Porukassa tyhmyys tiivistyy...?

Liikun koirien kanssa aika paljon myös yksin, joten jonkinmoista soveliasta käytöstä odotan niistä jokaiselta myös yhdessä. Yhä enemmän treenaan koiria myös laumana. Sen lisäksi, että yksilötreeniä tehdään jatkuvasti varsinkin Romeon ja Nonon kanssa, myös laumana harjoitellaan hyvää ja varmaa, vapaata luoksetuloa sekä hallittua hihnakäytöstä. Niin, että jokainen tietää hihnassa oman paikkansa. Hihnassa ei myöskään vedetä.

Hihnassa

Jos tie on riittävän leveä ja rauhallinen, kuljemme asetelmassa Moore vasen ulkoreuna, Romeo vasemmalla puolellani ja Nono minun oikealla puolella. Oikeasta paikasta tipahtelee tasaisin väliajoin palkkaa jokaiselle. Romeo ottaa siis tutun oman "seuraamispaikkansa" yksilötreeneistä ja koska vasen puoli on varattu, Nono seuraa oikealla puolella samassa kohtaa. Nopeasti pojat oppivat oman paikkansa, johon ne asettuvat kun tahtovat esim. namia.

Jos kuljetaan esim. autotienvartta, pojat kulkevat "nipussa" eli kaikki vasemalla puolellani ojanvierustaa nuuskien. Koiran tullessa vastaan, laitan Romeon istumaan ja tarvittaessa hillitsen sitä valjaista, jolloin se ei saa voimaa riehumiseen.

Metsässä...  

...jokainen koira pääsee irti. En puhu niille yleensä mitään lenkin aikana ellei minulla ole asiaa. Silloin kun siis puhun, kaikki yleensä kuuntelevat. Aika ajoin teen niille luoksetuloharjoituksia. "Tänne" kutsulla odotan, että sillon tullaan heti ja lujaa. Jokaisen kanssa kun on harjoiteltu hyvin yksilönä luoksetulo, se toimii hyvin silloin myös laumana. "Tänne" kutsu lennättää luokseni yhden koiran sijasta siis kaikki kolme koiraa. Kehun jokaista ja palkkaan. Jokainen koira istua nakottaa jaloissani tosi nätisti. Tarvittaessa voin tässä kytkeä ne suhteellisen nopeasti.

Metsässä pidetään usein myös leikkituokio pallolla. Jotenkin tuntuu, että se on hyvin tärkeää kaikille kolmelle koiralle ja lujittaa niiden välejä. Kaikki tykkäävät kun saavat osallistua siihen kuka mitenkin. Tätä odotetaan jo etukäteen.

Luoksetuloja on lenkillä korkeintaan pari ja muuten pyrin vaan antamaan koirille vapauden mennä minne huvittaa ja haistella paljon. Yleensä kuljemme Nonon kanssa kahdestaan polulla ja Moore ja Romeo loikkii jonkun pupun tms. hajun perässä yhdessä "saalistaen."

Kun taas lähestymme tietä tai paikkaa jossa kytken koirat, pyrin tekemään sen eleettömästi ja ilman kutsua. Menen koiran luo ja laitan sen hihnaan. Kukaan ei koskaan ole yrittänyt lähteä tälläisessa tilanteessa karkuun tms. Kun koirat ovat hihnassa, palkkaan ne aina. Jos meinaisikin unohtaa, niin Nono kyllä komentaa, että tässä kuuluu tulla aina nami.

Oikeastaan se mikä on minut yllättänyt, on tuo Romeon "helppous" sisäänajaa tähän samaan terriereille opetettuun "kaavaan". Isona koirana Romeo ottaa tilasta enemmän irti; juoksee lujaa, pomppii ja riehuu. Mutta se ei myöskään mene koskaan kovin kauas minusta ja tulee myös tarvittaessa tosi lujaa luokseni.

Tilanteessa, että vastaan tulee koira vapaana on tietysti aina yllättävä ja jännittävä. Sitä en koskaan toivo, kun kolmen uroskoiran kanssa metsässä yksin liikun. Silloinkin (näin on käynyt) pyrin kutsumaan koirat rauhallisesti luo. Kytken ensin Mooren ja sitten Romeon. Nonolla ei ole niin "kiirettä" koska Nono ei ole riidanhaastaja ja osaa tarvittaessa alistua. Se ei myöskään pyri lähestymään vierasta koiraa vaan on mielummin minun vierellä ja lauman suojissa. Hyvä useamman koiran laumassa on se, että "irtolaiset" eivät ole niin hanakoita tulemaan päälle kun yhden sijasta vastassa on kolme koiraa.

Toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti ja ollaan nautittu kovasti näistä hetkistä yhdessä metsässä samoillen. Toivotaan, että näin myös jatkossa.

Meillä on nyt siis ihan kunnolla lunta ja turha kai sanoakaan, että pojat nauttivat siitä suunnattomasti. Vai voitteko olla eri mieltä, kun katsotte alla olevaa Mooren kuvaa viime talvelta?  

Lentävä Holl...ei kun siis Skotlantilainen!