Kun yksin pimeässä urkin, saa joka pensas karhuturkin... - William Shakespeare

Nyt on koettu sitten tänä aamuna tämäkin. Miltä tuntuu kulkea pimeässä metsässä vain täydenkuun loisteessa? Täytyy sanoa, että tunti pimeässä metsässä seurana vain holsku, on kokemuksena aika mieleenpainuva ja jännittävä. Luonto on tuolloin hyvin vahvana läsnä. Sitä tuntee itsensä kovin pieneksi pimeässä metsässä. Romeon seurassa tuntui mukavan turvalliselta. Täysikuu valaisi väliin hienosti. Välillä oli taas niin pimeää, että oli pakko miettiä, olikohan tämä nyt kovinkaan järkevää... Polku oli kuitenkin tuttu ja turvallinen. Vastaantulijoistakaan ei ollut harmia tai niitä ei ainakaan huomattu.  Loppumatkalla leveämmällä "tukkitiellä" heittelin palloa ja hyvin se pallo löytyi Romeolta pimeässäkin.

Talvella jäällä kuutamokävelyt ovat vallan suurenmoista. Tässä kuva viime talvelta...

Talvea odotellessa...

Muuten meillä odotellaan yhä kovasti sitä talvea ja lumen tuomaa pienoista valoa. Kuraa ja pimeää on riittänyt ihan yllin kyllin. Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä on pimeää.  Pimeitä ja kuraisia tienvarsia on kuljettu koirat hihnoissa. Tämä on vuodenaika, jonka moni koiranomistaja varmaan jättäisi mielellään väliin...

 ...tylsää.