Jäin sitten "kesälomalle" odotettua aiemmin...

 

Voi, että pistää todella, jälleen kerran, VIHAKSI!

Metsässä meitä vastaan tuli vieras koira vapaana. Isäntä sanoi vaan koiran olevan nuori (?) ja hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta ottaa koiraansa kiinni, vaan antoi koiran lähestyä meidän laumaa. Kuten aina kohtaamistilanteissa vieraiden koirien kanssa, meidän koiramme olivat kiinni. Nuoren uroskoiran aikeista ei voinut erehtyä, koira tuli suoraan koiriemme luo pää alhaalla valmistautuen hyökkäykseen.

 

Koira kävi ensin suoraan Mooren ja Nonon kimppuun selvänä aikomuksena purra tyyliin "otan kiinni mistä saan" ja isäntä suojasi Moorea ja Nonoa kehollaan ja yrittämällä jaloin potkia vierasta koiraa kauemmaksi ja olemalla terriereiden edessä, jotta koira ei saa niistä kunnon otetta. Luojan kiitos, että en ollut tällä lenkillä yksin, kuten usein olen!

 

Romeon valtaisa rähjäys sai vieraan koiran seuraavaksi valitsemaan kohteekseen Romeon, jota pitelin hihnassa ja sivummalla. Huitaisin nyrkillä päälle käyvää koiraa naamaan, joka ei nyt kyllä näin jälkeen päin vallan viisasta ollut, aikomuksena suojata Romeoon suunnattu isku. Koira väistikin hetkeksi, kunnes rytäkässä menetin tasapainon ja horjahdin Romeon nykäistessä hihnan mitan päähän lähemmäksi koiraa puolustaessaan minua ja tässä loukkasin käteni, jolloin vieraan koiran isäntä viimein älysi ottaa koiransa kiinni. Tätä ennen hän oli sanomatta sanaakaan katsellut ihmeissään, että mitä tässä tapahtuu.

Isäntä sanoi jälkeenpäin vielä vaan, että koira ei kyllä ole äkäinen....  

Vaikka asia otti hirveesti päähän, näin silti miehestä heti, että hän ei vaan oikeasti edes raukka tiennyt, että hänen koiransa elkeet kertovat jo heti alkuun selvästi siitä, että koira on vihainen, eikä lähestykään toisia koiria leikkisästi. Koira on tullut heille muutamia viikkoja aiemmin ja on ns. pitovaikeuskoira, reilun vuoden ikäinen hirvikoira/sakemanni risteys, joten melkoinen pommi kyseessä. 

Vasta jälkeen päin tunsin hirveää kipuä kädessä ja  laitoin kotona kylmää käteen ja otin särkylääkettä.

 

Yksi sormista alkoi turvota ja kipu siinä oli sietämätöntä. Eilen sormi oli yhä sinisen musta ja pahasti turvonnut eikä auttanut muu kun lähteä näyttämään sitä lääkäriin, jossa sormi kuvattiin. Paha luunmurtuma ja mahdollisuus, että yhtään taittuessaan sormi menee poikki.

 

Sormi kipsattiin puolittain mutta koska sormi ei suoristu kunnolla kovan turvotuksen takia, kipsi vaihdetaan viikon päästä, kun turvotus vähenee ja sormi saadaan laitettua suoraan. 

 

Neljä viikkoa sairaslomaa. Jos ei ala paranemaan sen jälkeen kunnolla, niin sitten sormi leikataan, että ei tule mitään koukkusormea...

 

Nyt täytyy miettiä sitten vienkö koko laskun tästä lystistä tälle herralle, jonka metsässä tapasimme. Jos hän olisi ottanut vaan koiransa kiinni, tältä kaikelta olisin välttynyt.

Onneksi koirat selvisivät ehjin nahoin ja "vain" henkisillä vammoilla. Romeoon asia vaikutti selvästi eniten ja se karjuu nyt taas kohtaamistilanteissa jälleen eri lailla kun mitä aiemmin on tehnyt, koska luotto minuun suojelevana johtajana on valitettavasti hiukan horjunut. Niin lujasti kun sitä olenkin päättänyt suojella. Onneksi vieras ei kuitenkaan päässyt puremaan sitä, joten onnistuin edes jotenkin sen silmissä.

 

Eniten minua suututtaakin ja surettaa juuri tämä, että nuo henkiset vammat ovat ne vaikeimmat ja jo tehty kova työ kohtaamistilanteisiin on jälleen kerran alkamassa alusta, vain toisen ihmisen ajattelemattomuuden tähden.  

Joo, että näin alkoi sitten minun "kesäloma" ...