Mökkilomalla

Vietettiin viikko mökillä rentoutuen.

"Bussukalla" käytiin kaupalla ja maalaismarkkinoilla

Maalaistunnelmaa...

Joka aamu suunnattiin erämaahan lenkkeilemään. Moto-kuljettaja oli nähnyt mökkimme takana karhun, joten kutsuimme lenkkejä "karhusafariksi"... Onneksi karhuun emme kuitenkaan törmänneet, vaikka isäntä kovasti haaveilikin karhukuvasta ja käveli hiljaa, toisin kun minä, joka olin varustautunut asianmukaisesti kuuluvalla karhukellolla ja kovalla äänellä...

Poitsut olivat odotetusti taaskin vallan innoissaan hyvin riistarikkaassa maastossa. Lintuja ja hirvenjälkiä oli joka puolella. Moore puhisi kuin höyryjuna ja veti kahdeksan metrin flexissä koko kahdeksan kilometrin lenkin. Koko ajan pyrkien tieltä ojiin ja sitä kautta jäljelle... Romeo hätyytteli lintuja aina västäräkeistä korppeihin ja kanalintuihin... Voi olla, että sitä viimeistä ykköstä ei koskaan tule.

Mullon aina nälkä...

Nono kunnostautui ahneen koiran maineessaan lähes maaniseksi. Se kerjäsi koko ajan ruokaa joltakin ihmiseltä ja joi paljon. Lopulta tein testin. Annoin raukalle rasiallisen maksalaatikkoa kaikkien sääntöjen ja allergioiden vastaisesti, jotta olin varma, että sillä ei oikeasti ole nälkä. Kolme kertaa se meinasi tukehtua sitä syödessään. Niin valtavalla draivilla se ruokaa ahmi. Heti kun se oli syönyt, se meni kerjäämään ruokaa vanhemmiltani ja oli aivan kun se ei olisi koskaan ruokaa nähnyt. Steppaili levottomana ja tapitti silmiin. - Ruokaa tänne ja äkkiä!. Päätin, että nyt saa kortisonikuuri päättyä. Koira raukka on oikeasti ihan sekaisin. Myös Romeo körmyytti Nonoa kyllästyttyään sen jatkuvaan edes takaiseen ravaamiseen ja kyttäämiseen. Minne tahansa Romeo meni nukkumaan, sinne tuli myös Nono. Rintamasuunta aina Romeoon päin. En tiedä mikä höpsöä terrieriä vaivaa, mutta tarkkaillaan tilannetta kotona. Eihän tuo nyt ihan normaalia ole.

Romeo on nykyisin melkoinen vesipeto ja jaksaa parikin tuntia mellastaa järvessä lähes yhteen menoon, jos uimakavereita vaan riittää. Onneksi iho on kuitenkin pysynyt hyvänä, eikä vesihäntääkään taidettu tuliaiseksi saada.

Moore ei ole vedestä koskaan mitään perustanut. Havuneulasissa pyörimisestä sen sijaan kyllä. Kun muut ovat uimassa. Moore tarkkailee tilannetta saunan rappusilta.

...tai mökin portailta. Moorea rakastavat kaikki, joten seuraakin piisaa. Tahtoi, tai ei...

Isäni on tehnyt joskus aikoinaan edesmenneelle koiralle suomenlapinkoira Jessicalle mökille oman kopin. Sääli vaan, että Jessica ei koskaan koppia käyttänyt, eikä sinne mennyt. Tällä mökkireissulla koppi sai hyväksynnän, pienen tarkastelun jälkeen sen huoli omakseen Romeo. Siellä se makoili hyvin tyytyväisen oloisena kun muut grillasivat.