Nyt se sitten alkoi ja kelit alkavat juuri oikeaan aikaan viilentyä. Elämä on seuraavat päivät vaan yhtä mejää ja työssäkäyntiä.  

Kävimmme töiden jälkeen hakemassa tulevan keskiviikon mejäkokeen järjestäjiltä kartan ja suunnistamassa ja avomerkkaamassa ja osin piilomerkkaamassakin kokeeseen tulevan jäljen.

Hyvä lippalakin mallinen voi-jälki saatiinkin suunnistettua kartalta maastoon. Alku- ja loppupään olivat kokeen järjestäjät merkanneet nauhoin. 1200 metrin matkalla, arvioitu metsästä ulostulonauha heitti vaan n. 20 metrillä, joten tarkasti tuo isäntä osaa aina vaan suunnistaa.

Maasto oli hyvin vaihtelevaa ja hyvin riistarikkasta kuten mejässä kuuluukin. Hyttysiä oli kiusallisen paljon ja lämpötila + 25 joten aika hikinen olo kun urakka oli tehty.

Jäljen veretys tehdään sitten tiistaina heti töiden jälkeen ja keskiviikkona on Moorella koe. Yhtään harjoitusta ei ole tänä kautena tietoisesti alla, joten en uskalla arvata yhtään kuinka Moore Monituinen selviää. Selvää on, että se on aika suivaantunut siitä, että Romeota on viety jäljelle ja Moore on joutunut jäämään kotiin, joten intoa sillä takuulla riittää. Onko sitä sitten liikaa ja mihin se mahtaa suuntautua tällä kertaa, jää nähtäväksi.

Vähintään 1200 metrin jälki haastavassa maastossa jälkityötä on koiralta vaativa suoritus ja matka on sen verran pitkä, että jäljellä voi aina sattua mitä vaan. Monta hirveäkin ehtii jälkiä sotkea, käärmeitä saa aina varoa ym. "hauskaa" ja Mooreltahan tuota riistaviettiä löytyy turhankin paljon. Moore voi aina yllättää puoleen ja toiseen, mutta tylsää ei ole takuulla koskaan, kun Mooren kanssa matkaan lähdetään.

Huomenna mennään sitten puolestaan Romeon jälkitalkoisiin tekemään avo-jälki. Valitettavasti saman kokeen voittajaluokkaan ei Moore mahtunut, joten Mooren kohtalo on tältä osin taas kurja.  Jos se osaisi, niin se takuulla kyllä kiroaisi.

Romeolle on sitten eka koe sunnuntaina. Pahin osuus on se, että toivottavasti se pysyy valjaissa laukaisutestin ajan, eikä kisko itseään niistä läpi, koska se panikoi helposti jos joutuu sidotuksi kiinni pääsemättä perääni. Huomenna harjoitellaan jälkitalkoissa tuota puussa oloa. Toivottavasti saadaan viereiseen puuhun sidottua vaikka joku kiva noutajaneito,  johon Romeo voisi kokeilla vaikkapa miehistä vetovoimaansa, eikä huomioisi niin paljon minua...

Romeo on vielä hyvin nuori koira osallistumaan mejäkokeeseen, joten mitään odotuksia sille en halua laittaa. Meni miten meni, saadaan kuitenkin hyvää kokemusta ja toivottavasti meillä on kivaa.

Ekakoe jäi mieleen...

Moore aloitti mejän upealla AVO3:n tuloksella, mutta selvästi vanhempana kun Romeo. Oli tosi hienoa saada Mooren kanssa heti oikea tulos! Hauskaa sinänsä, että kummankin koiran ensimmäinen koe on ihan samassa paikassa.

Eka koe jäi kyllä mieleen, koska kaikki oli uutta ja ohjaaja jännitti ihan hirveesti koetta ja sen sujumista. Moore ei onneksi siitä välittänyt vaan teki täysillä hommia ja hyvin tekikin. Kastelu oli vaan aloittelevalta ohjaajalta kokonaan unohtunut ja yllättävä metsän kuumuus vei Moorelta lopulta tehot. Tuomari kehui kuitenkin Moorea lupaavaksi jäljestäjäksi, joka parantaa vielä suoritustaan kokemuksen myötä. Moorellakin on takana kuitenkin vasta se ensimmäinen kausi. Koirahan on kuitenkin jälkivarma vasta useita vuosia jälkityötä tehneenä. 3-4 vuotta jäljestänyt koira sanotaan olevan vasta parhaimmillaan.

Mejäringissä Romeon ikäiset koirat tekevät usein vielä n. 20 metrin mittaisia jälkiä, joten onhan tuo Romeo edennyt aika nopeasti koekoiraksi.

Kahtellaan kuinka pojat jäljistä selviävät. Vie sie, niin mie vikisen, Moore ja Romeo!!

Ja vielä Nonosta...

Nonoa ei kiinnosta mejä. Nonon mielestä verijäljellä on tapahtunut vähintään joku verinen murha, jota sitä ei missään tapauksessa kannata lähteä seuraamaan, joten Nonon elämään mejä ei kuulu.

Tai no, ehkä kuitenkin jossain määrin. Nono osallistuu mielellään kyllä jälkien purkuun, (piilomerkit ym. merkit pois metsästä jälkikoiran menon jälkeen) ja saa silloin juosta metsässä vapaana ja haistella jälkikoirien- ja ihmistenhajuja jo pahasti sotketulla verijäljellä. Nono on siis aina mukana mejämatkoilla. Samaa nuuskuttelua teki Romeokin vielä viime kesänä kisamaskotin roolissa. Seurasi jälkeä väärinpäin, mutta tosi tarkasti ja hurjan kiinnostunteena.

Uiminen sen sijaan kuuluu vahvasti Nonon elämään ja pieni jääkarhu on melkoinen vesipeto. Mikä tahansa lätökkö kelpaa ja uiminen ja vesileikit ovat aina niin íhania.