Riistaharjoitukset

Tänään oli mejärinkiläisten riistaharjoitukset. Riistaharkat onnistuivat siinä mielessä hyvin, että lähes höyryäviä hirven paskoja kävi Nemo-mäykky syömässä ja Moorea pääsin muutaman kerran ojentamaan tiukasti kun riistanjälki meinasi viedä verijäljestä voiton. Mukana oli tolleri Lakka, kk mäykky Nemo, Moore ja vierailevana tähtenä viiden kuukauden ikäinen skotlanninterrierinarttu Lavinia, joka pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa nuuskuttamaan verijälkeä.

Moore

Moore oli hyvin innoissaan kuten se aina on ja aloitti iloisen näköisen jäljestyksen ja meni ensimmäisen osuuden katkokulmalle todella hienosti jälkiuran päällä. Katko oli ihan superhieno, vaivattomasti tekijöiden jälkeä toiselle osuudelle... .Sitten tuli ensimmäinen mutta. Moore päättäväisesti suuntasi kulkunsa riistanjäljella ja oli hämmästynyt kun kielsin lujasti ja pysäytin etenemisen. Häkeltyneenä palasi heti jäljelle, jota pitkin lähti taas tarkasti etenemään ja menikin sitä hyvin aina viimeisen osuuden ojan ylitykseen asti. Ojassa oli taas tuoreita jälkiä ja niiden hajut veivät voiton verijäljestä. Tiukka kielto ja liinalla veto pois väärästä suunnasta. Etsi verijälkeä hetken kunnes taas joku muu alkoi kiinnostaa. Aika monta tiukkaa kieltoa ja lopulta Moore oli jo niin kuumissaan, että ei oikein liikkunut mihinkään suuntaan. Otin makuulle, josta jälki-kehotuksella jäljelle josta kovasti kehumista. Lopun meni hyvin. Kaatoa ennen kurvasi vasemmalle ja aina kaadon taakse, josta tuli kaadolla ja nuuski sen.

No joo. Alun kielto oli hyvä ja tehosi toivotulla tavalla. Lopun kiellot tulivat aika peräjälkeen ja vaaranahan tuossa on, että kiellot vievät koiralta myös sitä intoa hommaan, joten tuossakin on puolensa. Aika hienosäätöä se, milloinka kiellät koiraa. Vaarana on se, osaatko varmasti lukea koiraa oikein, eli ettet vahingossa kiellä sitä silloin jos jälki on sotkeutunut tms. ja koira hakeekin kuitenkin sitä, eikä ole riistan jäljellä. Eli kieltoja tulee antaa harkiten ja vaan ainoastaan kun on asiasta täysin varma. Nyt oli hyvä kun jälki oli hyvin avomerkattu niin tiesin mihin suuntaan se menee. No katsotaan mitä tällä saralla saadaan aikaiseksi.

Kuvassa tyytyväinen Nemo kaadolla.

Kerropa vähän vinkkejä Moore, pyytää Lavinia

Lavinia, Lavinia, veit sydämeni mun...

Lavinia aloitti jäljen hyvin varovasti. Hyvin hiljaa lähestyi alkumakausta ja nuuhki sitä pitkään ja huolellisesti. Uusi asia odotetusti vähän jännitti, mutta Lavinia ei pelännyt niin, etteikö uskaltanut lähteä jälkeä seuraamaan. Koko jäljen aikana Lavinia ei poistunut jäljen päältä kertaakaan, vaikka huomaamattani olin vetänyt pienelle tytölle vähän liian pitkän jäljen samalla kun juteltiin Lavinian omistajan kanssa mejästä. Jälki tuntui tehdessä lyhyeltä, mutta oli vähän liian pitkä ekaksi jäljeksi. Lavinia eteni kuitenkin koko jäljen pikku nenu kovasti nuuskuttaen omistajan kehuessa vieressä. Pikkuinen oli tosi reipas jäljestäjä ja erittäin lupaava pentu mejään! Olin todella ihastunut tästä hyvästä suorituksesta. Koira oli niin hyvä esikertalainen, että tuollaisia harvoin näkee. Kaato vähän pelotti, mutta omistajan kanssa sitä uskaltautui kuitenkin reippaasti nuuskimaan. Jäljen jälkeen pääsi leikkimään Mooren kanssa ja samalla nuuskutti hirven jalkaa ja verisientä pussista sitä yhtään pelkäämättä. Lupasin omistajalle, että autan heitä aina tarvittaessa mejän parissa niin hieno koira Lavinia on!