Huh, mikä päivä... 

Aamulla töihin, töistä kotiin, koirat lenkille ja sitten taas illaksi töihin Jyväskylän koiranäyttelyyn pystyttämään kehiä ja teippaamaan mattoja lattiaan. Onneksi talkooporukkaa oli paikalla runsaasti, joten kaikki hommat saatiin oikein hyvälle mallille.

Kelpaa koirien nyt juoksennella matoilla jotka eivät luista.  

Samalla "tienattiin" huomiset liput + lounas ja parkki ja huomenna mennään sitten holskukehää seuraamaan. Valitettavasti skotit ja holskut ovat samaan aikaan eri puolilla hallia, joten skotit jäävät katsomatta.  Kirotun huonoa tuuria.  

Arki

Työt ovat pitäneet kiireisinä päivät ja illat ja aamut ollaan lenkkeilty pitkiä metsälenkkejä lamppujen valossa.  Pimeällä ei ole juurikaan vastaantulijoita ja jos on, heilläkin on lamput jotka näkyvät kauaksi, joten varsinkin iltalenkit ovat nykyisin rentouttavan mukavia. Tänään kiinnitin kenkiin vielä hyvät nastat, joten liukkauskaan ei haittaa. 

Nono ja muut

Nono voi oikein hyvin.  On oma ahne itsensä ja jalkakaan ei juuri  vaivaa. Ruopiminen onnistuu myös kipeällä jalalla ja kävelyhalua riittää. Yöt Nono köllöttää nykyisin aina Mooren saamassa hienossa punkassa kun taas Moore makaa mielummin lattialla meidän sängyn vieressä...

Moore on oma itsensä eli  välillä mököttää ja on kärttyinen ja sitten taas varsinainen ilopilleri. Nauttii aina yhtä paljon siitä kun pääsee metsään vapaana juoksemaan ja viilettää aina joukkomme etummaisena.

Romeo on yhä vaan se pentumainen nuori koira, joka jaksaa touhuta loputtomasti. Siitäkin on tullut jotenkin niin valtavan rakas perheenjäsen.

 Koirat syövät pimeiden iltojen ratoksi paljon luita, mm. hirveä. Tuntuu, että Nonollakin hammaskivi on vähän vähentynyt. Toiveissa olisi, ettei toista kertaa ainakaan ihan hetkeen tarvitsisi hammaskivenpoistoon mennä.

Pääsisiköhän tuolla purukalustolla Pepsodent-mainokseen?