Viikonloppu takana Toivakassa ja vaikka ihan sitä ei saatu mitä haettiin, niin mukavaa kuitenkin oli. Niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin.

Keski-Suomen Mäyräkoirakerhon järjestämä mejäkoe järjestettiin siis Toivakassa ja keskuspaikkana oli Vanha Pappila. Laukaisutesti ammuttiin siis keskellä taajama-aluetta ja kuulemma lupa oli kahteen laukaukseen ja kolmannesta tulee sitten jo poliisi. Hieno vanha maalaiskartano ja maalaismiljöö keskellä pientä Toivakan kylää. Koiria oli mukana 12, joista valtaosa mäyräkoiria. Järjestelyt olivat hyvät ja sujuvat ja kaikki toimi moitteettomasti.

Riistanjälkiä ja -riistahavintoja tehtiin alueella paljon ja valitettavasti näihin monien koirien matka kokeen osalta sitten päättyikin. Maastossa oli korkeintaan vuorokauden vanhaa karhunpaskaa,  paljon tuoreita hirvenjälkiä, metsälintuja ym. pienriistaa...

Ilma oli sitä mitä kovasti toivoin. Pientä vesisadetta ja puolipilvistä. 

Mooren suoritus jäljellä oli tänään teknisesti todella hyvää ja muutenkin tuomarin sanoin "pirteän" näköistä ja iloista touhua. Vauhti oli sopivaa koko ajan ja koira teki koko ajan innolla työtä. Viime kokeessa Mooren aika oli 35 minuuttia 1200 metrillä, joka on siis oikein ihanneaika jäljellä, johon saa siis käyttää 45 minuuttia.

Katkokulma tässä ja kuten myös edellisessä kokeessa, on ollut nyt Mooren bravuuri ja se menee sen todella nopeasti verijäljen loputtua tekijöitten jälkeä pitkin suoraan jatkuvan jäljen alkuun. Makaukset Moore on lopultakin alkanut huomioimaan yhä paremmin, joten nekin sujuivat suhteellisen hyvin.

Kaadolta oli kadonnut sorkka ja se aiheutti hämmennystä tuomarissa, oppaassa ja minussa mutta Moore ei siitä häkeltynyt. Merkkasi hyvin sorkattoman kaadon paikan ja siirtyi noin parin metrin päähän tökkimään tuomarin jalkoja ja kiertäen sitten tuomarin taakse tehden saman toiselta puolelta. Moore ei hae vieraisiin ihmisiin yleensä mitään kontaktia, joten tuijotin ihmeissäni kuten toisetkin, mitä ihmettä Moore oikein tekee, kunnes kaikkien yllätykseksi huomasimme tuomarin seisovan pienen peuran sorkan päällä, josta Moore meille kaatoa kovasti näytti... Jokin eläin oli siis siirtänyt kaatoa.

Mooren kohtaloksi kuitenkin koitui tänään toisen osuuden loppupuolella olleet tuoreet riistanjäljet. Moore ei voinut mitenkään vastustaa niitä, vaikka näin, että se oikeasti yritti sitä palaamalla useita kertoja aina takaisin verijäljelle. Jokin haju vaan veti sitä niin vastustamattomasti puoleensa ja kerta toisensa jälkeen, Moore palasi yhteen tiettyyn ryteikköön, jossa siis oli "jotakin".

Keskeytin tähän kohtaan kokeen mutta "harjoitellen" mentiin jälki loppuun yhdessä tuomarin kanssa, joka sanoi, että Mooren touhu on niin hauskan näköistä hommaa, että haluaa nähdä tämän koiran menoa vielä ihan mielellään. Eli vaikka koe oli ns. päättynyt, tuomari jatkoi koiran mukana ja arvosteli Mooren kokeen loppun asti "epävirallisesti".  Lopun Moore menikin sitten todella tyylikkäästi, makuut merkaten pysähtymällä, eikä ottanut enää riistahajuja, joten ihan toiveikkain mielin lähdetään tästä taas eteenpäin.   

Tuomarin koeselostus (Seppo Tavi)

Laukauksen sieto: Hyväksytty

Reippaasti jäljelle. Hyvävauhtista jäljestystä varsin tarkasti. 2. suoran loppupuolelle jossa joku riistanhaju vie niin paljon Moorea, että ohjaaja keskeyttää kokeen. Loppu harjoitellen. Kaato löytyy vaikka oli siirtynytkin. Pirteä jäljestäjä. VOI -

Nono pääsi myös purkujäljelle mukaan ja olikin tosi innoissaan seuratessaan jälkikoirien, ihmisten ja veren hajuja jäljellä. Kova nuuskutus ja puuskutus kuului vaan Nonon tutkiessa innolla jälkeä.

Seuraavaa kertaa sitten taas odotellessa...