Sunnuntaina olimme Vesangan mejäkokeessa ja jo heti seuraavana päivänä olimme Lievestuoreella iltakokeessa kummankin koiran kanssa. Perjantaista tiistaihin (viimeiset jäljet purettiin tänään töiden jälkeen) on siis vietetty mejän parissa. Jälkiä tehden, niitä ajaen, opastaen ja purkaen. Ihan hetkeen en muista tällaista väsymystä joka nyt on. Niin paljon on tullut käveltyä ja niin vähän nukuttua. Eilinen iltakoe päättyi niin, että olimme puolen yön aikaan kotona. Ja aamulla töihin. Pakko hehkuttaa, että kummassakin kokeessa meidän tekemiltä jäljiltä jälkikoira otti parhaat pisteet. Se tuntuu aina erityisen hyvältä, että on saanut aikaiseksi hyvän koejäljen.

Mukaan viikonloppuun mahtuu lähes kaikkia tunneskaaloja. Verta, hikeä ja lähes kyyneleitä...  Ekaa kertaa eilen kummatkin pojat istuivat lähekkäisissä puissa laukaisutestissä. Valitettavasti sateen vuoksi tästä ei ole kuvamateriaalia. Näky oli kuitenkin ikimuistettava. Moore ja Romeo valmiina laukaisutestiin ja hyvin keskittyneen näköisinä toisistaan piittaamatta. 

Romeon kahdesta kokeesta voi lukea Romeon treeniblogista, eli täältä >> http://nonomooreromeo.blogspot.com/2011/05/ensimmainen-voi-1-tulos.html

eli ensimmäinen voittajaluokan ykkönen tuli eilen!  

Onnellinen pikku koira

Ja mitä Mooreen tulee. Moore ei palkintosijoja iltakokeessa hätyytellyt. Sen sijaan Moore piti hauskaa ihan koko rahalla ja nautti aivan suunnattomasti... Kaksi päivää Moore oli syömättä kun haistoi housuistani, että olin ollut metsässä tekemässä verijälkeä. Siitä lähtien Moore vaan odotti... Odotti sitä, että pääsee vihdoinkin jäljelle. Odotti Romeon kokeen ajan ja uskoi siihen, että oma vuoro tulee viimein. Istui koivun vierelle odottamaan laukausta, ryhti kuin sotamiehellä.  Aloitti upeasti jäljestyksen, mutta sitten luonnon vahvat tuoksut voittivat ja veivät pientä mustaa sen verran, että saatiin kolme hukkaa ja nollatulos. Loppuun mentiin "harjoitellen" ja vaan nauttien metsässä samoilemisesta jälkikoiran perässä. Mooren onnea ja iloa siitä, että se oli viimeinkin päässyt jäljelle oli lähes liikuttavaa seurata. Ilma oli sateen vuoksi viileää ja maasto varsin mukavaa, joten pikku skotti sai nauttia ihan täysillä tuoksujen ihmeellisestä maailmasta. Ja niin tein myös minä. Oli vahva tunne, että kaikki työ mikä kokeiden eteen tuli neljän päivän aikana tehtyä, sai palkan siitä, kun sai nähdä vain tuon noin onnellisen pikku koiran...