Joo...

Olemme saapumassa kotiin tuttua reittiä. Yhtääkkiä Romeon tukka nousee pystyyn ja se valpastuu. Tien varrelle on ilmestynyt "Mörkö" tuijottaen meitä uhkaavasti. Romeo aloittaa matalan murinan, kohoaa kahdelle jalalle vetämään hihnaa. Mörkö ei reagoi. Romeo pistää sitten kaiken peliin, näyttääkseen mahdollisimman isolta ja pelottavalta. Se alkaa haukkua raivoisasti, kiskoen hihnaa ja näyttäen pystytukkineen hurjalta, tehden samalla hyökkäyksiä Mörköä kohti. Mammaa on suojeltava. Mörkö ei välitä pelottelusta mitään. Se ei väisty vaikka vastassa on hurja peto.

Lähestymme kohdetta ja Romeo asettuu rohkeasti minun ja Mörön väliin antamatta tuumaakaan periksi. Se on todella vihainen. Mamma on kuitenkin äärimmäisen rohkea (tai tyhmä) ja varottelusta huolimatta lähestyy vaan Mörköä. Viime hetkellä Romeo loikkaa hiukan sivuun ja huomaa kauhukseen, että mamma laittaa käden Mörön olkapäälle. Romeo hyökkää Mörköön ja samantien uskaltautuu myös haistelemaan sitä... Mörkö osoittautuukin, kumma kyllä, ihan ystävälliseksi vaikka onkin todella rohkea. Höh.  

Palaamme taaksepäin ja lähestymme nyt Mörköä uudelleen. Romeo ei piittaa siitä enää, vilkaisee sitä (yläkuva) ja kävelee sitten rauhassa sen ohi. Kehun koiraa ja leikitän sitä vähän jolloin huomaan, että se on palautunut tilanteesta täysin ja on taas oma itsensä.

Wau. Hieno koira.  Mahtava puolustustahto ja hetkessä palautuminen taas ennalleen. Tosin viisaudesta en sano mitään.

The Mörkö