Nonon kuulumiset...

Nono nauttii elämästä lenkkeillen sekä olemalla mamman ja muiden sylikoirana. Ruoka ja rapsutukset. Mitä sitä koira muuta voisikaan kaivata tai ainakaan kun kyseessä on Nono?

Nono harrastaa toki myös innokkaana tokoa, edistyen siinä yhä paremmin. Ohjaajana toimii nykyisin yhä useammin Roosa. Viime tokotreeneissä oli lähes liikuttavaa nähdä miten tuo "pieni valkoinen" meni lujaa koirakujaa pitkin Roosan luo, minusta yhtään välittämättä. Nono pitää siis kovasti tokoilusta. Jo toko-sanan mainitseminen saa sen vinkumaan innokkaana. Nono myös harrastaa koiratanssia ja piruettikin siltä sujuu kuulema moitteettomasti...

Terveys

Märät kelit ovat saaneet tassut punoittamaan ja niitä nuollaan aika ajoin. Malaseb-pesuja siis tiedossa. Trimmiin mennään Jyväskylän näyttelyn jälkeen, joten lyhyt turkki tuo helpotusta myös tassujen kutinoihin. Nonon leikattu polvi antaa yhä jatkuvasti muistutusta itsestään. Selkä on jäykkä ajoittain ja liikkuminen on sitä valitettavan Nonomaista. Peitsaamista ja töpöttelyä. Jotakin täytyy asialle taas tehdä. Pelkkä hieronta tuskin tulee riittämään tulevaisuudessa, kun Nonolle tulee tuota ikääkin koko ajan lisää...

Tuoli

Nono on "löytänyt" meidän vanhan stressless-tuolin, josta on tullut sen ehdoton lempipaikka. Tuolista on hyvä näköyhteys suoraan olohuoneeseen ja sohvalle. Sieltä Nono mielellään kyttäilee tapahtumia ja tumma silmäpari tuijottaa herkeämättä telkkarinkatsojia. Tuoli onkin talon mukavin laiskanlinna mutta "huonon" sijaintinsa vuoksi, koirat eivät ole sitä oikein löytäneet. Tietokone on ihan Nonon tuolin vieressä, joten mammakin viettää aikaa aika paljon myös sillä suunnalla...

Mooren kuulumiset

Kun toiset koirat lähtevät tokokentälle harjoittelemaan, niin mitä tekeekään silloin Moore? Moore suuntaa samaan aikaan isännän kanssa Muuramen harjun hienoihin maisemiin yhdessä lenkkeilemään. Moore kuulema pärskii aina kovasti lähtiessä, jota se tekee siis vaan silloin kun jokin asia on siitä todella mukavaa. Moore on reipas kulkija ja kun "jarrumies" Nono ei ole mukana, Mooren kanssa saa mennä mukavan reipasta vauhtia. Isäntä ja Moore nauttivat kovasti näistä hetkistä. Kummatkaan kun eivät niin tokosta välitä...

Muuten Moore viettää leppoisia päiviä yhdessä metsissä lenkkeillen ja taas vastaavasti sohvalla lojuen. Sen sisällä oloa tuskin huomaa, niin rauhallinen se nykyään on. Siitä on tullut selvästi nyt aikuinen koira.

Mejän probleema, eli Mooren korkea riistavietti on nyt "hävinnyt" kokonaan. Mooren luoksetulo on taas hyvää ja varmaa. Sen kanssa on jälleen ilo liikkua ja vapaana pito ei ole ongelma. Moore hakee kontaktia tasaisin väliajoin ja nauttii siitä selvästi itsekin.  

Tässäpä nämä terrieripoikien kuulumiset lyhykäisyydessään. Pakko sanoa, että ihanan rauhallisia ja levollisia ovat nämä koirat kun vertaa tuohon murkkuikään tulleeseen holskuun. Romeo jättää kuonon jälkensä merkiksi käynnistään kaikkialle ja virtaa sillä riittää loputtomiin. Haasteellinen pakkaus kaikkinensa, tuo välillä niin raivostuttavankin suloinen paimenpoika.