Nonon kanssa tokoa

Porukkatreenit tokossa ovat nyt kesätauolla, joten kotitreenejä väliin...

Harjoittelimme Nonon kanssa perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa ja paikallaoloa. Paikkana kenttä, jossa lapsia leikkimässä, joten häiriötäkin saatiin.

• Perusasento ihan hyvä, tosin vähän väljä.
• Maahanmeno oikein hyvä ja sujuva.
• Seuraaminen sujui hyvin, mukavalla kontaktilla ja lähes oikeassa paikassa. Vähän väljyyttä kuitenkin. Nono ennakoi hienosti käännökset ja ottaa perusasennon kun liike seisahtuu.
• Paikallaolo sujuu hyvin, paremmin kuin porukkatreeneissä. Kaksi pitkää askelta taaksepäin ja aika n. minuutti. Nono malttaa olla paremmin paikalla, mutta toistoissa vanha ongelma tulee jälleen esiin, eli Nono alkaa hiissata lähemmäksi minua. Ehkä toistot pitääkin jättää pois? Ensimmäinen kerta oli paras ja siihen olisi pitänyt osata lopettaa...

Ihan mukavat treenit. Tosin tuntuu, että jauhetaan tokossa Nonon kanssa vähän paikallaan, eli samat ongelmat toistuu. Täytyisi keksiä jotain... 

Mukavaa on kuitenkin aina se, että Nonosta oli taas kiva tehdä yhdessä, ja se selvästi nauttii kahdenkeskisestä puuhastelusta. Sehän se meidän tärkein ajatus (...ja myös tavoite) harjoittelussa onkin.

Romeon makkararuutu

Treenien lopuksi, sidoin Nonon puuhun odottamaan ja tein vielä Romeolle makkararuudun heinikkoon. Tallasin metri x metri alueen, jonne ripottelin 30 nakkipalaa.

Ensin Romeon kanssa vähän hihnaharjoittelua tiellä ja sitten makkararuudulle. Etsi- sanalla ohjaan Romeon alkuun. Kuono putoaa välittömästi maahan ja myös pysyy alhaalla koko etsimisen ajan. Romeo pyörii ja hyörii ruudussa ja etsii innokkaasti makkaranpaloja. Kertaakaan se ei tule ruudun ulkopuolelle, vaan pysyy hyvin tallatulla alueella. Kaikki makkaranpalat löytyvät. Hirmu kehut ja lopuksi annan Romeon juosta vielä vapaana metsässä. Ihan hyvä harjoitus tuokin.

Eilen myyräjahdissa...

Nono ja Moore (...ja nyt siis myös Romeo) kävivät eilen jo perinteisellä käynnillään vanhempieni kotitalon takana olevalla pellolla myyräjahdissa. Sanottakoon taas, että koirat eivät kovista yrityksistään huolimatta, onneksi saa myyriä ulos koloistaan, joten yhtään myyrää ei ole vielä vahingoitunut näissä meidän "jahdeissa".

Kaikilla kolmella oli hurjan hauskaa. Nono ja Moore tutki myyrien koloja terrierimäiseen tyyliinsä ja Romeo loikki muuten vaan toisten mukana. Se ei myyristä oikein mitään ymmärtänyt. Sitten Moore hävisi rantapusikkoon ja kutsuista välittämättä, ei suostunut tulemaan pois.  Arvasin, että nyt on jotain TOOsi jännää löytynyt. Ja niinhän se tietysti olikin. Myyrien sijaan Moore oli löytänyt siilin, jota se villinä pyöritteli keränä ympäriinsä ja kierrokset olivat taas tosi korkealla. Siili parka... Isäntä sai Mooren ankarista vastusteluista huolimatta raahattua pois paikalta ja Mooren verettömyydestä päätellen siilikin taisi selvitä säikähdyksellä skotin hurjasta höykkyytyksestä. Hyvä näin.

Moore puuskutti vielä pitkään kuin höryjuna ja vei taas kauan ennekö sen kierrokset siitä laskivat... mokomakin roikale...