Mökillä
Nyt on liottu Keiteleessä oikein urakalla...Uimista, saunomista, hyvää ruokaa, kylmää juomaa, kirjan lukua, päiväunia...ja mikä parasta, kaikki tuo vieläpä oikein hyvässä seurassa! 
Voiko lomaa sen mukavammin enää viettää? Tottahan muutama verijälki pitää vielä tehdä, joten riistarikkaaseen maastoon vedettiin kaksi jälkeä. Toinen Moorelle ja toinen mejäholsku Romeolle...
Romeon ensimmäinen verijälki 
Tein Romeolle suoran 20 metrin jäljen alkumakauksella ja loppumakauksella eli kaadolla. Hirvensorkka valitettavasti unohtui lähtöhötäkässä kotipakkaseen, joten kaadoksi muovirasia, jossa hyväksi havaittua kalkkunaleikettä. Jälki vanheni noin 2 tuntia.
Lähtö sujui erittäin tyylikkäästi. Veri kiinnosti kovasti ja Romeo asettui lähtömakaukselle pitkälleen ja söi veren. Annoin Romeolle runsaasti aikaa tutkia uutta asiaa. Ohjatusti Romeo nuuskii jälkeä ja eteneekin välillä oikeaan suuntaan. Välillä kuono nousee maasta, mutta sanalla "Etsi jälki", Romeo alkaa taas nuuskia maata. Kaadolle mennään ohjatusti ja rauhallisesti. Kaadolla oleva rasia ihmetyttää enemmän kuin loppumakaus ja herkut Romeo ahmii ennätysvauhtia. Ilme on hauska, voiko metsästä oikeasti löytää tämmöisiä herkkuja!
Erittäin hyvä ensimmäinen harjoitus. Pelkoa verta kohtaan ei ole ja kun Romeo on vielä pentu, harjoittelulla saadaan vielä mukavaa jälkeä...
Romeon ensimmäinen verijälki
Kalkkunaleike katosi ennätysvauhdissa kaadolla...
Mooren katkokulmaharjoitus (=jälki, jolla 15 m verötön osuus, koiran tulee löytää itsenäisesti jatko...)
Moorelle lyhyt jälki. Makaus suoralla ja katkokulma tehtiin kuten se kokeessa kuuluukin olla eli katkokulma, jolla verötön osuus 15 metriä. Mamma päätti sitten olla ilkeä. Vedin jäljen pokkana hirvenpaskojen yli ja tuoreelle sorkkauralle ja kavioiden painaumien päälle. Tarkoitus oli tiukistella Moorelle hirvistä, jotta sitäkin voitaisiin harjoitella...
Seuraavana päivänä Moore sitten tuotiin paikalle ja jännitti kuinka se kulmasta selviää. Moore ruopi ja veti tuttuun tyyliin jäljelle ja vieläpä vinkui ja vonkui lähdössä. Kova oli tahto päästä taas hommiin.
Katkokulmalle tultaessa Moore päättäväisesti alkaa etsiä, mistä jälki jatkuu. Yhtään se ei häkelly, vaikka veretys loppuu yhtä äkkiä eikä ota paluujälkeä, kuten joskus koirat voivat tehdä. Selvästi Moore on vaan päättänyt, että jossain jäljen täytyy jatkua ja se vaan pitää nyt etsiä. Mieletön otus tuo Moore...koskaan aiemminhan se ei ole katkoon törmännyt. Jälki löytyy ja Moore jatkaa tuttuun varmaan tyyliinsä.
Sitten ilkeä mamma valpastuu...lähestytään hirvien jälkiä ja mamman ansaa. Moore ei ole huomaavinaankaan hirvenjälkiä tai -paskoja vaan menee mamman hämmästykseksi veriuran päällä kaadolle asti, jossa tällä kertaa odottaa Mooreakin makkarakaato.
Aivan upea suoritus Moorelta ja Moorelle pisteet 6-0 mitä hirviin tulee ja saipahan emäntäkin nyt nokilleen...Eihän se skotti mikään hirvikoira ole...ei ole, ei. 
Moore on valmis kisaamaan Voittajaluokassa, joten nyt taas peukut pystyyn, että päästään pian kokeeseen! Jes! Hyvä, loistava fiilis!!
Päättäväinen pikku Moore jäljellä...
Kaadolla palkka...
Käärmeitä tiellä...
Kohtasimme mökkitiellä kyyn. Tietysti kaikki kolme koiraa mennä veuhottivat vapaana tiellä juuri silloin. Moore ja Romeo juoksivat vauhdilla kyyn ylitse ja siinä vaiheessa kun huomasin käärmeen ja kiljahdin, Romeo ravasi takaisin minun luo, taas käärmeen yli, jolloin sain napattua sen kiinni. Tehtiin isännän kanssa kova ennätys kytkeä kolme koiraa. Yäk! Onneksi selvisimme säikähdyksellä eikä käärme purrut ketään.
Hetki, juuri ennen käärmeen kohtaamista...
Tasapuolisuuden nimissä, tässä vielä kuvina Nonon touhuja mökillä...
Nono ui ja se ui...
...ja se ui, tuo pikkuinen jääkarhu.
Mökin rappusilla illalla.
Lisää kesäisiä mökkitunnelmiamme voi käydä katsomassa seuraavan linkin alta!! (Suosittelen käyttämään slideshowta kuvia katsottaessa )
Kommentit