Koiramainen viikonloppu perjantaista sunnuntai-iltaan Kouvolan Verlassa, Valkealan Kennelyhdistyksen majalla.

Viikonloppuun mahtuu paljon; mukavia sukulaisia, hienoja uljaita rekikoiria, paljon uusia koira- ja ihmistuttavuuksia, juhlaillallista, hyvää ruokaa liiankin kanssa, hirviä, vesisadetta, uusia paikkoja, ilon hetkiä ja paljon onnistumisia mutta myös hienoista pettymystä...

Tästä se alkoi...

Perjantaina pakattiin kaikki turret autoon ja suunta Kouvolaan. Ensin sukuloimaan ja sitten Verlaan majalle yöksi. Lauantai aamuna kartan kanssa lähimetsään ja suunnistamaan jälki. Maasto lähes hupaisan helppo kangasmaasto. Missään ei näy Keski-Suomen maastossa niin tavanomaisia ryteiköitä...

Sitten sukuloimaan Arctic Soul huskykenneliin http://www.arcticsoul.net/ . Kauniita koiria kaikki huskyt joita kävimme tervehtimässä. Romeolle valittiin lapinporokoirista kiltti nuori narttu lenkkikaveriksi ja käytiin samalla ulkoiluttamassa koirat. Romeo haisteli nartun ja paineli sitten täyttä laukkaa eteenpäin siitä sen enempää välittämättä...muutenkaan vieraan koiralauman hajut eivät sitä tuntuneet heilauttavan, vaan innokkaana se haki minusta kontaktia tyyliin "Mitä kivaa mamma tehtäisiin?"

Veretys välillä ja sitten taas takaisin Arctic Souliin. Kiitos Riitta mahtavasta kestityksestä...mahat pinkeinä lähdettiin majalle juhlaillalliselle...

Kuvassa Arctic Soulin huskyja...

Valkealan Kennelyhdistys ja erityisesti Asko Kukkola järjesti upean illallisen kynttilöineen ja mahtavine juhlalounaineen. Tämä oli todella upeata ja mieleenpainuvaa! Jokainen harrastaja sai kertoa miten on tämän "hullujen" lajin löytänyt ja vatsa kippurassa naurusta, kuuntelimme mitä erikoisempia tarinoita illan aikana...Tunnelma oli rento ja erittäin mukava. Koirille ruoka ja ulkoilutukset ja sitten nukkumaan...

Mejäkoe

Mejäkokeeseen oli ilmoittautunut 19 koiraa. Rotukirjo oli yllättävän laaja. mm. rhodesiankoiria, keeshond, saksanmetsästysterriereitä, sileäkarvaisia kettuterriereitä ym. tuttujen "mejärotujen" joukossa...

Aamu oli viileä ja sateinen. IIIHAANAA! Kerrankin meidän keli. Arpaonnikin oli kohtuullinen. Kolmanneksi viimeinen jälki. Laukaisutesti ammuttiin 12 kaliiperisellä haulikolla ja sitten taas odottelua...

Mooren jäljen pituus oli 1300 m. Ikä 21 h. Veri 3 dl. Mooren aika jäljellä oli 35 min.

Valitettavasti tänään ei ollut kumminkaan Mooren päivä. Lauantaina jälkientekijät ajoivat makuulta hirven  Mooren jäljellä ja kokeessakin Mooren kohtaloksi koitui sitten se hirvi, joka oli kävellyt hetkeä aiemmin jäljen suuntaisesti. Kosteassa heinässä näkyi hyvin tuore sorkkaura ja sitä Moore kävi innolla tutkimaan ottaen näin hukat ja palaten aina välliin sorkkauralle...mitään ei oikeastaan ollut tehtävissä.

Tuomarin koeselostus (Heikki Pirhonen)

Moore tuodaan lähtömakaukselle ja aloitetaan reipasvauhtinen jäljestys osin maa- ja osin ilmavainuisesti. Ensimmäisen osuuden lopulla tuoreet hirven jäljet kiinnostavat. Toisen osuuden alussa laajat tarkastukset molemmin puolin, josta ei omatoimisesti palaa. Hukka. Kolmannen osuuden lopulla suunta sekavaa ja paluujäljelle. Toinen hukka. Viimeinen osuus hyvin. Makaukset joko ohi tai yli. Kulmilla laajahkot suunnantarkastukset, Kaadolle tullaan suoraan. Sorkka kiinnnostaa ja jää vierelle. Tänään hirven tuoreet jäljet häiritsevät jäljestäjää eikä makaukset kiinnostaneet. VOI 3 22 p.

Mejäkoe alkamassa. Tuomari, minä ja Moore vesisateessa odottamassa jäljen opasta paikalle...

Pohdittavaa jatkoon...

Mejäringin kanssa kantsis tehdä Moorelle harjoitusjälki, jossa hirvensorkkaa vedetään monesta kohtaa verijäljen yli. Merkataan hyvin kohdat missä sorkka ylittää veriuran ja kun Moore meinaa lähteä siihen suuntaan tiukka "Ei!". Pitäisi auttaa tuohon hirviongelmaan...

Toinen "ongelma" on, että Moore ei merkkaa makuita voittajaluokassa ollenkaan tai sitten hyvin ylimalkaisesti. Juttelin asiasta mäykkyjen mejävastaavan kanssa ja hän kehotti minua varovasti himmaamaan vauhtia ennen makausta esim. heti kulman jälkeen. Moore menee helpossa maastossa todella kovaa (reipas kävelyvauhti), joten helpossa maastossa tuota voisi kokeilla. Ryteikössä en uskalla tuota tehdä, että aika (45 min) riittää...

Romeon ja Nonon matkakuulumiset...

Romeolla oli nyt jo kuudes mejäkoe ja Nonolla seitsemäs. Romeo on ollut "kisamaskottina" mukana jo siis ihan pikku pennusta. Hauskaa oli huomata, että nyt jo lähes iso holsku liikkuu kuin kotonaan koepaikoilla. Se ei tuumaa yhtään mitään vaikka esim. auton takakontista viisi mäykkyä rähjää sille ohimennen. Kulkee tyynenä ja arvokkaana rinnallani holskun pitkällä askeleella. Se on ihan unelma. Vieraat ihmiset ovat siitä mukavia ja innolla se hakee kontaktia minusta ja odottaa, että tehdään jotain kivaa yhdessä. Romeo saa olla paljon vapaana myös koepaikalla, koska se ei mene toisten koirien luo vaikka niitä näkeekin.

Pelkäsin vähän ennen ensimmäistä yötä autossa, että kun ollaan oltu paljon mökillä kesällä hiljaisuudessa, kuinka Romeo vahtii yöllä autoa ja kuuntelee ulkoa kuuluvia ääniä, jotka kuuluvat siis hyvin matkailuautoon. (ihmisten puhe ja haukkuvat koirat, paukkuvat autonovet ym.) Mutta pelkoni oli turha. "Riittää" kehotus riittää hiljentämään Romeon, jos se haukahtaa tai murisee.

Romeolla on ollut hyvät esimerkit automatkailuun. Nono ja Moore kun ovat reissanneet mm. Lapissa pari viikkoa matkailuautossa, joten ne osavat "asua" myös autossa.

Viikonloppu oli kaikella tavalla antoisa ja mukava, vaikka edelleen se eka ykkönen antaa odottaa itseään... Mitään suuria "sotasuunnitelmia" ei tänä kautena enää tehdä. Hyvä pohja voittajaluokassa on tehty ja katkokulma menee, joten ensi kaudella toivotaan, että tulosta alkaa pikku hiljaa tulla. Pidetään peukkuja, että hirvet pysyvät kaukana loppukauden kokeissa ja että ilma on viileä. Sitten vaan nautitaan tästä ihanasta, kamalasta mejäilystä...

Romeo autossa matkalla kotiin...