Asia on nyt varmistunut!  Eli tämä lauma suuntaa kesäksi  Lapin tuntureille vaeltamaan Ivalo-Saariselkä linjalle! Jes! On tätä odotettukin!

Viime kesänä Romeo oli pentu, joten kesäinen tunturivaellus piti jättää vielä väliin. Varasimme viikoksi meille mökin läheltä Saariselkää, koska Nonon jättäminen matkailuautoon päiväksi ei tunnu hyvältä ratkaisulta, jos siihen päädytään. Paikallaan olevassa matkailuautossa tulee helposti kuuma, joten se ei sovellu koiralle kovin paljoa paremmin kuin henkilöautokaan kesällä. Sen sijaan mökissä Nono pärjäilee hienosti tuttujen romppeiden keskellä ja saapahan olla ainakin mukana matkassa, vaikka ei aina jaksaisikaan lähteä patikoimaan.

Nono ja Moore ovat jo tottuneet matkailuun ja reissussa oloon, joten niiden kanssa tuskin mitään ihmeempiä yllätyksiä tulee. Kumpikin on ollut jo aiemmin mukana Lapissa ja pohjois-Ruotsissa. Moorella reissun ensimmäiset kuusi päivää olivat aika raivostuttavia, sen jatkuvan hösöttämisen takia. "Aina kiire jonnekkin"-asenne. Sen jälkeen se alkoi olla kuin kotonaan matkailuautossa ja tienpäällä sekä oppi ottamaan rennosti. Porot olivat tosi kova juttu ja aina kun mainitsin isännälle autossa, että poroja tiellä, pojat pomppasivat pystyyn, että "missä!" ja alkoivat kovasti vinkua... En malttanut olla kysymättä kotimatkalla täällä Jyväskylän korkeudella "Että näkyykö pojat poroja?", jolloin kumpikin koira oli hetkessä hereillä ja yrittivät nähdä tielle kuljetushäkeistään, että missä niitä poroja kulkee... Ilkeä emäntä.  

Romeokin on reissanut viime kesänä paljon mejämatkoilla ja yöpynyt autossa mutta näin pitkällä reissulla se ei vielä ole ollut. Voihan tuo aikamoinen hösöttäjä varsinkin alkuun olla, mutta eiköhän senkin virta siellä tunturilla juostessa vähän hiljene. Kivaa siis tiedossa ja tää sama "matkablogi" kertoilee kuljetusta reissusta kuvin ja tarinoin...

Mukavaa.

Tässä Pallaksella kesällä 2008