Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Aamulla tehtiin parin tunnin lenkki jäällä ja rakettin alkaessa illalla paukkua, koirat makoilivat sisällä ja kuuntelivat radio Novaa. 
Itse keskityimme tapettiremppaan. (... siis joo, jotkut ne tekevät aattona töitä... 
) Koirat viettivät olkkarissa keskenään aikaansa. Mitä nyt välillä "työnjohto" kävi seuraamassa homman edistymistä. Eli meillä oli suhteellisen normi päivä. Ulos eivät koirat menneet rakettien paukkuessa, eli selvästi pelkäävät niitä kuitenkin ainakin vähän... sinällään tuo on ihan mielenkiintoista, koska Moore ja Romeo ovat kummatkin olleet useita kertoja laukaisutesteissä ja Moore myös luonnetestissä. Ovat siis molemmat ns. laukausvarmoja koiria. Raketit kuitenkin ovat selvästi eri juttu, kun ne suhisevat ja välkehtivät ja tämä tuntuu olevan se mikä koiria oudoksuttaa.
Hihnat eivät ole koiria juurikaan viime aikoina haitanneet kun ovat saaneet olla vapaana lähes koko ajan. Aamulenkitkin tehdään nykyisin jäälle. Kunto on koirilla hyvä ja jaksavat juosta pitkiä lenkkejä. Pojat ovat olleet siis vähän niin kuin pellossa ja se näkyy kun lähdetään hihnalenkille. Voi sitä vetämisen riemua. 
Romeo on saanut lähmiä leluillaan jäällä ja sillä oli tuommoinen "minä leikin näillä ite"-vaihe, joka tosin loppui lyhyeen kun lelut otettiin taas pois. Niillä kun leikitään vaan minun kanssa.
Sohvachamppiooni Nono
Nono nauttii sohvaperunan roolista ja ihan pikku kävelyistä. Sen paikka on nykyisin lähinnä vaan kainalossa. 
Kävely on hyvin huonoa ja aika näyttää miten tuon liikkumisen kanssa pärjäillään. Lomalla tein rauhallisia nuuskulenkkejä Nonon kanssa. Nautin niistä itse aivan suunnattomasti; koira ei vedä yhtään, ei räyhää kenellekään ja on kaikille vastaantuleville ystävällinen... Holskun kanssa lenkkeilyn jälkeen Nonon kanssa kulkeminen on aina yhtä juhlaa. 
Annoin Nonon valita minne mennään ja lyhyen kävelyn jälkeen Nono halusi aina kotiin päin... niin, sillä on aina kiire syömään! Nono on valitettavasti vähän pullero, mutta sen laihduttaminen on lähes mahdoton tehtävä. Liikuntaa ei voi lisätä, eikä ruokaakaan voi vähentää entisestään. Nono syö nyt lähes kuppinsa ahneuksissaan ja ruokamäärä on jo nyt hyvin pieni. Joten yritetään tasapainoilla niin, että paino ei nousisi liikaa.
Nonon terve iho on suuri ilonaihe. Se on nyt erittäin hyvä kun koiralle lisättiin ns. rasvavalmiste nivelrikkoon. Hiivatulehduksia tai ihon punoituksia ei ole ollut. Leuan alla ja taipeissa ollut punainen karva on kokonaan hävinnyt. Tassut ovat myös terveen harmaat, eikä niitä myöskään kutita. 
Toivotaan, että tämä jatkuu.
Mooren pakkomielle?
Moore jatkaa omituisena itsenä oloaan... Voi kiesus, että koko otus välillä tympäisee. 
Kuvaan tästä pätkän joku kerta videolle niin näette mistä on kyse. Yritän parhaani mukaan kuvailla tätä.
Eli Moorella on ollut pennusta asti pakkomielle raapia noin minuutin verran nukkumapaikkaa, ennen kun se käpertyy siihen nukkumaan. Se raapii erittäin antaumuksella ja aina samalla tavalla; ensin oikealla tassulla, sitten vähän vasemmalla tassulla, sitten se käyttää tassuja vuoron perään... sitten vielä molemmilla erikseen jne. Se saataa hetken päästä vaihtaa paikkaa ja sama alkaa aina uudelleen. Aina. Jos kiellät sitä, se lopettaa touhun, tuijottaa sinua hetken ja käynnistää homman alusta. Eli raapimisaika kaksinkertaistuu. Joten emme ole puuttuneet siihen kunnes...
Viime viikolla heräsin parina yönä siihen, että korvani vieressä joku sahaa erittäin kovasti... Moorehan se siinä pimeässä teki itselleen paikkaa ihan sänkyni viereen. Kirosin sitä mielessä ja laskeskelin, että parin minuutin sijaan homma jatkui vielä useita minuutteja ja oli jatkunut jo aiemminkin koska olin tuohon ääneen kerran herännyt. Aikani kuunneltua tuota helkutin raapimista, ärähin sille, "lopeta heti". Tuli hiljaista hetkeksi kunnes homma alkoi taas sängyn päädyssä. Ja alusta. Voi luoja. Skotille pisteet 6-0 ja minulle korvatulpat... Onkohan muiden skoteilla tuommoista tapaa?
Muuten vaan raivostuttava
Romeolla menee tasaisen lujaa kuten aina. Se kun on niin täynnä elämää ja vauhtia. Huoh, heikompia hirvittää. Ja se on niin Äijä. Jäällä se on tavannut paljon kivoja "tyttöjä", joiden kanssa leikit sujuvat. Suuren Rakastaja Romeon silmissä labradorinnoutaja Doris on mennyt ihanan Emminkin ohi...
Ja toiveet ja unelmat vuodelle 2011!
Toivotaan, että vuodesta 2011 tulee tapahtumarikas ja noin muutoinkin mukava. Kaikille toivomme tietenkin kovasti hyvää terveyttä, niin ihmisille kun koirillekin.
- Nonolle terveyttä ja tokoa ja muuta pientä puuhaa
- Moorelle mukavia mejäkokeita (-> ei tavoitteita, ei mitään paineita, valio saa tehdä mitä haluaa. Pääasia, että sillä on kivaa!!)
- Romeolle tavoitteena, yhteiskuntakelpoinen koira ja mahdollisesti se FI JVA-titteli nimen eteen. (-> kokeisiin on entistä vaikeampi päästä, joten toivotaan, että päästään edes niihin kokeisiin, siinäkin tavoitetta jo kerrakseen!)
Kommentit