Yhteenveto Mooren mejäkaudesta 2009

Mooren ensimmäinen mejäkausi kokeiden osalta on virallisesti päättynyt. Kauteen on mahtunut paljon; iloa ja onnistumisia, harmeja ja pettymyksiä. Sitä mitä mejä parhaimillaan ja pahimillaan on.

Moore, ainoana mejässä kilpailevana rotunsa edustajana, osoitti, että myös skotlanninterrieri on ihan varteenotettava mejärotu.

2 X AVO1 50 p. !!!

Kauden suuria kohokohtia Mooren ensimmäisellä mejäkaudella olivat Toivakan mejäkoe 7.6 ja Uuraisten koe 13.6. Kokeissa Moore jäljesti aivan täydellisesti, ottaen kummastakin kokeesta täydet 50 pistettä, jotka saavutuksena tulevat säilymään varmasti koiraharrastukseni upeimpina huippuhetkinä. Viimeistään tämä todisti sen, että skotlanninterrieristä on moneksi ja se osaa myös jäljestää.

Siirto voittajaluokkaan tapahtui varsin pian neljän kokeen jälkeen. Onneksi näyttelytulos ehdittiin hakea ennen sitä. Pari katkokulmaharjoitusta tehtiin, mutta Moore fiksuna koirana, tajusi pian, mikä homman idea on. Katkokulma ei tuottanut sille ongelmia.

Ensimmäinen VOI 1 tulos 30.8 Uuraisilla!

Riistavietti on aina silloin tällöin vienyt Moorea ja koetellut narunjatkon kärsivällisyyttä ja aiheuttanut väliin hieman epätoivoa. Asiaan pyritään löytämään ratkaisua syksyn viimeisimmissä harjoituksissa.

11 koetta ja 22 päivää metsässä. Siitä voi jokainen päätellä kuinka paljon meillä on kauden aikana ollut mejää. Laji on ollut fyysisesti ja henkisestikin raskasta, mutta sen viehätystä ei tarvitse kauaa miettiä. Upea Suomen luonto ympärillä ja hienoja maalaismaisemia. Paljon uusia paikkoja, joissa emme olisi koskaan tulleet käyneeksi ilman tätä lajia.  

Mejä on isännän ja minun yhteinen harrastus. Ilman isännän hyvää suunnistustaitoa lajia ei voisi harrastaa. Oma suuntavaistoni metsässä liikkuessa on vähintäänkin surkea. Työnjako on ollut alusta asti selkeä. Isäntä suunnistaa, piilomerkkaa ja opastaa jäljen. Minun tehtävä on avomerkkaus, veretys ja koiran ohjaaminen. Jäljen puramme usein yhdessä, jos maasto sopii Romeolle ja Nonolle. Muuten ulkoilutan niitä sillä välin toisaalla.

Mejän kautta olemme tutustuneet paljon uusiin ihmiseen. Kokeiden tunnelma on joka kerta ainutlaatuinen ja rento. Kaikkia kokeessa mukana olevia kannustetaan, ja toivotaan jokaiselle niitä onnistumisia. Tarpeen mukaan  myös lohdutellaan ja tarjotaan vertaistukea.

Kiitos Teille kaikille, jotka tästä itsenne tunnistatte. Teidän kanssanne on ollut mukava yhteistä mejäkautta viettää! Tapaamme taas ensi keväänä uusin voimin!

Suurin KIITOS kuitenkin kuuluu tuolle omalle, ihanalle mejäskotilleni Moorelle. Aina ihan meidän huumorintaju ei kohtaa tuolla metsässä, mutta parhaimillaan yhteistyö Mooren kanssa sujuu täydellisesti ja saan ihailla taitavan, pienen, mustan jäljestäjän tyylikästä menoa. On se vaan silloin niin hienoa ja liikuttavaa seurattavaa. KIITOS Moore!