Kevät on jo pitkällä ja rapa roiskuu lenkkeillessä... tämä on sitä aikaa vuodesta, että 12 kuratassua tuntuu aika paljolta. Lattioilla on aina enemmän tai vähemmän hiekkaa, varsinkin koirien makuupaikkojen ympärillä, vaikka likaisimmat otukset pääsevätkin (lue joutuvat) suihkuun aina lenkin jälkeen... Risuja ja kaiken kokoisia oksia kantautuu varsinkin Mooren mukana metsästä aina kotiin asti. Imuri laulaa monta kertaa viikossa ja siltikin vieraille täytyy nolona selitellä, että tämä kevät nyt vaan on aina tämmöistä koiraperheessä... 

Koirat (Nono ja Moore) ovat myös hävyttömän epäsiistin näköisiä pitkissä turkeissaan, joten kuviakaan ei ole luvassa ennen kun tuohon tulee muutos. Mielessä on ollut, että josko tuon Mooren mahanalusen vetäisi koneella ihan lyhyeksi, niin loppuisi noiden kirottujen takkujen jatkuva setviminen. Sitä ennen Moorea odottaa fairy-pesu...

Mutta mitäpä meille muuta? Arki rullaa töitä tehden, perheen kanssa puuhastellessa ja lähinnä isomman koiran harrastuksissa juosten. Nonolle ja Moorelle ei kuulu mitään sen kummempaa. Kummatkin voivat hyvin, eikä Nononkaan terveys tunnu entisestään huonontuneen. Pitkävaikuitteisella kipulääkkeellä mennään.

Nonolla on ollut kevättä rinnassa kun naapurin äksyllä ikäloppu Donnalla (cottoni-mix) on ollut juoksut. (Oiskohan nuo jo viimeiset jo noin iäkkäällä koiralla!?) Nono ja Donna kun ovat aina olleet hyvä ystäviä. Muutamana päivänä ruoka on jäänyt Nonolta kuppiin ja luutkin syömättä, kun on pitänyt vöyhöttää... kyllä vanha poika tietää.   

Moore on ollut Roosan reippaana juoksukaverina iltaisin ja yhdessä ovat tehneet useamman kilometrin juoksulenkkejä. Hyvin kuulemma Moore jaksaa juosta koko lenkin. Muuten Moore lenkkeilee ison koiran kanssa samat lenkit, eli melkoinen sisupussi tuo skotti. 

Romeon pennut ovat kasvaneet kovasti ja niitä on katsottu joka ilta pentulaatikkoon sijoitetun webbikameran kautta. Wellus-poika on ottanut Rauha-tytön kasvussa jo lähes kiinni ja näyttää jo vankalta pojalta. Kummallakin pennulla on siis jo koti tiedossa. Isä ja tytär tapaavat kesällä toisensa Katian luona. Ihanaa päästä tapaamaan Rauhaa livenä.  

Menoja

Harmittavaa kyllä, kaikki kevään mejäkokeet sattuvat samoille päiville muiden sovittujen menojen kanssa, joten mejäkoetilanne näyttää jopa pikkuisen huolestuttavalta. Täytyy toivoa, että loppukesästä olisi enemmän aikaa mejäillä ja toivottavasti päästäisiin myös kokeisiin... No onneksi yksi oma mejäkoe on loppukesästä, jotta ainakin sinne päästään, jos ei muuten tärppää. Kokeita on tänä vuonna viime vuotista vähemmän ja kokeet ovat pienempiä, joten niihin pääsy on varmasti viime vuotta vaikeampaa. Taitaa olla ensimmäinen kevät moneen vuoteen kun yhtään ilmoa ei ole kokeisiin vetämässä. 

Mejärinkulaisten treenitkin piti perua lumitilanteen vuoksi, koska metsässä olisi päässyt eteenpäin paremmin suksilla kuin kävellen.  Onneksi se kesä kuitenkin sieltä tulee. Ihan varmasti. 

Tarkoitus on katsoa nyt kuitenkin ensin Romeon tilanne "loppuun", eli toivottavasti saadaan jostakin kesän näyttelyistä se viimeinen muotovalion arvoon vaadittava serti ja saadaan luonnetesti kunnialla läpi toukokuussa. Näiden etappien jälkeen palataan taas vahvasti takaisin harrastusrintamalle. 

Sm-agilityssa ollaan molemmat isännän kanssa duunissa kesän aikana, joten mielenkiinnolla odotamme tätä tapahtumaa. Info-tilaisuus tähän suureen tapahtumaan on käyty ja tarkoitus on vielä käydä koulutusilta tähän ja sitten hommat pitäisi olla hanskassa. Itse tapahtumassa ei enää töitä harjoitella. 

Sain Romeon myös loppukesän MH-luonnekuvaukseen mukaan, joten paljon mielenkiintoisia juttuja tiedossa. 

Pojat