Lauantaina jälkientekoa...

Ensimmäistä kertaa tehtiin isännän kanssa voittajajälki mejäkokeeseen. Jäljen pituus oli 1380 m. Kolme kulmaa, joista yksi katkokulma, neljä makausta...

Isäntä suunnisti jälleen tarkasti ja varmasti. Jälki oli juuri siinä missä se kartan mukaan kuuluukin olla. Yhteistyö pelasi hienosti, niin kuin yleensäkin... Avomerkkasin ja veretin, isäntä siis suunnisti ja piilomerkkasi. Jälki oli helpossa maastossa, lähes "puistojälki"  ja aivan "Mooren mentävä"...Yhtään turhaa pistoa eli jäljeltä poistumista ei tapahtunut tekovaiheessa, joten jotenkin tosi hyvä mieli jäi tehdystä jäljestä.  Niin ja tietenkin vettä satoi mukavasti ja itikat söi ihanasti... Illalla vielä pari kunnon ukkoskuuroa joten mielenkiintoinen koepäivä...

Mejäkoe

Kokeessa oli koiria yhteensä 18, joista 16 oli voittajaluokan koiraa ja kaksi avokoiraa. Mejätuomareita oli kolme. Koe oli samalla Muuramen Kennelkerhon Mestaruusottelu.

Aamu alkoi heti vastoinkäymisillä. Eilisen kaatosateen jälkeen, näytti siltä, että päivä alkaisi pian taas seljetä ja ilma oli heti aamusta hiostavan kuuma. Arpaonni oli pahin mahdollinen. (TAAS!) Päivän viimeinen jälki ja tieto, että Moorelle tulee vaikea maasto. mm. kolme leveää tulvivaa ojaa...ei siis helppo jälki pienelle koiralle. Oli aika synkeä fiilis odotella koko päivä omaa vuoroa ilman käydessä yhä kuumemmaksi. Mielessä pyöri lähinnä, että joudun mahdollisesti keskeyttämään itse kokeen, jos Moore joutuu liian koville kuumuuden takia.

Kello 14 oli viimein Mooren vuoro. Metsässä oli kuin saunassa ja yhä hikisempää porukkaa alkoi valua sieltä pois. Jäljellä oli pituutta n. 1300 metriä ja vanhenemisaikaa 24 h.

Juuri jäljelle siirryttäessä kaksi iloista marjastajaa ämpäreineen tepastelee paikalle aikeissa porhaltaa metsään. Tuomari kehottaa ystävällisesti marjastajia pysymään tien toisella puolella, jotta eivät häiritsisi Mooren menoa...

Lähtöä ennen, Moore otti/sai asuntoautossamme kylmän suihkun ja hyvän kastelun. Se oli myös "doupattu" juottamalla sille ennen koetta lihalientä, jotta nestehukka ei ainakaan iskisi muiden mahdollisten hukkien ohella. Moore kun ei juo paljoa. Vielä lähtöviivalla iso limsapullolinen jäistä vettä päälle ja sitten Moore matkaan. Onneksi sillä on tuo "uljas uusi ulkomuoto". Tähän keliin oikein valittu "asukokonaisuus"..

Mooren menoa oli jälleen ilo katsoa. Aivan liikuttavaa seurattavaa oli taas tänään sen työskentely. Isot ojat Moore ylitti ilman minkäänlaista ongelmaa ja näki, että se pistää kaikkensa peliin. Makauksia se ei tänään merkannut, vaan paineli niistä piittaamatta eteenpäin. Tuosta pisteitä vähän ropisee...

Metsässä oli ihan helvetillinen kuumuus. Moore, vastoin tapojaan, joi parista ojasta joten se tuntui jaksavan yllättävän hyvin työskennellä kuumasta ilmasta huolimatta. Katkokulmalla Moore pysähtyi kuin seinään ja vilkaisi minua. Ottaa paluujäljen ja alkaa viistosti hakea jälkeä palaamalla takaisinpäin. Se aloittaa kaartamalla ja hakee mielestäni erittäin hyvin jatkoa mutta ajautuu liian kauaksi kulmalta, jolloin tuomari pyytää palauttamaan Mooren ja tuomitsee hukan. Muuten kaikki sujuikin erinomaisesti. Mieletön avaus Moorelta voittajaluokassa ja äärimmäisen raskaissa olosuhteissa! Se VOI1 oli jo niiiin lähellä...Itsekin pysyin tällä kertaa pystyssä joten Moorenkaan ei tarvinnut hävetä...

Tuomarin koeselostus (Hannu Palonen)

Rauhallisesti liikkeelle. Alkuun tarkempaa, loppua kohden polveilevampaa jäljestystä. Katkokulmalla jäljestys loppui mihin veretyskin, lähdettiin paluujäljelle, hukka, makuista yksi ohi muut ylitetään. Loppukulmat tarkasti, kaatokäytös hyväksytty. VOI 2 33p.