Aamulla pitkä lenkki Romeon ja Mooren kanssa, jonka jälkeen otettiin Nono mukaan ja lähdettiin jälkien tekoon, käyttäen sitä ennen Nono mukavalla metsälenkillä. Vähän matkaa metsätietä kuljettua Nono pysähtyi kieltäytyen jatkamasta matkaa ja oli selvästi sitä mieltä, että tästä käännytään takaisin. Ja niin tehtiin, ja voi kun oli pikku koira onnellinen.  Lenkkiin sisältyi myös paljon kanervikossa pyöriskelyä. 

Tehtiin alueelle kaksi verijälkeä. Toinen Moorelle ja toinen Nonolle. Mooren jälki on mukavaa perusmetsää, ei mitään suurempaa ryteikköä, matkaa vähän alle 900 metriä. Kaksi makausta, joilla piilossa lihapullaa sammaleen alle kätkettynä ja katkokulma. Nonon jälki on kokonaan tasaista ja niin helppoa maastoa kun vaan metsästä tien reunasta löydettiin. Yksi kulma siinä on ja jälki on tosi lyhyt. Nono on ollut kokeissa joskus purkujäljillä mukana ja mennyt ne tarkasti ja innokkaasti, joten ihan mielenkiinnosta kokeillaan taas sen kanssa. Nono kun ei siis enää pelkää verta kuten joskus alussa teki. Eihän tässä perheessä voi oikein niin tehdäkään, kun verellä täällä aina joku kuitenkin läträä...    (Nonoa ei tietenkään tulla noin muutoin lajiin tuomaan millään muotoa tuon jalan ja selän takia.)

Huomenna sitten ajetaan jäljet. 

Eilen tuli uusi Koiramme-lehti. Silmään pisti heti tämä KOIRAuutisia palstalta Nuorten koirien polvilausunnoille rajattu voimassaoloaika-uutinen. Eli enää ei riitä se, että kuvautat nuoren koiran polvet ja homma on siinä. Jalostukseen vaan. Vielä kun jalostustoimikunnat kieltäisivät kokonaisuudessaan ykköspolvien käytön jalostukseen, esim. westieiden kohdalla, olisin henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen. Useinhan polvet kuitenkin huononevat iän myötä...