Hollantilainen noutava lintukoira...

Meillä asuu hyvän hirvikoiran lisäksi myös erittäin pätevä lintukoira. Tämä kyseinen lintukoira toi emännälle eilen muhkean koppelon kauniisti jalkojen juureen. Johon se myös jäi...  (Metsästäjät... Koirani ei ole myynnissä...ainakaan vielä.  )

Käytin koiria metsässä ja Romeo jäi porukasta jälkeen sen verran, että päätin kutsua sitä. Näin heti, että Romeo lähti tulemaan luokseni. Sen tulo ei ollut tavanomaisen vauhdikasta vaan epäilyttävän hitaan ja vaivalloisen näköistä. Jäin katsomaan sen tuloa tarkemmin pahojen aavistusten täyttäessä mieleni. Alkuun luulin, että se tuo jänistä. Kuorma kun oli selvästi Romeolle raskas ja pitkästä kaulasta raahaaminen sai kanalinnun roikkumaan koiran etujalkojen välissä laahaten ja teki liikkumisesta vaivalloista. Ei siis ollenkaan holskumaista tuloa.

Koskaan en ole vielä nähnyt niin ylpeän näköistä eläintä kuin Romeo saaliinsa kanssa. Häntä oli lähes taivaissa, korvat taaksepäin käännettyinä, pää oli niin pystyssä kun se nyt raskaan kantamuksen kanssa suinkin voi olla.

Romeo toi paistin minulle kuten hyvässä noudossa kuuluukin tehdä. Ihan jalkojeni eteen. "Tässä sinulle mamma, ole hyvä!". Laskin hitaasti kymmeneen ja peruutin ällöttävältä saaliilta. Kytkin nopeasti Mooren ja Nonon, jotta koirat eivät ala saaliista ainakaan keskenään tapella. Sillä välin kuin sidoin Moorea ja Nonoa puuhun, Romeo pisteli erittäin hyvällä ruokahalulla koppeloa poskeensa. Pitkä kaula ja pää nokkineen oli lähes mennyt, ennenkö pääsin palaamaan sen luo. Rouske vaan kävi ja Romeo selvästi nautti lounaastaan. Tämä jos mikä, on sitä barffia aidoimmillaan...

Tämä on tosi tyhmää, mutta Romeo näytti niin ylpeältä ja onnelliselta sekä valmiilta jakamaan saaliin yhdessä minun kanssa, joten valehtelin sille ja lirkutin vielä, että "Onpa sinulla hieno saaliis...".  En raaskinut olla sille edes yhtään vihainen. Jätimme koppelon ja lähdimme kotiin. Ihan varmasti se koppelo oli ainakin kuollut eikä kärsinyt enää. Iso röyhtäys vaan Romeolta...

Että näin. Toivon todella, että koppelo oli jo kuollut, ennen kuin Romeo sen löysi. Ainakaan mitään ääntä tms., mikä viittaisi minkäänlaiseen taisteluun, en paikalta kuullut. Toisaalta jos koppelo on kyyhöttänyt jossain ja Romeo tullut paikalle, puraissut sitä kaulaan, niin eihän se muuta tarvitse. Anteeksi koppelo jos näin kävi.   

Isäntä oli lähinnä harmissaan siitä, etten tuonnut saalista kotiin. Siitä olisi saanut kuulemma hyvän lintupaistin...

On se sitten kumma, että minulle kertyy näitä hirvi- ja lintukoiria, vaikka yhtään metsätyskoiraa en koskaan ole tietoisesti ottanut.... 

The Beast...