Nonon kesämietteitä...

Toivon kesältä edes vähän useammin grillimakkaraa. Emäntä mutisee allergiastani jotakin eikä ymmärrä, että joka koiran TÄYTYY saada kesällä syödä makkaraa. 

Ihmisten mielestä vesi on kylmää... Pyh, sanon minä. Se on juuri sopivaa ja vilvoittaa mukavasti. Harmittaa vähän kun tuo "keppirohmukin" on oppinut tänä kesänä uimaan.

Onneksi isäntäväkeni ymmärtää, että en ole niin innokas kävelijä, paremminkin voisi käyttää tässä perheessä ilmaisua juoksija, kuten tämän lauman muut koirat ovat. Niiden mielestä tärkeintä ei ole lenkillä pysähtyä noin metrin välein haistelemaan, vaan mennä vain lujaa eteenpäin. Väittävät vielä, että nuo toiset muka vielä ymmärtäisivät jotakin jälkien ja hajujen päälle, kun taas minä en. Tuohan ei pidä paikkaansa. Olen lenkillä monet kerrat nähnyt kuinka nuo ohittavat hyviäkin hajuja huomaamatta niitä ollenkaan. Niillä on aina kiire, enkä ymmärrä miksi.

Varsinkin  Romeota on muutenkin välillä vaikea ymmärtää. Se sinkoilee sinne tänne ja on aina aika rauhaton, jos vaikka vertaa minuun tai Mooreen. Onneksi emäntä vie sitä paljon kotoa pois, jotta voin edes kuvitella sen olevan välillä meille kuulumaton. Käyvät kuullema reenaamassa ja ihan hyvä vaan, että se oppisikin joitakin tapoja. Sillä kun ei niitä oikein ole. Talvella pyöräytin sen muuten hankeen kun se alkoi niin tympäistä minua. Jonkinlainen vanhemman koiran kunnioitus kun pitää nuoremmilla koirilla olla. Vieläkin naurattaa kun muistelen miten se makasi kyljellään uponneena lumihankeen minun tassuni alla ja oli kovin nolon näköinen. Emäntä kutsui minua piileväksi pirttuhirmuksi tapauksen jälkeen.

Pakko kuitenkin myöntää, että osaa se olla välillä aika kivakin ja se on alkanut jopa vähän olemaan rauhallisempi. Ehkä siitä vielä kuitenkin koira kasvaa... Lenkillä siitä on ihan hyötyäkin, sen takaa on mukava lällätellä isoillekin koirille. Muut koirat kun tuntuvat vähän pelkäävän sitä...

Kuullema lähdemme taas Lappiin kesällä. Emäntä lupasi, että minä saan jäädä hienoon mökkiin jos en jaksa aina lähteä tuntureille vaeltamaan. Kotiin tai hoitoon minua ei raaskita viedä. Osaan olla kuitenkin niin hienosti mukana reissussa ja olenhan niin rakas emännälleni. Siellä Lapissa näkee niitä sarvipäitä, jotka ovat minusta hyvin mielenkiintoisia. Lähempää tuttavuutta ei kuulema niiden kanssa vaan saa tehdä, koska ne voivat olla vaarallisia koirille.

Sanovat noin yleisesti, että minä olen tämän lauman nätein koira. Olen hyvin vaatimaton, joten en sano tuohon mitään. Mutta onhan Mooren naamavärkki kulmakarvoineen aika kummallinen, eikä tuo paimenpoikakaan minusta niin erikoiselta näytä. Tiedä sitä sitten.

Tämmöisiä kesäisiä mietteitä tällä kertaa...

T. Nono

Mooren kesämietteitä...

Jaa-a.Vai kesäkuulumisia tässä pitäisi kertoilla. Minusta koko kesä on vähän turhankin ylimainostettu juttu. Kuuma on aina vaan ja mustaturkkisena elämä on tylsää kesäisin. Mukavampaa olisi, että järvi olisi jäässä ja kestäisi juoksennella, eikä sulaisi tuommoiseksi polskuttelulätäköksi, jossa nuo kaksi räpiköivät ja viitisivät noita keppejä toisensa perään hakea. Kirotut vielä puistelevat nuo vedet päälleni, jos en poistu rannalta riittävän nopeasti ennen kuin nuo aloittavat tuon typerän kaiken kastelevan ravistelunsa. Mikä kumma viehätys tuossakin on? Vesi on tarkoitettu juotavaksi, eikä uitavaksi. Kaikki eivät vaan sitä ymmärrä, kuten eivät kyllä montaa muutakaan asiaa...

Jokin on pielessä tuossa emännässä nykyisin kun tämä jäljestys on nyt ollut niin harvinaista puuhaa. Se väittää, että minä pysyn paremmin jäljellä kun en liian usein pääse jälkihommiin. Tuohan ei pidä ollenkaan paikkaansa. Jälkityö on niin helppoa kun olla voi ja ihan mukavaakin se on. Pakko kuitenkin sanoa, että jos yhden sorkan sijaan metsässä kävelee neljällä sorkalla kulkeva hirvisonni mahtavine tuoksuineen, niin pitää olla vähintäänkin todella tyhmä, että viitsii tuota yhtä sorkkaa sieltä metsästä etsiä... Mietipä tätä emäntä. Tiedät kyllä myös mitä on tyhmyys kun tässä perheessä teet vertailuja vaikkapa meidän koirien välillä.

Emäntä on aika tohkeissaan siitä, että kuuluu olevan minulla joku hieno titteli jo niin lähellä. -"Nyt kun tuo Moore menisi vaan kunnolla, eikä painelisi omiaan tuolla kokeessa..." Se jupisee. Se väittää luottavansa kyllä minuun, vaikka ei tuo siltä kyllä aina kuulosta...

Lappiin mennään katsomaan niitä poroja ja kulkemaan tuntureilla. Siellä on hyviä hajuja ihan pilvin pimein, joten sinne on erityisen mukavaa lähteä nuuskuttamaan. Emäntä kuuluu jo puhuvan, että Moore pidetään koko ajan tiukan valvonnan alla ja me koirat joudutaan olemaan siellä kiinni. Taas saa kuulla kun tuo emäntä kiljuu isännälle autossa vähän väliä, että "Varo PORO tiellä !!".  Siitä viimeistään tietää, että ollaan tultu taas Lappiin. Emäntä viimeksi huijasi meitä Jyväskylän korkeudella paluumatkalla, sanomalla yllättäin että "Poro" ja se saakeli keskeytti meidän hyvät päiväunet, kun piti pompata ikkunaan katsomaan, että missä nyt niitä sarvipäitä liikkuu...  Kertoo ehkä kuitenkin vaan emännän hyvin huonosta huumorintajusta...

Perhe väittää, että olen muka jotekin hyvinkin läheinen ystävä tuolle Romeolle. No joo, tiedä sitä sitten. Jos nyt tykkää tuommoisista lehmän nuolaisuista tai siitä, että leikkiä pitäisi lähes aina tai siitä, että toinen kantaa sukkia ja leluja minulle jatkuvasti. Emäntä vieläpä väittää, että tuo ei kuulema osaa edes noutaa! Niin ja tiedoksi sekin, että minä muuten osaan noutaa vaikka minua ei ole yhtään reenattu, kuten tuota Romeota, jota reenataan lähes joka päivä. Emäntä oli aivan haltioissaan kun kannoin sille yhä uudelleen frisbeetä. Huusi ja hoki vaan jatkuvasti, että -" Kato miten taitava tuo Moore on, se osaakin noutaa, mahtavaa...!!"

Tosi asia kuitenkin on se, että Romeo ei ymmärrä mikä on sopiva etäisyys, jotta hyvä hajurako säilyy ja se työntyy jostakin syystä aina viereeni nukkumaan. Työläänpää on jankuttaa sille aina samaa, että mene vähän kauemmaksi siitä, joten helpommalla pääsee kun antaa sen vaan olla siinä. Myönnettäköön, onhan se välillä edes ihan siedettävä... hoh-hoijaa.

Minua on sanottu virheellisesti aina Maailman Nirsoimmaksi koiraksi. Enhän minä sitä oikeasti edes ole, jos tarjottava ruoka on vaan oikean laatuista. On paljonkin ruokia mistä pidän. Muutamia hyviä ruokia mainitakseni; grillimakkara, juustonaksut, kalkkunaleike, riisimurot, Whiskas-kissanruoka ja erityisesti rakastan yli kaikein popcorneja ja perunalastuja ja kaikkea missä on kunnon tulista maustetta! Hot Hot!! Jos koiranmuonaankin saisi vähän lisättyä chiliä tai paprikamaustetta...niin....aaah! Nam!  

Niinpä. Niitä herkkuja kun ei kuulema sitten saa minulle antaa. On tosi noloa ja nöyryyttävää kytätä sohvan vieressä ihmisiltä putoilevia perunalastuja, kun niitä ei saa muuten kun silloin kun nuo ihmiset sikailevat. Sanotaanko, että ruokailutavoissa voisi olla parantamisen varaa ihmisilläkin, mutta en valita ja saan välillä edes herkuttella sipseillä. Se onkin sitten yhtä juhlaa ja viiksien väpätystä.

No joo, tulipas tästä pitkät turinat. Mukavaa kesää erityisesti minun kaikille ihailijoilleni. Niitä kuuluukin olevan paljon ympäri Suomea.

T. Moore  

Romeon kesämietteitä...

Elämä on ihanaa! Tykkään kuitenkin asua terriereiden kanssa, vaikka se onkin paljon sanottu.

Olen oppinut paljon asioita sitten viime kesän, jolloin olin vielä tosi pieni. Nyt olen kasvanut isoksi ja jaksan juosta ja temmeltää vaikka kuinka. Noita terriereitä joskus vauhtini huimaa. Luulen, että se on vaan ihan kateutta, kun eivät noilla tappijaloilla pysy vauhdissa mukana. Emäntä sanookin, että minulla on mahtavat lihakset ja olen hyväkuntoinen koira.

Reenaan emännän kanssa paljon kaikkia asioita ja emäntä kouluttaa minulle hyviä tapoja ja kaikkia temppuja. Välillä emäntä on aika tuskaisen näköinen. Sanoo, että minulla on välillä asennevamma. Itse en ole sellaista vielä itsessäni huomannut. Korvissa sen sijaan on ollut kipuja ja niitä on onneksi hoidettu kovasti. Olen oppinut luottamaan siihen, että hoitojutut auttavat ja minun sanotaan olevan hurjan reipas potilas.

Muutenkin joskus aiemmin jännät jutut eivät minua enää pelota. Vieraatkin ihmisetkin ovat oikein mukavia ja osaavat leikkiäkin ihan kohtuullisesti. Patukkaleikki on ihan pop! Siitä minä tykkään.

Moore kertoili minulle mitä on verijälki ja innostuin asiasta minäkin. Emännän ja isännän kanssa harjoiteltiin ja emäntä sanoi, että olen hurjan taitava ja vei minut kokeeseenkin. Kokeen jälkeen emäntä oli hurjan iloinen ja kehui minua taas kovasti, joten koe meni varmaan niin kuin pitikin. On mukavaa etsiä metsästä hirvelle kuuluvaa jalkaa. Emäntä lupasi, että pääsen taas pian uudestaan.

Moore ei ole asiasta enää yhtä iloinen. Se murjottaa kun on huomannnut, että minäkin pääsen tekemään samaa hommaa kun mitä se tekee ja emäntä yrittää lohdutella sitä lupaamalla sille kaikenlaista. Mikään ei auta silloin kun Moore murjottaa.

Minusta Moore on tosi mukava kunhan sen ensin oppii tuntemaan. Aika tosikko se on. Se on aika usein sellainen niin kun sitä ei yhtään mikään kiinnostaisi, mutta kun vaan jaksaa aikansa yrittää, niin se saattaa kuitenkin alkaa leikkimään. Sen kanssa on vähän erikoista leikkiä. Vedän sitä sukan perässä niin, että se roikkuu sukassa kiinni ja se ei oikeesti päästä irti vaikka mitä tapahtuisi. Olen meinaan koittanut. Vien sen sukasta sängylle tai sohvalle ja vedän sen alas ja sitten taas takaisin ylös. Ylös - alas - ylös -alas. Koskaan sen ote ei lipeä. Se on aika hassua. Lopulta en enää jaksa ja annan sen pitää sukan. Sitten se näyttää leuhkalta ja jatkaa jököttämistään. Se ei varmaankaan voi edes kuvitella miten hassulta se näyttää kun istuu noin ryhdikkäänä.

Välillä se leikkii kuten koirat yleensäkin. Paitsi, että silloinkin se murisee koko ajan vaikka onkin iloinen. Joskus siitä on vaikea saada selvää. Onneksi olen oppinut hyvin terriereiden kielen. Voin sanoa, että se ei ole kovinkaan loogista. Emäntä sanoo minun koirankielenlukutaidon olevan minulla ehdottomasti maailman parasta ja olen siinä todella taitava. Pärjään hienosti terriereiden kanssa.

Nonon kanssa meillä ei aina ihan hirveän hyvin synkkaa, mutta kyllä me toistemme kanssa ihan juttuun tullaan. Nono pyrkii välillä pomottamaan minua ja emäntä toruu sitä, jos se liikaa innostuu. Minusta Nono on ihan mukava mutta se ei taida olla samaa mieltä minusta, joten olen päättänyt antaa sen vaan olla. Nono on aika tosikko eri tavalla kuin Moore, eikä ymmärrä leikistä oikeen mitään. Kerran, siis vain yhden kerran, se tuli itse pyytämään minua leikkimään! Emäntä oikein videoi meitä (salaa tietenkin, luuli että ei huomata, kertoo taas jotakin emännästä...) oli kuulema niin harvinaista nähdä meidän leikkivän.  

Olen muuten oppinut uimaan oikein kunnolla! Nono ui keppiä hakien, joten olihan minunkin seurattava sitä ja niin vaan tulin ekan kerran kunnolla uineeksi. Vesileikit ovat tosi kivoja ja vilvoittavat hyvin kun on kuuma. Käyn tekemässä uimalla lenkkejä ja haen keppejä, joita emäntä meille Nonon kanssa heittelee. Nonoa keljuttaa vähän, kun ehdin ennen sitä hakemaan kepin. Emäntä on kuitenkin reilu ja se osaa heittää kepin meille kummallekin yhtä aikaa. Moore katselee meidän touhuja kaukaa rannalta. Se pelkää onneton kovasti vettä. Emännän mukaan, on kuulema joskus pudonnut laiturilta järveen, joten sitä tulee ymmärtää.

Kesällä pääsen mukaan Lappiin vaeltamaan. En ole siellä koskaan ollut, joten varsinkin emäntä jännittää kuinka minun kanssa siellä pärjää pari viikkoa. Sanoo minun olevan välillä turhankin vauhdikas ja villi. Luulee, etten osaa rauhoittua vieraassa paikassa, senkään vertaa mitä kotona. Enhän minä niin villi enää ole. Hymmm... Pääsen kuullema tunturille vaeltamaan ja näkemään niitä porojakin, joista Nono ja Moore jaksavat niin kovasti paasata.

Mukavaa kesää odotellessa T. Romeo

Näiden koiramaisten mietteiden myötä Hyvää Kesää kaikille!

Toivottavat Nono, Moore, Romeo ja palvelusväki