Lauantaina jälkientekotalkoot...

Tehtiin kokeeseen kaksi jälkeä. Yksi avo- ja yksi voittajajälki. Pituudet 1300 ja 900 metriä ja ne mentiin kumpikin kahteen kertaan läpi. Lämmintä oli 25 C joten jälkienteko oli hikisen nihkeää. Paljon limpparia ja hitaasti mutta varmasti jäljet tulivat valmiiksi. Suunnistus, avomerkkaus ekalla kierroksella ja piilomerkkaus ja veretys tokalla...Hyttyset ottivat meidät taas ilolla vastaan mutta onneksi ystävämme hirvikärpäset eivät vielä ole saapuneet. Kuuluu jo etelämmässä olevan...Silmänisku

Avojälkeä tehdessä oli ihan tuore eläimen jätös joka kovasti kiinnosti minua. Oliko siitä kävellyt hirvi vai mahdollisesti karhuherra? Aiemmin en ole tuommoista "kasaa" koskaan nähnyt. Läjästä piti ottaa kuvakin. Juu-u. Mulla on nyt kaksi kuvaa paskakasasta... Nolostunut  Kasaa ei vaan voinut "sorkkia" kun oli ihan jäljen vieressä, (haittaa jälkikoiraa) jotta olisi nähnyt onko siinä marjoja joukossa. Hirvihän ei marjoja syö mutta karhulle ne kelpaavat. Täytyy selvittää huomenna jälkeä purkaessa tuo asia. Loppumatkan puhua pulputin sitten isännälle (yksinpuhelua kovalla äänellä), kun isäntäkin oli sitä mieltä, että saattaa olla karhunkin jätös..hui...

Mejäkoe

Huonosti nukutun yön jälkeen kuudelta ajamaan koepaikalle. Niinpä niin. Päivän viimeinen jälki (en usko tätä enää...miten voi olla tämmöinen tuuri Huuto ) ja lämpömittari oli jo aamusta huimissa lukemissa.

Meidän vuoro kun viimein tuli, lämpötila oli 27 C varjossa. Mooren jälki oli tuolloin vanhentunut 25 h 15 min kuumalla kankaalla ja pituutta sillä oli 1300 m. Verta oli käytetty 3 dl. Maastoltaan ihan ok ilman suurta hakkuuaukiota jolla kuumuus oli sietämätöntä.

En nähnyt mitään järkeä koko hommassa enää. Lähdin jäljelle sillä mielin, että katson miten Moore jaksaa ja pistän pelin poikki heti jos näen sen yhtään aiheelliseksi. Ei ole syytä riskeerata koiran henkeä minkään harrastuksen takia ja nyt oikeasti liikutaan mielestäni ihan jaksamisen äärirajoilla kunnon kastelusta huolimatta. Jonkinlainen helleraja tulisi mielestäni kokeissa olla... Oma fiilis oli siis huono jo lähtiessä ja selväähän oli, että se näkyi myös Mooren ohjaamisessa. En jaksanut itsekään hyvin ja keskittyminen koko kokeeseen oli omalta osaltani surkeaa. Keskityin vaan seuraamaan Mooren jaksamista...Päättämätön

Jonkun elukan jäljen Moore bongas harmillisesti ja lähti tosiaan tuomarin kuvaamalla tavalla kun sähköiskun saaneena sen jäljelle...

Poikkeuksellisesti saimme luvan ottaa vesipullot jäljelle ja juottaa koiraa tuomarin luvalla jos tuomaristakin tilanne sitä vaatii. Suurella hakkuuaukiolla Moore alkoi väsyä ja kaikesta näki, että se ei jaksa. Pyysin lupaa juottaa Mooren mutta eihän Moore juonut, koska se on aina niin kiihtynyt jäljellä, jolloin pidimme vaan tauon. Päätin jo mielessä, että tämä jäljestys päättyy tähän. Moore huilasi ja minä huilasin. Kunnes se jostain kaivoi jonkun uuden vaihteen ja lähti jatkamaan jäljestystä.

Kaadolle päästiin ja pois metsästä. Mooreen olen tyytyväinen. Itseeni en. Huoli Mooresta heijastui tuomarin mukaan minun turhana hermoiluna, jolloin annoin tuomarin mukaan koiralle viestiä etten luota siihen riittävästi....Otsan rypistys En ollut tarpeeksi kaukana siellä liinan päässä kun olin jo luovuttamassa useampaan otteeseen ja jälkiliina oli vastoin tapojani liian lyhyellä, jolloin häiritsin koiran työskentelyä.

Hienoa oli, että katko meni kuitenkin ihan hyvin! Hymy Ei tarvita siihen treeniä vaan voidaan porskuttaa eteenpäin. Nyt on niin väsynyt olo, että haluaa unohtaa hetkeksi koko mejän...mutta... mejätuomari sanoi, että Kouvolan mejäkokeeseen tulee "Moorenrotuinen" koira kisaamaan ensi viikonloppuna. Olin vähän, että häh? Tietääkseni "Moorenrotuisia" ei ole muita kokeissa kävijöitä, kunnes isäntä selän takaa sanoi, että taidetaan olla muuten me. Ja sitten selvisikin, että puhutaan Mooresta. Nolostunut Ei jaksa vielä edes ajatella. Pakko päästä nyt nukkumaan.

"Kasasta" vielä..

Niin ja tuohon kasaan palatakseni...jollakin hirvellä on ollut vähän vatsanpuruja ja sen jätökset ovat nyt ikuistettuna minun kameraan. Säästän Teidät kuitenkin siltä, että julkaisisin ne... Silmänisku

Tuomarin koeselostus (Mari Mamia)

Alkumakaus tutkitaan ja koira ohjataan jäljelle. Tästä alkaa määrätietoinen maavainuinen ja aivan jäljen päällä etenevä jäljestys. Ikävä kyllä, sitä kestää vaan 2.osuuden puoliväliin jossa koira poistuu määrätietoisesti ja vauhdilla kuin sähköiskun saaneena riistan jäljille. Hukka. Jäljestys muuttuu hapuilevammaksi ja ohjaajakin hermostuu. 2. osuuden lopulla (pitäisi olla kolmannen osuuden lopulla...)kuumalla aukiolla koira pyörii jäljen molemmilla puolin, palaa kehoituksella jäljen tuntumaan mutta kieltäytyy jatkamasta jäljestystehtävää. 2 hukka. Palautus ja viimeinen osuus varmasti ja jälkitarkasti. Makauksista merkkaa toisen pysähtyen, muut yli. Kaadolle sivusta, sorkan nuolee ja nuuskii. Kulmista 1 jolla katko, ensin saappaan jälkiä jotka eivät kelpaa vaan uudelleen veretyksen loppuun ja lenkillä uudelle osuudelle. Muut kulmat tarkasti. Veikeä jäljestäjä, jolle kuumuus ja ohjaajan hermoilu tekivät kiusaa. Tulos VOI 3 25 p.