Viikonloppu vihdoinkin ja kylläpä tulikin tarpeeseen. Pääsin kerrankin valoisan aikaan töistä ja lähdin Romeon kanssa pitkälle lenkille ja samalla vähän treenailemaan tokoa. Kylläpä olikin mukavaa.  Jäällä on nyt niin paljon lunta ja myöskin vettä, että siellä ei voi kävellä kastumatta. Koirien tassut kun tahtovat kastua ja samantien jäätyä ikävästi, joten kulkeminen jäillä on nyt aika ongelmallista. Pakko oli suunnata metsään, jossa ei sentäs ole vettä, lunta tosin senkin edestä.  

Naapurin Emmi-koira treffattiin lenkin alkuun omalta postilaatikoltaan ja kaverit olivat innoissaan.  Sen jälkeen tallustimme saaren halki metsätietä n. 5 kilometriä vanhaa, jo lähes peittynyttä, moottorikelkan uraa. Pupujen jälkiä risteili joka puolella, mutta hanki upotti Romeota niin, ettei niiden hajuillekaan voinut poiketa. Tulimme saaren toiselle puolelle ja sieltä sitten rantatietä pitkin takaisin kotiin. Pysähdyin jäälle leikkimään Romeon kanssa "kahden lelun"- leikkiä ja Romeo oli hirmuisen täpinöissään. Saimme jopa yleisöä kun rantatielle pysähtyi auto josta näkyi monta päätä meitä katselevan.  

Koulun luona saimme hyvää harjoitusta pikkuväestä kun pieniä koululaisia virtasi koulusta. Matkasimme yhden reippaan pikku tytön kanssa samaa matkaa jonkin aikaa. Olikin oikein hyvää harjoittelua Romeolle, joka hieman kummaksuu pieniä lapsia, varsinkin jos ne kiljahtelevat, hyppivät tai juoksevat, kuten lapsilla usein tapana on. Juttelin tytön kanssa niitä näitä ja Romeota alkoi pian kiinnostaa enemmän tien varren hajut kun vierellä kulkeva tyttö. 

Yhdellä luistinradan viereisellä kentällä otin vähän perusasentoa, käännöksiä sekä lyhyttä seuraamista. Tehtiin myös paikallaoloa kun näin koululaisia liikenteessä. Tosi kivasti jäi paikalle istumaan, katse kävi välillä lapsissa, mutta ei noussut. 

Romeolla ja Nonolla oli pieni konflikti muutama päivä sitten. Vaikea sanoa miten tilanne meni kun en ollut sitä itse näkemässä. Ulos lähtiessä Romeo hyökkäsi Nonon päälle, ei kuitenkaan niin, että mitään jälkeä olisi tullut, mutta alisti kuitenkin Nonon. Isännän mukaan Nono ei provosoinut millään lailla Romeota vaan makaili rauhassa lattialla.

Nono pörisee Romeolle nyt taas enemmän kun ennen, joka ei liene kovinkaan viisasta. Samaan aikaa se steppailee aika epävarman näköisenä ja toisaalta yrittää olla uhkaava. Pieni höpsö terrieri siis. Toivotaan, että tilanne ei enempää kärjisty. Tapauksen jälkeen on ollut taas rauhaisaa. 

 

Mooren harmiksi lunta on joka puolella nyt niin paljon, että elukoiden jälkiä ei voi mitenkään seurata uppoamatta lumeen ja sekös Moorea harmittaa. Sille NIIN oikein.  Eipähän pääse jätkä omille teilleen kun uppoaa heti lähes korviaan myöten lumeen jos meinaa jälkien perään lähteä. 

Mooren valioitumiskunniakirja on edelleen tulematta, vaikka se on tilattu heinäkuussa valionarvohakemuksen mukana. Nyt se on jo maksettu kun maksulappukin lopultakin tuli. Siitäkin piti Kennellittoon erikseen viestiä laittaa.   Mooren valiovahvistustakaan ei tullut useisiin kuukausiin kunnes kyselin missä se mahtaa viipyä, jonka jälkeen se sitten lopulta tuli. Jalostustietojärjestelmässä on myös aika usein ollut virheitä, esim. noissa Mooren mejätuloksissa. Voittajaluokasta onkin tipahdettu kummallisesti takaisin avoluokkaan ym. 

Romeon lonkka- ja kyynärien kuvaustulokset tulevat toivottavasti pian kun maksu puolikin on jo hoidettu. 

Ootellaan minä nuo lausunnot sieltä sitten tulevat ja toivotaan, ettei mitään ikäviä yllätyksiä ole luvassa.