejäkoe on loppukesästä, jotta ainakin sinne päästään, jos ei muuten tärppää. Kokeita on tänä vuonna viime vuotista vähemmän ja kokeet ovat pienempiä, joten niihin pääsy on varmasti viime vuotta vaikeampaa. Taitaa olla ensimmäinen kevät moneen vuoteen kun yhtään ilmoa ei ole kokeisiin vetämässä.
Mejärinkulaisten treenitkin piti perua lumitilanteen vuoksi, koska metsässä olisi päässyt eteenpäin paremmin suksilla kuin kävellen. Onneksi se kesä kuitenkin sieltä tulee. Ihan varmasti.
Tarkoitus on katsoa nyt kuitenkin ensin Romeon tilanne "loppuun", eli toivottavasti saadaan jostakin kesän näyttelyistä se viimeinen muotovalion arvoon vaadittava serti ja saadaan luonnetesti kunnialla läpi toukokuussa. Näiden etappien jälkeen palataan taas vahvasti takaisin harrastusrintamalle.
Sm-agilityssa ollaan molemmat isännän kanssa duunissa kesän aikana, joten mielenkiinnolla odotamme tätä tapahtumaa. Info-tilaisuus tähän suureen tapahtumaan on käyty ja tarkoitus on vielä käydä koulutusilta tähän ja sitten hommat pitäisi olla hanskassa. Itse tapahtumassa ei enää töitä harjoitella.
Sain Romeon myös loppukesän MH-luonnekuvaukseen mukaan, joten paljon mielenkiintoisia juttuja tiedossa.
Romeon ja minun ollessa aamupäivällä harrastamassa, (käytiin myöhemmin Romeonkin kanssa jäällä) isäntä kävi pitkän jäälenkin Nonon ja Mooren kanssa. Nono oli jaksanut noin kahdeksan kilometrin lenkin kuuleman mukaan hyvin... paljon pyörimistä ja nuuskuttelua.
Mukava aurinkoinen päivä, joka meni koiria ja kameraa ulkoiluttaessa.
Jälleen kerran yritettiin saada Romeosta sitä ns. täydellistä seisomakuvaa. Tässä nyt sitten päivän kuvasaalista. Vaikea sanoa mikä seisomakuvista on sitten se paras, mutta tässä näitä, jotka eniten miellyttivät..
Ihana Djenna.. toivottavasti seuraavassa kuvassa jo pentujen kanssa!
Sairastelut ovat jo takanapäin ja ollaan palattu taas lähes normaaliin arkeen. Toissapäivänä tehtiin parin kilsan lenkki kaikkien koirien kanssa täysin Nonon ehdoilla. Pakko sanoa, että aika papparainen Nonosta on jo tullut liikkumisen suhteen. Hyvin, hyvin hitaasti mentiin koko lenkki, Nonon nuuskutellessa piiitkään ja hartaasti. Kymmenen kertaa vähintään pysähdyttiin odottelemaan, kun pappa pyörii hangessa useita minuutteja... Romeo ja Moore olivat jo vähän "hoh-hoijaa-voitaskos jo mennä"- ilmein varustettuja, mutta Nono selvästi nautti.
Lauma
Pientä murrailua oli taas nähtävillä Romeon ja Nonon välillä lenkilläkin, joten tuskin noista kahdesta enää kavereita tulisi. Koirathan ovat nykyisellään olleet erotettuina toisistaan koko ajan. Ratkaisu on tietysti vähän työläämpi kuin ennen, mutta ollut noin muutoin yllättävän toimiva. Nonon ei tarvitse pelätä isoa koiraa ja Romeon ei tarvitse vahtia Nonon liikkeitä. Varmasti tiukan valvonnan alla, koirat pystyisivät edelleenkin olemaan vapaasti samoissa tiloissa, mutta se on ratkaisuna sen verran stressaavaa kaikille osapuolille, joten se ei ole meillä edes vaihtoehto.
Djennan ja Romeon pennut
Nyt on enää päiviä Djennan pentujen syntymään! Jännittävää on myös se, että onko pentueessa vähintään se kaksi tyttöä, jotta saataisiin tänne Suomeenkin se yksi tyttönen.
Allekirjoituksia ym. tarvittavia papereita on lähetelty maiden välillä. Kaikki paperit koskien Djennaa ja Romeota pitäisi olla kunnossa ja asianmukaisesti hoidettu. Myös DNA-testi on otettu Romeosta ja lähetetty Hollantiin. Toisin kuin meillä Suomessa, Hollannissa kaikilta koirilta vaaditaan DNA-testi ja se koskee myös ulkomaan koiria, joiden pennut reskisteröidään Hollantiin.
Koirafanitus
Sitten muihin juttuihin. Kukkasen Liisa tarvitsi Koirafanitus-lehden Temppunurkkaan kuvaa koirasta, joka pyyhkäisee korvallistaan ja Romeo-koira sai olla mallina. Tarralappu päähän ja sitten odoteltiin. Pikku tarra päässä ei Romeota hetkauttanut millään tavalla, eikä aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä... Laitettiin sitten isompi tarralappu Romeon päähän, joka vielä tuulessa alkoi iloisesti lepattaa ja niin saatiin tarvittava kuva...
Eilen päästiin Romeon kanssa jo treenaamaan agiakin Muuramen kennelkerholaisten kanssa Jatin halliin. Tässä pikku pätkä videota Romeon eilisistä treeneistä.
Voi mokoma. Nyt se sitten tuli. Nimittäin se yskä ja vieläpä kuumeen kera. Perjantaista lähtien olen yskinyt enemmän tai vähemmän ja tietysti sitten se kuumekin nousi. Kennelyskää olen siis pelännyt koirien puolesta, mutta ei tämä omakaan sairastelu hääviä ole. Joten älkää ihmetelkö, jos sivustojen ulkoasut ovat muuttuneet. On vaan niin helvetin tylsää kun ei voi tehdä mitään ja tulee roikuttua tällä koneella ihan luvattoman paljon... huoh ja aurinkokin paistaa. Väliin jäi siis perjantaille aiotut "mejärinkulaisten keväthimpulat", sunnuntain tottikset ja tämän illan agit...
Lauantaina käytiin kaikesta huolimatta tekemässä Jatin kisatyövelvoite, vaikka vointi ei kovin kaksinen ollutkaan. Koko päivän nukuttua, olin illan töissä kisojen puffetissa. Eipä siinä juuri mitään ihmeempää ollut, kunhan jaksoi seisoskella koko illan ja myydä siinä samalla. Hannu oli myös mukana ratahenkilönä, joten sain yhden kisapäivän tehtyä puolikkaalla päivällä. Toinen päivä olisi tarkoitus tehdä sitten SM-agissa.
Puffetista sain aitiopaikalta seurata radalta tulevia ja sinne meneviä taitavia kolmosluokkien koirakoita. Tämä olikin melkoisen opettavaa ja mielenkiintoista. Meinaan se, että kuinka ohjaajat koiriaan palkitsivat radan jälkeen! Oli surullista katsoa koiren ohjaajia, jotka vaikkapa yhden harmittavan ratavirheen vuoksi puistelivat päätään, polkivat jalkaa ja unohtivat palkita koiransa, joka innolla haki kontaktia omistajaansa "teinhän mä hienosti!"-ilmeellä saamatta kuitenkaan omistajansa huomiota. Varmasti adrenaali on tuossa kohtaa korkealla kun kentältä tullaan, mutta siltikin vannon, etten syyllisty koskaan moiseen oman koirani kanssa. Meni rata miten meni, koira on silti palkittava iloisin kehuin ja muistettava, että suurin osa virheistä on kuitenkin aina ohjaajan virheitä. Onneksi valtaosa riemuitsi koiransa kanssa riippumatta siitä kuinka oma suoritus meni ja hyvä mieli tuli myös heistä, jotka suuntasivat suorituksen jälkeen puffettiin ostamaan koirilleen palkaksi makkaraa tai lihapasteijaa... ja joo. Sanoin Hannulle illan jälkeen, että mun seuraava harrastuskoira tulee olemaan tervu. Ovat ne niin hienoja ja toimivia otuksia.
Tein koirille uudet kotisivut uudella palvelimella! Aika työlästä, mutta mukavaa hommaa. Tarkoitus oli saada yläpalkkeja paremmin erottuvimmiksi, kun tuolla websillä ei saannut tehtyä noita alasivuja ollenkaan. Muutenkin kyllästyin websiin kun mitään uudistuksia ei ole tullut pitkään aikaan mm. pohjiin ja webs kun on vieläpä maksullinenkin...
Kertokaapa mielipiteitä! Miltä näyttää ja vinkata saa jos jokin ei toimi tms. ongelmaa ilmenee! Sivut löytyvät nyt siis myös uudesta osoitteesta, joten päivittäkäähän tietojanne!
Uusi osoite Nonon, Mooren ja Romeon kotisivuille on
Karva kuitenkin irtosi hyvin ja Nono pötkötteli trimmipöydällä tyytyväisen näköisenä. 
Onneksi se kesä kuitenkin sieltä tulee. Ihan varmasti. 
Ovat ne niin hienoja ja toimivia otuksia. 