Meille on tullut uusi koira.  Se on luonteeltaan valtavan energinen ja leikkisä, vaikka ikääkin on. Sille saa koko ajan olla järjestämässä tekemistä, tai vastaavasti kaivaa sen kanssa palloa sohvan alta, jonne se yrittää takapuoli pystyssä itsekin mahtua. Yleensä tekemisen pitää olla jonkin sortin palloleikkiä tai temppuilua. Pitkistä lenkeistä se ei välitä. Sillä on tuttu vakioreitti joka kuljetaan päivittäin ja sitten tullaan vauhdikkaasti kotiin leikkimään. Joskus kesken lenkin se pysähtyy tuijottamaan, aivan kun miettisi kuka tuossa on. Minkäänlaisia maanitteluja lenkin pituuden jatkamisesta tai suunnan vaihdoksesta se ei ota kuuleviin korviin ja on tässä hyvin itsepäinen.

Jos tekemistä, eikä aktiviteettejä ole, se tuskastuu ja alkaa vaatimaan tekemistä kovaan ääneen. Usein se ravaa pallon kanssa ympäri asuntoa ja tuo palloa vähän väliä heiteltäväksi. Kuulo sillä on huono, mutta hiukan myös valikoiva. Sisälletulokäskyä se ei iltaisin ulkoa kuule, mutta jääkaapin oven avauksen tai paperipussin rapinaa se kuulee hyvin...

 

Huvitoimikunta tekee koko ajan parhaansa, jotta aktiviteettiä riittää tarpeeksi... 

Sen paras kaveri näyttää yhä tältä

Takapihalla on iltaisin hyvät yhteisleikit. 

Ruoan eteen se on valmis vaikka kuolemaan ja se laihtuu, vaikka syö hyvin.  

Hieman huolestuttaa onko tämä jotakin lääkkeestä johtuvaa hyperaktiivisuutta, vai uskallanko vaan reilusti iloita tästä kaikesta?