Leppälahden mejäkokeeseen jälkiä tekemässä

Ryteikköä, hirvikärpäsiä, riistahavaintoja ja -jälkiä. Paljon. Siinäpä se tämän päivän jälkiurakka lyhyesti. Ihanaa. Ja siitä pitää vielä maksaakin, että saan huomenna taas "ihailla" omaa hirvikoiraani, kauden päätöskokeessa. Huokaus...en halua.  

Päässäni on kuhissut tänään ihan lukematon määrä hirvikärpäsiä, mutta uskokaa tai älkää, niihinkin tottuu, eikä ne enää niin haittaa jäljentekoa. Tosin yksi meni korvaan jälkeä tehdessä, ja voin sanoa, että sen pois kaivaminen oli aika inhottavaa...Tänään menin urheasti ilman päähinettä, kun lippikset eivät tahdo risukossa pysyä päässä ja huputkin hiostaa, mielummin sitten nuo kärpäset. Kyllä ne ihan menettelee, kun ei liikoja ajattele...

Lenkillä...

Illalla vielä lähdin kotimetsään koirien kanssa. Sielläkin hirvikärpäsiä. Otin Nonon lenkkiseuraksi Romeolle. Yleensä koirat "jaetaan" niin, että jos isäntä mukana, kaikki koirat mukaan. Jos lenkitän yksin, niin Nono ja Moore parina ja Romeo yksin.

Vein Nonon ja Romeon metsään ja annoin niiden nauttia vapaudesta. Kuinka ollakaan vastaan viipottaa lk collie. Kutsun koirat luo ja kummatkin tulevat heti ja kytken ne. Kohtaamistilanne menee todella mallikkaasti, vaikka collie haukkuu ja ohituspaikka on aika kapea. Nono ei rähjää toisille uroksille, vaan ohittaa rauhallisesti ja eleettömästi ja Romeokin on hiljaa. Olipa hyvä ottaa Nono mukaan. Se on hyvä esimerkki pennulle.  Tätä paria täytyy ulkoiluttaa enemmänkin yhdessä.

Lenkin jälkeen tein vielä Mooren kanssa oman "räkä poskella"-lenkin. Kyllä sillä on taas virtaa. Se meni taas kun höyryjuna. Mitähän sotasuunnitelmia pitäisi oikein huomiselle tehdä, että saisi nuo ylimääräiset kierrokset siltä pois?