Raakaruoan toimittajilla on ollut pienoisia ongelmia tuotteiden saatavuudessa, mutta toivotaan että nuo ongelmat ovat jo menneen talven lumia. Ruokatilaus on taas tehty. 

Toiveena on saada

• Kana-kasvis Puhtia 48 pötköä eli pari laatikollista (1 kg/pötkö)
  Sis. Kana (myös luut), salaatti, omena, kesäkurpitsa, keräkaali, auringonkukkaöljy, kalkkunan maksa, kananmuna, parsakaali, pinaatti, merilevä, valkosipuli. 
• heppaa 10 x 1 kg/pkt 
• kalkkunaa 5 x 1 kg/pkt

Lammas jääköön pois kun se ei noille oikein maistunut. 

Lisäksi haettiin vielä muovikassillinen koirien naudanjauhelihaa Rahulan Rehusta. Eli kyllä poikien taas kelpaa, kunhan ruokatilaus tulee.  

Kirjat ja oma lauma

Dekkarien sijaan olen lueskellut viime aikoina myös paljon tuota koiratietoutta. Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen on luettu huolella ja ajatuksella läpi kuten myös Cesar Millanin Laumanjohtaja. 

Eikä ole onneksi vielä semmoista tunnetta, että ihan persiilleen on kaikki kouluttaminen ym. mennyt. Suodattamalla ja maalaisjärjellä ajattelemalla kummastakin teoksesta löytyy erittäin paljon hyvää asiaa. Toisaalta paljon myös niitä asioita mitä en itse allekirjoittaisi. 

Itselle jotenkin mukavana ajatuksena on tuo (Kaimion kirjasta), että murinan tarkoitus lauman sisällä on välttää vaan ja ainoastaan lauman keskinäisiä tappeluita. Murina tulisi mieltää enemmän positiivisena kuin negatiivisena asiana. Eli koira kertoo toiselle, että toivon sinun menevän muualle tai älä tule nyt tänne. Murinan tarkoitus ei ole se, että koira hyökkäisi kohta toisen päälle. Näin toki on tietenkin silloin, jos toinen koira ei varoituksesta välitä vaan tulee kohti. Esim. meillä tilanne on  Romeon ja Nonon välillä se, että Romeo murisee Nonolle jos Nono vaikka lähestyy sen nukkumapaikkaa. Nono pysähtyy aina kuullessaan murinan, alkaa haukotella, nuolla suupieliä ja usein menee maahan tai kääntyy pois. Tilanne pysyy näin aina rauhallisena. Monastihan ihminen yrittää kieltää koiralta murinan ja puuttuu tilanteeseen, mikä taas saa aikaan sen, että murina jää pois ja koira hyökkää suoraan päälle koska se ei voi/saa ennalta varoittaa toista.  

Eli noihin murinoihin en ole puuttunut vaan pyrin ajattelemaan, että koirat keskustelevat keskenään. Raja kulkee siis siinä, että jos toinen aikoo hyökätä toisen päälle, jota meillä ei onneksi ole tapahtunut. Murina riittää.  

Lauma tuntuu jotenkin nyt viimeinkin "ryhmäytyneen" ja jokaiselle on löytynyt oma paikka. Nonon tilanne on siinä mielessä hyvä koska Nonon ei tarvitse yrittää enää uhitella Romeolle. Se on selvästi ymmärtänyt jäädä Romeon alapuolella ja on itsekin tyytyväinen asemaansa. Laumajärjestys tuntuu olevan nyt hyvin selkeä. Nonosta kun ei ole oikein pomon ainesta koskaan löytynyt. Nonon ongelma on se, että se koittaa välillä olla hyvin uhkaava ja vahva, mutta sen elekieli on kuitenkin koko ajan erittäin epävarmaa. Tätä toiset eivät hyvällä katso. Moore jatkaa olemalla kiistaton johtaja itsevarmalla ja reilulla käytöksellään. Sitä ei Romeokaan ole (ainakaan vielä) vielä kertaakaan kyseenalaistanut. 

Mukava on seurata useamman koiran laumaa ja sen keskinäisiä juttuja. Koirakirjallisuus on hyvää luettavaa ja auttaa ymmärtämään noita turreja paljon enemmän, joten noita kirjoja voi kyllä suositella. Kaimion kirja auttaa ymmärtämään monelta osin koiraeläimiä ja niiden käytöstä ja erityisesti tykkäsin tuosta missä kerrotaan koirien laumakäyttäytymisestä. Cesar Millanin kirjassa Laumanjohtaja, käsitellään hyvin laumanjohtajuutta ja annetaan vinkkejä siihen kuinka itse voi olla parempi laumanjohtaja. Ajatuksena mm., että pelkästään itseä muuttamalla muutat myös koiraa ja tämän olen huomannut pitävän pelottavankin hyvin paikkansa. Laumanjohtaja-kirjassa perustellaan hyvin kaikki teoriat ja pyrkimykset kun taas esim tv-sarjassa, ne eivät tule niin selviksi. Tosin on meilläkin nuo kaikki Koirakuiskaaja DVD:t hyllyssä ja kertaalleen ne on läpi katsottu. 

Mutta ihan mielenkiintoista siis.

Jokohan tuo pakkanen olisi nyt laskenut niin, että pääsisi vihdoin koiruleiden kanssa lenkille? Ja juu. Nyt on uusi ulkoasukin blogille.