Kerrotaanpa tasapuolisuuden nimissä välillä myös Nonon kuulumisia. Nonon rooli on siis olla "kainalokanasena" ja rakkaana sohvanlämmittäjänä. Pitäähän pihaa myös jonkun vahtia, kun toiset harrastavat.

Nono saa tällä hetkellä hyvin pienellä annoksella kortisonia. Se kun pitää pahimmat kutinat poissa. Kortisoni on siitä hyvä aine, että se vie ilmeisesti kaikenlaiset oireet pois. Kävely sujuu yllättävänkin hyvin ja Nonosta on mukava lenkkeillä. Nono väsyy kuitenkin helposti. En tiedä onko sitten enemmän huonoa kuntoa kun sitä, että alkaa tuntea myös rasituskipua jalassa ja selässä. Kutinoita ei siis ole, mutta nuoleminen ja ihon raastaminen alkoi heti kun kortisoni hiljalleen lopetettiin kokeeksi. Haittapuolena kortisonissa on sitten sen monet sivuoireet, eli levottomuus ja mielipuolinen nälkä, josta kerroinkin jonkin aikaa sitten. Mikään ei riitä, koko ajan pitäisi saada lisää ruokaa... 

Toivotaan, että kortisonin saisi lopettaa viimeistään talven tullen.

Nonon ja Romeon välit näyttäisivät alkaneen tasaantua pikku hiljaa ja asettua omiin uomiinsa. Kaikki koirat ovat enimmän aikaa ihan rennosti keskenään.  Pientä kyräilyä on aina välillä, varsinkin nukkumaan mennessä. Romeo ei siedä Nonon levottomuutta ja edes takaisin steppailua ja sitä, että Nono pyrkii tuijottamaan sitä. Muutaman kerran olen Romeolle asiasta ärähtänyt ja kertonut mitä mieltä olen Nonon komentamisesta ja tuntuu menneen kohtuullisesti perille. Tässäkin on sitten se toinen puoli. Välillä tuntuu, että Nono käyttää tätä hyväksi ja nauttii siitä, että saa olla suojeluksessani ja tämä vaan antaa sille lisää tyhmää rohkeutta eikä se osaa kunnioittaa Romeota. Tilaisuuden tullen näpsii kovastikin isoa koiraa hampaillaan. Tästä syystä en puutu läheskään kaikkiin tilanteisiin, vaan pyrin siihen, että saavat selvitellä välejään mahdollisimman paljon itse. Tietenkin valvoen, ettei mitään älytöntä pääse sattumaan. Ei Nono kuitenkaan ihan poloinen ole, vaan pinnan alta löytyy ripaus ihan oikeaa terrieriä.