Tunturiturinat; 5. päivä

Automatkailua

Ivaloon tuli myös kesä ja kuumuus... Päivä vietettiinkin vaeltamisen sijaan lähiseutuun tutustuen ja tehtiin retki Nellimin kylään ja käytiin Inarissa.

Matkalla Nellimiin ihasteltiin uskomattoman kaunista vanhaa ikimetsää ja oikeaa alkuperäistä erämaaluontoa. Riistahavaintoja tehtiin paljon mm. hirviemo pienen vasansa kanssa ylitti tien ihan meidän edestä.

Vasa piiloutui puskaan emon mennessä kauemmaksi. Noilla korvilla kun on vaan vaikea piiloutua.

Poroja oli paljon. Tässä kaksi, niistä monista.

Nellimissä käytiin katsomassa Ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden ja Trifon Petsamolaisen kirkko.

Nellimin pieni kylä oli hiljainen, syrjäinen ja sijaitsee lähellä Venäjän rajaa, 42 kilometrin päästä Ivalosta koilliseen.

Nellimin jälkeen ajettiin Inariin. Tie kulki aivan Inarijärven tuntumassa ja oli jylhine rantoineen erittäin kaunista mutta karua erämaata.

Pojat jaloittelutauolla ja uimassa...

Seuraavaksi menimme Siidaan, saamelaismuseoon ja luontokeskukseen. Paikka oli hieno ja antoi hyvän käsityksen ja paljon tietoa saamelaisuudesta ja sen historiasta. Itseäni viehätti kovasti Rumpujen äiti -näyttely. Taiteilija on Elli Maaret Helander.

Saamelaisasu

Poron vasa

Poro muotiin - hankkeen tarkoituksena on lisätä poromateriaalin käyttöä ja tunnettavuutta. (Itse tykkään kyllä enemmän noista metsässä vaeltavista poroista... )

Poronnahasta valmistettuja tuotteita

Seuraavaksi Inarin Juutuanjoen rannalle, Hotelli Kultahoviin syömään...

Hotellin sisääntulon aulassa Elämää suuremmat kullankaivajat. Kullankaivajalegendojen kuvia...

Puhuva karhu

Matkalla Inarista Ivaloon, tavattiin tämä puhuva ja lapinlauluja laulava karhu. Karhu esiintyi Karhunpesäkivellä, joka sijaitsi Myössäjärven aarnialueella.

Karhunpesäkivi on iso hiidenkirnu, jossa on ontto luola sisällä. Tarinan mukaan karhunmetsästäjä löysi hiidenkirnun toukokuussa 1930 ja kaivautui sen sisään sadetta pitämään. Metsästäjä heräsi viereisestä "huoneesta" kuuluvaan karhun karjaisuun ja ampui karhun.

Luola sisältä

Alueella nykyäänkin olevan runsaan karhukannan ja hiidenkirnun löytämisen vuoksi paikkaa kutsutaan Karhunpesäkiveksi. Alueella oli isoja siirtomalohkareita, jotka eivät oikein meidän silmiin kovin eksoottisia ole, sillä omasta pihastakin niitä löytyy kotoa kaksi...