Näyttelyilmoja

Ilmoitin Romeon kolmeen koiranäyttelyyn. Äänekoskella on 14.5. hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttely ja samassa paikassa, samaan aikaan myös ryhmänäyttely. Aikataulut ovat laadittu niin, että kummassakin näyttelyssä ehtii käydä. Joten ei muuta kun sinne.  Hauskaa saada kahden eri tuomarin mielipide saman päivän aikana. 

Seuraava päivänä eli 15.5. on sitten Viitasaarella ryhmis ja päätimme osallistua sinnekin... mejäkausi alkaa pian noiden jälkeen, joten sitten ei näyttelyissä ehditä käymäänkään. Joten menköön nyt kerralla kaikki kolme näytelmää. 

Ensi viikonloppuna onkin holskujen näytelmäharkat, jotka tulevatkin tosi tarpeeseen, että saisi vähän ryhtiä tuohon kehäesiintymiseen. 

Kuntoilua

Ollaan työporukalla liitytty mukaan kuntoilukampanjaan (en nyt muista sen nimeä) ja nyt on jonkun viikon voimassa kuntoilupassi, johon merkataan lenkit ym. Tunnin lenkki vastaa siinä aina seitsemää kilometriä. Tänään tuli passiin taas merkintä 14 kilmometriä.  Taitaa tulla n. lähemmäs sata kilsaa viikon aikana. Passi on työpaikalla, joten en pääse laskemaan nyt... 

Romeon ja Mooren kanssa kierrettiin Majasaari ympäri ja heti perään Nonon kanssa reilun puolen tunnin lenkki päälle. Sää oli tänään aika synkkä ja pimeä, joten uutta objektiivia ei oikein päästy testailemaan... 

Poitsuilla oli kuitenkin vallan hauskaa keskenään. Moore söi taas muutaman ahvenen...  ja spurttaili sydämensä kyllyydestä...

...kuten hänkin.

Nonon vointi

Aika vaikea edes kuvitelle, että Nono oli vielä viime talvena meidän kaikilla lenkeillä mukana, kun vertaa siihen miten se tänä päivänä liikkuu. - Olinko muka niin sokea, etten nähnyt sen liikkumisen olevan jo tuolloin huonoa? - Vai oliko se silloin muka niin paljon parempaa kun mitä se tänä päivänä on? 

Nyt ei tulisi mieleenkään ottaa tuota koiraa mukaan pitkille lenkeille. Ei sillä, että se lähtisikään mukaan. Leikattu polvi petti syksyllä, eli viime talvenahan Nono oli vielä kunnossa siltä osin. 

Joka tapauksessa liikkuminen on nyt jotenkin hyvin vaikeaa. Nono on hyvin jäykkä selästä. Sillä on ilmeisen paljon taas jumeja, jotka johtuvat väärästä tavasta liikkua ja se jonkin verran läähättää kävellessä (kipuja) ja jalat pomppii miten sattuu.  Tarvii varmaan aloittaa taas kipulääkitys ja yrittää varovasti hieroa sitä. Pikkuinen pissalenkki mennään ihan matelemalla ja annan sen nuuskutella tienvarren hajuja. Kotiin päin se tulee yleensä vähän reippaammin. 

Toivotaan, ettei Nonon tilanne huonone ihan tätä vauhtia, mitä se on nyt vuoden aikana tehnyt. Nauttiihan tuo kuitenkin elämästä kun saa vahtia omaa pihaa ja ruoka maistuu. 

Mukavaa ja ulkoiluntäyteistä huhtikuuta!