Karkulainen

Kamala päivä. Väsyneinä, mutta onnellisina vihdoin kotona. Tänään tapahtui se jokaisen koiran omistajan varmasti pahin painajainen. Koira katoaa kovalla pakkasella metsään jo pimenevässä illassa.  

Lähdimme tänään kahden jälkeen isännän kanssa jäälle, mukana Romeo ja Moore. Lähtiessä oli vielä mukavan valoisaa. Tarkoitus oli kiertää läheinen saari eli seitsemän kilometrin lenkki suhteellisen reippaasti. Koirat taivalsivat tapansa mukaan innokkaina meidän edellä ja juoksivat Majasaaren rantaa tutkimaan, kuten ovat aina ennenkin tehneet.

Romeo palasi hetken päästä takaisin ilman Moorea, jolloin kutsuin sitä. Kutsuista huolimatta Moorea ei näkynyt. Kutsuin uudelleen ja uudelleen ja lähdimme etsimään Moorea saaren rannasta, jossa oli kesämökki. Ajattelin, että Moore on jäänyt mahdollisesti valjaistaan jonnekin kiinni, eikä pääse tulemaan. Mökin pihassa oli jälkiä ja pyysimme Romeota etsimään Moorea ja samalla huutelimme sitä. Romeo etsikin jonkin aikaa mennen todennäköisesti Mooren jäljillä. Palasin kuitenkin takaisin jäälle samaan paikkaan josta olimme tulleet ajatuksena, että Moore on kiertänyt metsän kautta takaisin sinne. Tämä sekoitti ilmeisesti Romeota ja se alkoi juosta isännän ja minun väliä kovasti hämillään ja kadotti jäljen. Vaistosi selvästi meidän hädän ja huolen eikä keskittynyt kunnolla etsimään. 

Moorea ei vaan näkynyt. Moore katosi yli tunniksi omille teilleen, huuteluista huolimatta koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Kuljimme saaren poikki kunnes päätimme jakaantua ja lähteä kiertämään saarta ympäri eri suuntiin ja huusimme kumpikin ääni käheänä Moorea. Olo oli epätoivoinen, pakkasta oli kuitenkin yli - 15 astetta ja tiesin, että Moore ei tarkene kauan jos se jää jonnekin paikalleen kyyhöttämään. Pimenevä ilta lähestyi myös nopeasti.

Tarkkailin koko ajan Romeon käytöstä ja etsin merkkiä siitä, saako se vainua Mooresta. Äkkiä Romeo lähtikin jäljelle ja seurasin sitä, kunnes se kääntyi takaisin. Huusin toivekkaana siihen suuntaan, mutta Moorea ei näkynyt.  Taas mentiin eteenpäin kunnes Romeo lähti vauhdilla toiseen suuntaan nenä maassa ja olin varma, että se oli saanut vainun Mooresta. Lähdin sen perään kohti rannalla sijaitsevaa latoa ja maataloa ja lähestyvää tietä koko ajan huudellen... Romeo kävi rannalla ja kiersi ladon ympäri ja arvelin, että Moorekin oli näin tehnyt. Tämän " vihjeen" perusteella koira sitten oikeastaan löytyikin. Tiesin, että Moore on tullut Majasaaren läpi jään yli mantereelle ja on nyt jossain siellä. 

Romeo tuli takaisin jäälle ja jatkoimme kulkua samaa rantaa pitkin koko ajan huudellen maatalolle päin. Ilta pimeni pelottavan nopeasti ja näkyvyys alkoi olla heikko. Pysähdyin ja huusin, kävelin ja välillä kuuntelin ja samaa teki isäntä saaren toisella puolella. Katsoin välillä taakse ja etsin katseella pientä epämääräistä mustaa möykkyä jäällä joka lähestyy... mitään ei vaan näkynyt. Tiesin, että tulisin etsimään tarvittaessa vaikka läpi yön Moorea. Varmaa kun oli, että aamulla se ei elävänä enää löytyisi.

Saari oli lähes kierretty ympäri isännän kanssa vastatusten kunnes viimein näin takana jäällä jotakin mustaa, joka lähestyi hitaasti, mutta varmasti. Olimme kulkeneet Romeon kanssa tuon paikan ohi hetkeä aiemmin ja olin siinä huudellut kovasti koska Romeosta päätellen Moore oli liikkunut tuolla ladon luona. Tuon hetken tulen muistamaan aina. Lähdin menemään tuota mustaa kohti kuten Romeokin ja sieltähän Moore tuli! Ja kun se viimein löytyi oli jo lähes säkkipimeää.

Moore oli jo aika lailla kylmettynyt ja käärin se vaatteitteni sisään lämpimään ja lämmitin hikisillä käsilläni sen tassuja. Seikkailija oli kylmettynyt ja väsynyt, mutta kuitenkin elossa. Istuttiin väsyneinä hangelle odottelemaan isäntää, jonka lampun valo lähestyi vielä kaukana. Moore toppaliivin sisässä, kaulaliina kaulassa ja tassut kämmenien sisällä lämpimässä. 

Tulimme kotiin Moore välillä sylissä ja välillä se käveli koska paluumatka oli suhteellisen pitkä. Se on nyt erittäin väsynyt ja luulen, että herra saattaa vähän vilustua. Huominen lenkki saa jäädä väliin, palautukoon nyt kunnolla seikkailustaan. Rakas Moore. 

Näin pimeää oli jo kuin Moore viimein löytyi. Paluumatkalla otsalampun valossa tulossa kotiin järven selkää pitkin.