Kolme urosta ja murrosikä...

Romeolle on tullut jo murrosikä. Nuoren koiran epävarmuus näkyy ja kuuluu siitä.

Laumassa se näkyy siinä, että Romeo testaa nyt yhä enemmän perheen toisia koiria. On selvää, että kun nuorella koiralla on painoa 23 kiloa ja vanhemmilla vaan n. 10 kiloa, fyysiset ominaisuudet eivät ole kovinkaan tasapuoliset... Ison holskun pitämiseen aisoissa tarvitaan siis jotakin muuta kuin voimaa...  

Vain muutaman kerran olen itse koirien väleihin puuttunut. Romeo kokeili Nonoon Mooreltakin tuttua "liikennepoliisina" toimimista eli kun Nono vaihtaa olohuoneessa paikkaa, Romeo hyökkää pelottelumielessä murahtaen Nonoon päin ja kilttinä koirana Nono väistää Romeota. Tällaiset turhat pelottelut kitken kovalla kädellä heti pois, mm. siksi koska se lisää Nonon stressiä, joka taas johtaa helposti Nonolla paheneviin iho-ongelmiin. Kovalla kädellä puuttuminen on minulla sitä, että nappaan koiraa poskivilloista tai niskasta kiinni ja kirosanojen säestyksellä pidän sille "pienen" puhuttelun koiraa samalla silmiin katsoen... Toista puhuttelua ei ole toistaiseksi tarvittu Romeon kohdalla. Tuo epätoivottukäytös loppui tuohon.

Mooren kanssa samanlaisia "keskusteluja" samasta asiasta kävimme aika useinkin Mooren ollessa 10 kuukautta. Lopputulos oli erittäin hyvä ja tuonkaltainen epätoivottukäytös jäi kokonaan pois. Turhia ärinöitä ym. pelotteluja en hyväksy lauman sisällä mutta esim. laumajärjestyksen on silti mahdollista muuttua ilman mitään sen suurempia konflikteja. Tämän kaltaiseen rauhalliseen lopputulokseen pyrin myös tässäkin tapauksessa.

Tärkeintä on, että rangaistus tulee juuri oikeaan aikaan ja koira tietää sen mistä se tulee. Itse esim. siirrän tarvittaessa tuolin "hyvälle paikalle" josta näen koirat ja mahdollisen ongelmatilanteen kehittymisen. Istun vaikka "lukemassa" tuolissa tarkaillen samalla koiria kuitenkin erittäin tarkasti. Siinä vaiheessa kun koiran huuli varoittavasti nousee ja se ponnistaa loikkaamaan toista koiraa kohti, nappaan koiraan karjahtaen kiinni ja "keskustelemme" asiasta. Romeo ja Moore ovat kummatkin olleet hyvin alistuvia ja hämillään näissä tilanteissa. Muistuttavat paljon tässä (-kin) asiassa toisiaan. Kun asia on kerran "puitu", sitä ei enää sitten muistella vaan ollaan reiluja ja oikeudenmukaisia taas toisia kohtaan.

Ruokailu

Ruokailujärjestelyt ovat muutettu niin, että koirat syövät omissa tiloissaan, joten ruokailusta ei tule turhaa stressiä kenellekään eikä ruokaa tarvitse koirien puolustaa. Luut myös syödään omissa tiloissa. Lelut ovat kaikkien käytettävissä ja niillä leikitään yhdessä.

Leikki

Leikki Romeon ja Mooren kesken on rajua ja siinä on selvästi nähtävillä se, että Romeo kokeilee leikin varjolla Mooren niin fyysistä vahvuutta kuin sen henkistäkin jaksavuutta. Moore selviää näissä tilanteissa aivan uskomattoman hienosti. Fyysisesti sen ei ole mahdollista pärjätä yli puolet itseään suuremmalle holskulle mutta myöskään holsku ei koe olevansa vahvoilla vetäessään vetolelua perässään kun lelun päässä roikkuu sitkeästi kymmenen kilon "puntti" Moore, joka ei irrota otettaan vaikka Romeo kuinka ravistelisi lelua tai raahaisi punttia ympäri lattioita, vetäen puntin mukanaan sohvalle ja takaisin ym...

Kun sitten tuo "puntti" päättää lopettaa leikin ja ottaa lelun itselleen, se tekee sen. Se päästään syvältä kurkustaan hurjan murahduksen, irrottaa otteen salamannopeasti lelusta, tarvittaessa nappaa Romeota vähän kuonolle ja vie lelun mukanaan. Hölmistynyt holsku jää nuolemaan näppejään... Miten tässä näin kävi?

Moore on älykäs koira ja toistaiseksi se pärjää hyvillä hermoilla, sisulla ja oveluudella suurelle mutta paljon vielä itseään tyhmemmälle holskulle. Toivon, että Moore fiksuna koirana huomaa tulevaisuudessa itse sen milloin sen on aika oikeasti antaa periksi Romeolle, eikä viitsi alkaa vääntämään sen kanssa. Mooren tuntien voisin kuvitella sen loppujen lopuksi toimivan juuri niin. Jättäytyä arvokkaasti taka-alalle niin, että holsku ei edes itse tiedä olevansa sen yläpuolella. Aika näyttää kuinka oikeassa tai väärässä sitten olen...

Lääkkeeksi...

Romeon ikään kuuluvaa epävarmuutta ja murkkuikää pyrin helpottamaan sillä, että vien koiria paljon yhdessä metsään juoksemaan. Paljon leikkiä ja yhteistä iloa ja tekemistä. Suuri energiamäärä jää mukavasti metsään ja kotona koirat sitten pötköttävät pitkin poikin ja sulassa sovussa vierekkäin sohvilla ja lattioilla...

Myös joka koiralle oma-aika ja omat lenkit korostuvat erityisesti nyt, jotta turhilta erimielisyyksiltä jatkossakin vältyttäisiin. 

Näin mennään...

Haastetta riittää vielä varmasti tässä perheessä, kun saman katon alla asuu kaksi kovaa ja voimakastahtoista uroskoiraa. Jotenkin kuitenkin uskon vahvasti, että asiat sujuvat ja koko lauma pärjää jatkossakin hyvin yhdessä, kunhan tuo nuori holsku löytää vielä oman paikkansa tässä laumassa.

Samoja asioita pohdin silloin kuin Moore tuli taloon ja kun huomasin saaneeni huomattavasti paljon kovemman koiran kuin mitä Nono oli koskaan ollut. Onneksi koirakokemusta on jo tässä vaiheessa ihan mukavasti joten valmiita ollaan ottamaan tämäkin haaste vastaan.

Omien ihmisten kanssa Romeo on oikea iso kullanmuru. Iloinen touho, joka rakastaa sunnattomasti kaikkia pusuja koskaan pihtaamatta. Välitön ja onnellinen, kaikkeen osallistuva pentunen. Sellainen se on... Niin rakas.

Stressless-tuolinvaltaaja. -Mikä ihmeen murkkuikä...?