Moore kävi tänään eläinlääkärissä rokotuksilla ja "viisivuotishuollossa".  Kaikki oli kuten olla pitääkin, terve koira.  Painoa oli 9,3 kiloa.

Romeo kävi samalla reissulla eläinlääkärin puntarissa. Painoa oli vain reilu 26 kiloa, kun vielä kesällä hätyyteltiin 30 kg rajaa. Pitkät lenkit ja reilusti lisääntynyt liikunta nyt syksyllä on tehnyt tehtävänsä. Pelkkää lihasta koko koira.  Hyvä noin, eipähän joudu nivelet koville metsässä työskennellessä. Säkä Romeolla on siis 62-63 cm. 

Lauma

Nono ja Romeo ovat nyt täysin eristetty toisistaan.  Ulkoilut tehdään eri aikaan ja sisälläkin ovat eri tiloissa, tai sitten Nono on vieressäni sohvalla esim. tv:tä katsoessa, jotta voin samalla taata sen turvallisuuden ja se saa kaipaamansa huomiota ja hellyyttä.

En uskalla ottaa enää sitä riskiä, että Nono pääsee hengestään väärään paikkaan steppaamalla. Hyökkäys oli viimeksi niin raju. Tämäkin ratkaisu on huono. Ensimmäistä kertaa kaduttaa se, että on tullut hankittua tämmöinen kolmen uroskoiran lauma. Kaikki on mennyt tähän asti kuitenkin niin hyvin. 

Nono ei ymmärrä rajattuja tiloja ja pyrkii niistä aina jatkuvalla raapimisella pois, vaikkakin se näkee portin takaa toiset ja saa olla samassa huoneessa missä ihmisetkin ovat. "Eläkeläiskotia" olen sille miettinyt, niin pahalta kuin se tuntuukin. Ei ole Nonoa kohtaan kuitenkaan oikein sekään, että se joutuu elämään toisista eristettynä ja jatkuvan pelon vallassa... Toki ne Mooren kanssa "hengaavat" yhä mielellään yhdessä joka päivä, joten ei Nono ihan yksin ole jäänyt.  

Ei ole helppoa tämä. Päivä kerrallaan mennään...