Ilmo

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Töitä tehden, perheen ja koirien kanssa puuhastellen. Romeon yksinolot omassa portillisessa huoneessa työpäivien aikana, ovat sujunneet edelleen oikein hyvin. Romeo menee "yksiöönsä" ihan mielellään aamulenkin jälkeen, joten oikein tyytyväinen täytyy tuohon asiaan olla. Yksinolo ei ole Romeolle ongelma. Aamuisin ennen töihin lähtöä ja työpäivin jälkeen, koirat ovat saaneet olla paljon jäällä. Lumi on siellä vähentynyt mukavasti ja pakkasaamuina siellä ei ole vettä. Myös hanki kantaa ainakin osittain. Koirat ovat nauttineet jäällä olosta. Romeo viihdyttää itseään ja yleisöään (pilkkijät) antamalla variksille kyytiä.

Eilen täytin kevään ensimmäisen ilmoittautumisen mejäkokeeseen! Kohta se mejähärdelli taas alkaa.  Tarkoitus on käyttää ainakin joissakin kokeissa sekä Moorea, että Romeota. Jos Romeolla alkaa homma ns. sujua, eikä esim. laukaisutesti ole ongelma, niin sen mukaan sitten päätetään Romeon kohdalta jatko mejän suhteen. Avoluokan jälki ei pitäisi olla Romeolle harjoitusten perusteella liian haastava, jos se vaan keskittyy kunnolla työhön, eikä ota häiriötä mukana olevista vieraista ihmisistä. Vieraita ihmisiä ja heidän mukana oloa jäljellä, treenataan vielä mäykkyjen yhteisharjoituksissa ennen koetta ja samalla tietenkin arvioidaan myös jälkityöskentelyä. Mitään ns. luoksepäästävyystestiä tms. mejäkokeissa ei ole.

Ikävä

Terriereillä oli eilen trimmaus. Pojista tulikin jälleen oikein kauniita. Kiitos siitä taas Sannalle! Romeo ei oikein pysynyt kärryillä siitä, että mitä eilen oikein tapahtui, vaikka ovathan pojat trimmissä ennenkin käyneet. Aiemmin Romeo ei ole vaan toisia koiria näin kaivannut. Heti töistä tultua, otin terrierit autoon, vein ne trimmiin ja tulin yksin kotiin. Kotona Romeo oli kovin ihmeissään, kun kaverit eivät tulleetkaan mukanani takaisin. Katseli minua sen näköisenä, että mihin kummaan olen ne oikein unohtanut. Romeo etsi mm. ystäviään ulkoa ja katseli useaan otteeseen ikkunasta ulos, josko ne kuitenkin tuolla takapihalla sittenkin ovat. Selvää on, että Romeolle, Nono ja Moore ovat jo hyvin tärkeitä perheenjäseniä. Kovasti Romeolle on oma lauma tärkeä. Otin Romeon kanssa sisätokoa, kun siihen nyt kerran oli tilaisuus muiden koirien poissa olessa, mutta eihän tuo oikein keskittynyt, kun aina väliin piti etsiä toisia koiria. Romeolla oli selvästi ikävä.

Jälleentapaaminen ei sujunut oikein hyvin. Romeo oli aivan haltioissaan nähdessään kovasti kaipaamansa ystävät, jotka nyt tuoksuivat kummalta ja näyttivätkin erilaisilta. Nono ja Moore olivat väsyneitä. Kumpikaan ei ollut erityisen ilahtunut hölmöläisukon ylitsevuotavasta ilosta ja riehakkaasta jälleennäkemisestä. Moore palautti Romeon tylysti maan pinnalle nappaamalla Romeota kuonoon. Romeon mielestä Moore kun piti tutkia huollellisesti läpi heti kotiin tullessa, joka puolelta nuollen ja kovasti puskien. Romeo vinkaisi kovasti loukkaantuneena, eikä uskaltanut tunkea Mooren lähelle enää koko iltana. Katsoi vaan Moorea loppu illan palvova katse silmissään ja vähän kauempaa, hiljaa vinkuen...  Aamulla pojat sitten jo olivatkin taas toistensa parhaat kaverit. Moore kulkien tuttuun tapaan edellä ja uskollinen Romeo seuraten tiiviisti perässä...

Ystävät