Jääkausi uhkaa jäädä lyhyeksi...

Voihan Vinde tätä talvea.  Pakkanen kiristyi taas yli kahteenkymmeneen. Jäällä on kuitenkin vettä ja jäät ovat toisin paikoin aika arvaamattomia. Jokunen pilkkijä on lumpsahtanut veteen ja yhden saarelaisen kelkka vajosi jäihin. Erikoinen talvi siis. Paljon pakkasta ja heikot jäät...

Kuva on viime talvelta. Näitä aurattuja jääteitä jatkui Päijänteellä loputtomiin. Tänä talvena niitä ei ole. Voi vitsi miten niitä nyt kaipaa. Alakuvassa Nonon iloa jäällä.

Romeo tänään 10 kuukautta.

Ikää Romeolla on tänään 10 kuukautta. Säkäkorkeus on 61 cm ja painoa 25 kg. Karva kasvaa nyt ihan silmissä ja mikäpä sen parempaa näillä pakkasilla. Hieno eläin siitä kaikkinensa on kasvanut.

Lumi on hyvää ja sitä riittää...

Lauma

Voi olla, että on vain tyyntä myrskyn edellä mutta jotenkin tuntuu, että Romeon pahin murkkukausi on vähän taittumassa tai ainakin ihan pahin kärki ohitettu. Siitä on tullut esiin täysin uudenlainen piirre. Rauhallisuus. Kirjoitan tämän sanan vielä toiseen kertaan. Ette lukeneet siis väärin, RAUHALLISUUS. Voisiko se olla jo vähän aikuistumassa? Vai onko tämä vain minun hiukan epätoivonen alitajuntainen toivomus ja kuvitelma. Tiedä sitä sitten...  Vai pitäiskö se viedä sittenkin lääkäriin...?

Romeo on siis rauhoittunut paljon ja antaa toisten koirien olla enemmän rauhassa kuin aiemmin. Se ns. uskoo helpommin muita kuin ennen, jos Moore sanoo sille esim. "Kiitos, ei huvita nyt", se lähtee pois. Aiemmin kun se vaan lähinnä innostui "kielloista" lisää. 

Romeo on luovuttanut toiveen saada Nonosta itselleen leikkikaveria ja on selvästi hyväksynyt Nonon sellaisena kuin Nono on. Koirat kunnioittavat toisiaan ja pitävät toisiinsa hajurakoa. Nonosta on kuoriutunut varsin kunnioitusta herättävä Pirttihirmu toisinaan, joka ei pelkää Romeota yhtään sen suuresta koosta huolimatta.

Moore ja Romeo pitävät yhä kovasti  toisistaan. Ne nuolevat toistensa naamoja aika usein. Moore kissamaisella pikku kielellään lipoo Romeon nenää ja suupieliä kun taas Romeo nuolee isoilla lehmän nuolaisuilla vastaavasti Mooren suupieliä ja partaa.  Hauskan näköinen pari tuo skotti ja holsku. Toinen on vähän totinen tosikko ja toinen on touhukas, iloinen pelle. Mooresta näkee selvästi, että Romeo on sille hyvin mieluinen ystävä vaikka se ei sitä miellellään ulospäin näytä. Hyvin on holsku onnistunut löytämään tien skotin sydämeen...

Jotenkin en jaksa enää uskoa, että tämä lauma ei joskus toimisi. Romeo taitaa löytää oman paikkansa laumassa ja on ihana nähdä kaikki kolme koiraa pötköttelemässä täysin rentoina toistensa läheisyydessä. Pari kertaa olen oikein raisuihin leikkeihin jotunut puuttumaan "Nyt loppu"- komennolla. Tuota komentoa pojat kunnioittavat kuitenkin hyvin ja tuijottavat minua hännät heiluen "Hei mamma, mehän vaan leikitään"-tyyliin.

Kolmen uroksen lauma tuntuu siis toimivan varsin hyvin tällä hetkellä ainakin. Varmasti koirien väliset kemiat ja niiden kohtaaminen on ratkaisevinta ja toki myös se, että laumalla tulee olla vahva johtaja joka on selkeästi niiden yläpuolella. Mukava tunne, että kaikki toimii edelleen näin hyvin. Kolmatta uroskoiraa ottaessa, pakostakin kun piti miettiä alkuun sitä, että entä jos koirat eivät tule toistensa kanssa ollenkaan toimeen? Mikä on sitten ratkaisu ym. Tästä tilanteesta on hyvä porskuttaa eteenpäin...

Tässä vielä kaksi kuvaa Mr. Moore Monituisesta...