Voi mokoma. Nyt se sitten tuli. Nimittäin se yskä ja vieläpä kuumeen kera. Perjantaista lähtien olen yskinyt enemmän tai vähemmän ja tietysti sitten se kuumekin nousi. Kennelyskää olen siis pelännyt koirien puolesta, mutta ei tämä omakaan sairastelu hääviä ole. Joten älkää ihmetelkö, jos sivustojen ulkoasut ovat muuttuneet. On vaan niin helvetin tylsää kun ei voi tehdä mitään ja tulee roikuttua tällä koneella ihan luvattoman paljon... huoh ja aurinkokin paistaa. Väliin jäi siis perjantaille aiotut "mejärinkulaisten keväthimpulat", sunnuntain tottikset ja tämän illan agit...

Lauantaina käytiin kaikesta huolimatta tekemässä Jatin kisatyövelvoite, vaikka vointi ei kovin kaksinen ollutkaan. Koko päivän nukuttua, olin illan töissä kisojen puffetissa. Eipä siinä juuri mitään ihmeempää ollut, kunhan jaksoi seisoskella koko illan ja myydä siinä samalla. Hannu oli myös mukana ratahenkilönä, joten sain yhden kisapäivän tehtyä puolikkaalla päivällä. Toinen päivä olisi tarkoitus tehdä sitten SM-agissa.

Puffetista sain aitiopaikalta seurata radalta tulevia ja sinne meneviä taitavia kolmosluokkien koirakoita. Tämä olikin melkoisen opettavaa ja mielenkiintoista. Meinaan se, että kuinka ohjaajat koiriaan palkitsivat radan jälkeen! Oli surullista katsoa koiren ohjaajia, jotka vaikkapa yhden harmittavan ratavirheen vuoksi puistelivat päätään, polkivat jalkaa ja unohtivat palkita koiransa, joka innolla haki kontaktia omistajaansa "teinhän mä hienosti!"-ilmeellä saamatta kuitenkaan omistajansa huomiota. Varmasti adrenaali on tuossa kohtaa korkealla kun kentältä tullaan, mutta siltikin vannon, etten syyllisty koskaan moiseen oman koirani kanssa. Meni rata miten meni, koira on silti palkittava iloisin kehuin ja muistettava, että suurin osa virheistä on kuitenkin aina ohjaajan virheitä. Onneksi valtaosa riemuitsi koiransa kanssa riippumatta siitä kuinka oma suoritus meni ja hyvä mieli tuli myös heistä, jotka suuntasivat suorituksen jälkeen puffettiin ostamaan koirilleen palkaksi makkaraa tai lihapasteijaa... ja joo. Sanoin Hannulle illan jälkeen, että mun seuraava harrastuskoira tulee olemaan tervu.  Ovat ne niin hienoja ja toimivia otuksia.