Vähän aikaa sitten kirjoitin tänne jotenkin näin, että ..."Nonon ja Romeon välit ovat asettuneet pikku hiljaa omiin uomiinsa... " Nyt kuitenkin näyttää siltä, että välejä selvitellään yhä. Kun kyse on 30 kiloisesta ja 10 kiloisesta koirasta, ensimmäiseksi sitä ihan luonnostaan puolustaa sitä pienempää koiraa. Kun taas pienempi koira tottuu asetelmaan, "ratsujoukot karauttavat paikalle aina tiukan paikan tullen", se oppii varsin röyhkeäksi ja alkaa käyttää tilannetta taitavasti hyväksi. Näin kävi meille, joten viime aikoina on laumassa pitänyt tehdä vähän muutoksia. Muutos on siinä, että Nono saa pärjätä nyt ilman suojelua. 

Tilanne on ollut siis tämä. Koirat käyvät nukkumaan. Romeo asettuu omalle paikalleen sängyn jalkopäähän lattialle. Nono tulee huoneeseen ja Romeo murisee sille varoittaen, "älä tule tänne, minä nukun täällä. " Nono ei välitä murinoista, vaan astelee huoneeseen, jolloin Romeo hyökkää muristen sen päälle. Tässä vaiheessa puutun/puutuin tilanteeseen ja tukistin Romeota ajatuksena, että Nonon päälle ei mennä. Romeo alistui ja oli kovin nolo ja selvästi ymmärsi sen, että näin ei tehdä. Mitä tekeekään tässä tilanteessa sitten Nono? Se hyökkää takaani Romeon päälle ja näykkii sitä kyljestä!  Uhoaa sille kovasti muutenkin koska tietää, että mamma turvaa kuitenkin selustan, joten mitään vaaraa ei ole. 

Eli ei toimi näin tämä homma. Nyt olen päättänyt, että niin kauan kun veri ei lennä, koirat saavat pöllyttää ihan vapaasti toinen toisiaan ja selvitellä itse välinsä. Kyllä. Nono on ansainnut välillä saada turpaan nätistä naamastaan huolimatta.  Väliin menen silloin kun tilanne sitä todella vaatii. Riskinsä on tietysti tässäkin, jos Romeo päättää käyttääkin pelottelun sijaan hampaita, mutta toisaalta mitään porttisysteemiä ja koirien erottelua en viitsi kovin heppoisin perustein alkaa rakentelemaan. 

Romeo on nyt tämän "uudistuksen" jälkeen kaksi kertaa hyökännyt oikein kunnolla saman kaltaisessa tilanteessa Nonon päälle hampaat irvessä, kovasti muristen ja selättänyt ja alistanut Nonon. Nono ei pistä näissä tilanteissa hanttiin, joten tappelukaveria siitä ei tässä kohtaa saa. "Kurituksen" jälkeen Nono vähän ravistelee itseään ja menee pöydän alle murjottamaan. Tarkempi tutkimus osoittaa, ettei koirasta löydy pienintäkään verijälkeä tai naarmua. Henkinen kolaus on ollut selvästi kuitenkin suhteellisen suuri, eikä se tunge väkisin ison koiran kanssa samaan tilaan.  Mutta. Selvä röyhekys on kuitenkin alkanut Nonolta vähitellen katoamaan ja viesti mennä perille. Ison koiran varoitus kannattaa ottaa ihan tosissaan, koska mamma ei riennäkään apuun. Talossa on kuitenkin tarvittaessa ihan hyvin tilaa väistellä ja samaan tilaan ei tarvitse kaikkien ängetä aina nukkumaan. Katsotaan nyt miten tilanne tästä etenee. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että homma menee oikeaan suuntaan, eikä minun tarvitse rangaista Romeota siitä, että Nono tunkee sen mielestä liian iholle eikä usko selvää "puhetta"... 

Koirat eivät katso kokoa... joten ei meidän ihmistenkään kannata pelkästään koon mukaan koiria arvioida, kun puhutaan koiralaumasta. Aika useinhan juuri ne koiramaailman pahimmat terrorit löytyvät juuri sieltä pienimmästä päästä.