Arki rullaa vauhdikkaasti. Aamulenkki, kahdeksan tunnin työpäivä, toinen lenkki ja väliin ruoan laittoa ja kaupassa käyntiä. Tavallinen arkipäivä sujuu näin. Onneksi välillä on työajan lyhennyksiä, ylitöiden purkua ym. ja työpäivät ovat tällöin lähes juhlavan lyhyitä. Huomenna on sellainen päivä ja se tietää puolilta päivin mukavaa lenkkiä koirien kanssa. Illalla lähdetäänkin sitten isännän kanssa Hectorin Aikamatka-konserttiin Jyväskylään...  

Päivän kiire ja väsymys katoavat kyllä hyvin koirien kanssa metsässä. On ne kyllä sellaisia hyvän mielen tuojia tähän pimeään arkeen. Juoksu sujuu yhä paremmin ja varsinkin aamulla pyrin juoksemaan vähintään osan lenkistä. Moore on juoksukaverina ihan ykkönen. Sen kanssa on kiva juosta, kun se ei pyri paimentamaan kuten Romeo välillä ärsyttävästi tekee, juosten lähes jalkoihin. Joskus tuntuu myös, että tuo iso väsyy ennen skottia...  

Lauma

Lauma toimii taas, tai ainakin siltä nyt tuntuu.  Lomaviikko sujui ongelmitta. Koirat viettivät suurimman osan ajasta ihan sopuisasti porukassa, yhdessä lattialla makoillen ja ruokaa yhdessä kytäten. Ainoastaan silloin kun ei olla kotona, tai kun käydään nukkumaan, koirat erotetaan. Väsyneenä riitaa tulee herkemmin. Aletaan toimia helposti "liikennepoliisina" ja parhaimmat nukkumapaikat aiheuttavat eripuraa helposti ja muutenkin edestakainen paikan vaihto. Nono nukkuu yöt omassa huoneessa yhdessä Laurin kanssa ja Moore ja Romeo meidän kanssa samassa huoneessa. Kaikki osapuolet vaikuttavat ratkaisuun tyytyväisiltä ja nukkumarauha on kaikille osapuolille taattu. 

Muuten mennään ihan samalla tavalla kuin Mooren ja Nonon kanssa aikoinaan. Säännöt ovat varsin selvät ja niiden noudattamista valvotaan tarkasti. Toista ei provosoida millään tavalla; toisen perässä kulkeminen, toisen tuijottelu, pään laskeminen alas, murinat ym. ovat totaalisesti kielletty ja niihin puutun heti. Alkuun piti pitää kunnon puhutteluja koirille, enää ei. Yleensä se (lue Romeo) joka alkaa murista katsoo jo valmiiksi minua nolon näköisenä; "äippä, täältä tulee nyt tätä kiellettyä...", jolloin riittää ihan ystävällinen huomautus, "lopetapa tuo" ja koira hiljenee, eikä näytä millään tavalla haluavankaan käyttäytyä tämän jälkeen agressiivisesti. Viesti on kuitenkin se, ettei se halua Nonoa lähemmäksi, eikä Nono myöskään sinne mene.

Ihan tyytyäväinen olen siihen, että uskalsin yhdessä kohtaa myös antaa Romeon vähän "körmyttää" hyvin röyhkeätä Nonoa, vaikka tiedostinkin riskin mikä siihen liittyy, kun kyseessä on iso ja pieni koira ja jos uhkailun ja murinan sijaan Romeo olisikin käyttänyt hampaita. Niin ei kuitenkaan käynyt ja tällä tavoin Nono lopetti ison koiran kiusaamisen. Nyt Nono kunnioittaa ihan eri tavalla isoa koiraa kun on pari kertaa saanut siltä ns. turpaansa. Ohimennen näykkimiset ja hyökkäilyt ovat jääneet pois. Jos Nono yhtään yrittää käyttäytyä millään tavalla röyhkeästi, puutun tähän välittömästi samalla tavalla kun isommankin koiran kohdalla. Tärkeää on nähdä kaikki kolme samanarvoisina, tässä laumassa ei ole isoja ja pieniä koiria. Eikä intoa myöskään alkaa "karsinoita" virittelemään. Joku voisi sanoa, että aika työllästä hommaa tuommonen vahtiminen, mutta historiahan on meillä se, että Moore toimi täysin samoin Nonon kanssa aikoinaan. Tällä samalla tavalla tuo agressiivinen käytös kitkettiin Moorelta pois. Tänä päivänä Nono ja Moore todella pitävät toisistaan ja usein heiluttavat toisilleen häntää. Koskaan ei tarvitse kantaa huolta siitä, että koirat viettävät aina meidän työpäivät keskenään tms. Ja niin paljon kun Moore jossain vaiheessa Nonoa inhosi. Toisesta ei tarvitse pitää, mutta sietää tarvitsee. 

Moore on yhä laumassa se, jota toiset eivät koskaan haasta ja jota ne niin selvästi kunnioittavat. Moore on reilu ja itsevarma koira, jonka ei tarvitse päteä laumassa millään tavoin, eikä alistaa toisia. Sen arvostus on muutenkin niin vankka. Se on aina ollut hyvin vahvan ja tasapainoisen oloinen koira. Sillä kun on juuri ne kaikki ominaisuudet, joita hyvältä lauman johtajalta vaaditaankin. Siitä on ihmisen helppo ottaa mallia. 

Mielenkiintoista tämä koiralauman kanssa eläminen... . vaikkakaan ei aina kaikilta osin ihan yksinkertaista.